Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Kunnia-arvoisat sotiemme veteraanit, rakkaat suomalaiset, hyvä juhlayleisö,
Hyvää itsenäisyyspäivää teille jokaiselle! Juhlimme tänään itsenäistä Suomeamme 94. kerran. Itsenäisyys merkitsee meille itse kullekin sekä samanlaisia että erilaisia asioita. Joka tapauksessa voimme olla rohkeasti ylpeitä suomaisuudestamme. Lämmin kiitos Lions Club Helsinki/Vuosaarelle kutsusta pitää juhlapuhe. On kunnia puhua itsenäisestä Suomesta.
Olen aina saanut asua Suomessa, joka on ollut onnellinen ja turvallinen. Olen saanut nauttia sen parhaista puolista ja eduista. Voin allekirjoittaa vanhan sanonnan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Koen itseni isänmaalliseksi, ja se on tunne, joka on voimistunut asuessani ulkomailla eri puolilla maailmaa.
Tunnistan itseni suomalaiseksi monista pienistä asioista. Olen ylpeä nähdessäni siniristilippumme liehumassa salossa kotona ja maailmalla. Astuessani Finnairin koneeseen paluumatkalle, tuntuu kuin olisi jo kotona riippumatta kuinka pitkä lento on edessä. Urheilutapahtumissa yhteenkuuluvuuden tunne laulettaessa Maamme-laulua, tai muutama pala Fazerin sinistä suklaata ja kupillinen kuumaa Pauligin Presidentti-kahvia pelastavat minkä tahansa päivän. Nuo ovat pieniä ja arkipäiväisiä asioita, jotka tekevät minusta ylpeän suomalaisen.
Tärkeimmät asiat kuitenkin ovat rakas oma koti ja perhe, sekä turvallinen ja hyvinvoiva kotimaa, meidän Suomemme.
Uskon, että nyt ja jatkossa Suomi menestyy. Aiemmassa puheenvuorossa kuulimme monista saavutuksista ja tunnustuksista, joita Suomi on kansainvälisesti saanut. Mielestäni kansainvälisyys tuo rikkautta Suomelle, eikä ole sen uhka. Suomella ja suomalaisuudella on vahvat perinteet, joita vaalimalla tiedämme aina keitä me olemme. Itse olen elänyt noin kolmanneksen Suomen itsenäisyyden ajasta. Kolmanneksen, jonka aikana moni asia on muuttunut kansainvälisemmäksi kuin koskaan aiemmin, vaikkakin koko Suomen itsenäisyyden ajan on ollut valtavia muutoksia ja uudistuksia maailmassa, teollisuuden kehityksessä, teknologiassa. Teknologian edistykset ja innovaatiot ovat nykyään aina kansainvälisiä ja tarttuvat usein ensimmäisenä nuoriin, mutta ilokseni olen nähnyt kuinka vanhempi sukupolvikin tarttuu rohkeasti haasteisiin ja haluaa edelleen oppia uutta ja elää tässä hetkessä.
Ulkomailla vietetyt itsenäisyyspäivät ja osallistumiset muiden maiden itsenäisyys- ja kansallispäivien viettoon ovat osoittaneet minulle kansojemme ja perinteidemme erilaisuuden. Olen muun muassa Yhdysvalloissa koulussa herättänyt kummastusta pukeutumalla kauluspaitaan ja solmioon itsenäisyyspäivänä. Suomalaisen itsenäisyyspäivän rauhallisuus, juhlavuus ja kunnioitus vaihtuvat monessa muussa maassa riehakkaisiin juhliin, ilotulituksiin, yhteen vapaapäivään töistä muiden joukossa tai kokoontumiseen sukujuhlaan kaikkien perheenjäsenten kanssa.
Suomalaisen itsenäisyyspäivän sävy on kunnioittava. Kunnia ja kiitos Suomen puolustamisesta kuuluvat sotiemme veteraaneille. Kiitos, että olette ylpeydellä ja rohkeudella rakasta ja vapaata kotimaatamme puolustaneet. Suomen kansan miehet ja naiset lähtivät yhteisrintamana taistelemaan Suomen vapauden puolesta. Miehet sotilaina olivat valmiit uhraamaan oman henkensä ja terveytensä kotimaamme puolesta. Naiset miehiä tukien tässä tärkeässä työssä sekä Lottina, että kotirintamalla tehden työt, jotka miehet olivat ennen tehneet. Tämän uhrautuvan yhteistyön tuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä. Eräässä veteraanilaulussa kauniisti kehotetaan meitä: ”Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän, se on sinivalkoinen.” Itsenäisyys päivän kunnioittava ja harras sävy on kiitollisuudenosoitus teille, jotka maatamme puolustitte.
