Lepopäivä shabat (suomeksi sapatti), jota vietetään joka viikko, on juutalaisuuden tärkein juhla. Sapatti alkaa perjantaina auringonlaskusta. Silloin rukoillaan synagoogassa, sytytetään sapattikynttilät, syödään yhdessä ja ollaan perheen kesken kotona tai kutsutaan vieraita kylään. Työ ja maalliset murheet siirretään syrjään, sillä sapattina ajatellaan, että maailma on valmis. Sapatti päättyy auringon laskettua lauantai-iltana.
Kaikista juutalaisista pyhistä viikoittainen lepopäivä sapatti on tärkein. Sapatin viettäminen on määrätty Toorassa. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan kymmenestä käskystä, joista sapatin eli lepopäivän pyhittäminen on 4. käsky. Sapatti on ainoa pyhä, joka mainitaan kymmenessä käskyssä.
Sapatin vietto alkaa jo perjantai-iltana, vaikka suomalaisessa viikkokalenterissa sapatti osuu lauantaille. Tämä johtuu siitä, että juutalaisen kalenterin mukaan vuorokausi vaihtuu aina auringon laskiessa. Sama käytäntö koskee kaikkia juutalaisia juhlapäiviä.
Sapattia
vietetään sen vuoksi, että Jumala vietti seitsemäntenä päivänä
lepopäivän luomistyönsä jälkeen. Sapattina kaikki työnteko on
kiellettyä. Silloin ei myöskään käydä ostoksilla tai
matkusteta.
Kotona siunataan kynttilät juuri ennen sapatin alkua, mutta itse sapatti otetaan vastaan lauantaiaamuna synagogassa, jolloin pidetään viikon tärkein jumalanpalvelus. Kotona sapattina syödään juhla-ateria. Sapatti loppuu lauantaina auringon laskiessa.
Toim. huom! Kalenterin lokakuun sapattia esittävässä kuvassa äidin lisäksi kuvan tytöllä on suurehko pashmina-huivi kiedottu pään ja harteiden yli. Juutalaisuudessa vain naimisissa olevat naiset peittävät perinteen mukaan päänsä. Lapsella ei yleensä ole lainkaan huivia, mieluiten hiukset ovat vain sipaistuna poninhännälle tai leteille.
Lähteitä:
Helsingin juutalaisen seurakunnan sivut: www.jchelsinki.fi/
USKOT-foorumin kalenteri: www.uskot-resa.fi/