Isoäitini, Mamma, on itsenäisen Suomen ikäinen ja hän minulle itsenäisyyden perikuva, ja samoin oli isoisäni, Pappa, joka palasi sodasta haavoittuneena. Mammassa näkyy ja elää ajan henki. Hän on jämpti, periksiantamaton, rehellinen ja aina valmis auttamaan ja kannustamaan muita, sekä erittäin ylpeä omasta perheestään. Mammassa asuu sanoiksi pukematonta vanhan kansan viisautta, jonka puoleen itsekin olen monesti kääntynyt. Mamman ja Papan kertomukset heidän nuoruudestaan, sodan ajasta ja sen jälkeisestä elämästä kuulostivat minulle lapsena kovin erilaisilta, jopa vierailta tavoilta. Olen kuitenkin oppinut aikuisena kunnioittamaan ja arvostamaan noita kertomuksia. Sekä Pappa että Mamma ovat elämänsä aikana tehneet monenlaisia töitä aina sen mukaan mitä on ollut tarjolla. Aikana, jolloin tasa-arvoon ei vielä kovasti kiinnitetty huomiota, on Mamma tehnyt töitä miesten mukana osoittaen kuuluvansa näihin töihin siinä missä kuka tahansa muukin. Jollakin sitä on pitänyt pärjätä ja perheessämme on tullut tutuksi hänen sanontansa ”Syöminen on pääelinkeino”, ja syömiseen tarvittiin ruokaa, jota sai rahalla, siis työtä tekemällä. Voimakas suomalainen työmoraali näkyy isovanhempieni ikäluokassa, ja heidän kokemuksensa muistuttavat itseäni nykypäivän hetkinä, jolloin työtä on paljon. Olisivatko Pappa tai Mamma luovuttaneet vaikeuksien edessä? Mikä on se päämäärä, jonka vuoksi työtä tehdään? Työtä tehtiin paljon vaikeina aikoina, koska aina on uskottu parempaan huomiseen.
Tulevaisuus on valoisa. Vaikka välillä joudummekin tekemään vaikeita ratkaisuja, uskon että ME yhdessä pystymme siihen. Olemme ennenkin olleet vaikeuksien edessä jopa uhattuina, mutta aina olemme selviytyneet ja nostaneet päämme ylös ylpeinä itsenäisyydestämme. Minäkin uskon parempaan huomiseen, vaikka tällä hetkellä esimerkiksi kansainväliset talousnäkymät voivat monia huolettaa. Uusi minuakin nuorempi sukupolvi kasvaa rohkeaksi, ujostelemattomaksi ja heistä tulee aikuisia, joilla on vahva itsetunto sekä persoonana että kansakuntana. Nuorille itsenäisyys voi merkitä eri asioita kuin tämän hetken aikuisille ja vanhuksille. Maailma on tullut lähelle ja nuorille tärkeää on yhteisöllisyys. Uudet sähköisen median palvelut, kuten Facebook ja Twitter luovat yhteisöjä, joista jokainen löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Yhteisöt ovat usein myös kansainvälisiä, mutta silti suomalaisuus nähdään tärkeänä arvona, johon liittyy perinteisiä asioita kuten itsenäisyys, vapaus, ja oikeudenmukaisuus.
Nuoren kasvamiseen aikuiseksi liittyy myös itsenäistyminen ja oman vastuun ottaminen. Suomalaisten nuorten halu pärjätä ja selviytyä omassa elämässä itsenäisesti on kunnia-asia, joka alkaa varhain verrattuna moniin muihin maihin. Halu kantaa vastuuta omasta itsestä ja myöhemmin myös muista esimerkiksi oman perheen kautta on jälleen kasvamassa. Samoin halu auttaa muita avuntarpeessa eläviä, on nuorten keskuudessa erittäin suuri.
Suomalainen Lions-liike on toiminut yli 60 vuotta. Lionsklubit tekevät erittäin tärkeää palvelutyötä sekä paikallisesti yhteisöissämme että maailmalla. LIONS-sanan suomalainen akronyymi on ”Luovuta isänmaasi onnellisempana nousevalle sukupolvelle”. Tietämättänne ja monet kuulumatta Lions-järjestöön, olette toteuttaneet tätä leijonien akronyymia ja mottoa jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Uskon, että Suomi jatkaa vahvana hyvinvointivaltiona, jonka nuori nouseva sukupolvi ei unohda vanhempiemme ja isovanhempiemme työtä ja uhrauksia Suomen eteen.
Suomi on hyvä maa ja itsenäisyys on arvokas asia. Mutta itsenäisyys on myös iloinen asia. Tämä unohtuu Suomessa usein. Itsenäisyys ei ole Linnan juhlia ja sotilasparaateja, vaan mahdollisuutta elää hyvin. Siksi minulla on teille kaikille yksi, varsin helppo ehdotus. Uskaltakaa hymyillä tänään. Nostakaa sitä suunpieltä molemmista reunoista ja levittäkää tunne silmiin. Uskalletaan juhlia itsenäisyyspäivänä sitä, mitä me saamme olla – ei sitä, mitä meidän ei tarvitse olla. Se ei ole vaikeaa. Itsenäisyys ja vapaus ovat asioita, joista saa olla iloinen. Katsokaa vaikka amerikkalaisia. Heinäkuun neljäntenä he kutsuvat ihmisiä kylään ja kertovat lähellä oleville tutuille, kuinka mahtavia he ovat. Sitä on se hyvä vapaus.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Puhe on kopio Antti Forsellin juhlapuheesta itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2011.