"Kaveria ei jätetä"

Klubimme veteraanivastaavana vierailin toukokuussa sotaveteraani Kaarlo Hartikan 97v. luona Jyväskylän Lievestuoreella. Vaikka Floorankenttä onkin helsinkiläinen klubi, tuttavani, Kaarlon lapsenlapsi Antti Hartikka pyysi minua vierailemaan isoisänsä luona. Veteraanien auttaminen ei tunne klubi-, piiri-, lohko- eikä muitakaan rajoja, ja niinpä päätin ajaa Pohjanmaalta työmatkalta tullessani Jyväskylän kautta, ja kävin tervehtimässä yksinäistä veteraania.

"Yksinäisyys on meille vanhoille kovin harmillinen asia. Kaik vanhat kaverit ja suuri osa sukulaisistakin on kuollut. Kylässä ei oikeastaan käy kukaan. On niin mukavaa, kun joku tullee pakisemmaa, tuntematonkin".

Pakinaa Kaarlolla riitti. Oli mukava muistella vanhoja aikoja. Kaarlo oli mukana kaikissa Suomen sodissa (1939-1944), ensin tykistön tulenjohtajana, mutta sodan vaatiessa kaatuneiden takia aliupseereita jalkaväkikomppaniaan. Kaarlo siirrettiin nopeasti kivääriryhmän johtajaksi, jossa tehtävässä hän palveli Lapin Sodan loppuun asti. Esimiehenä "Kallella" oli lähes koko sodan ajan kenrm. Aaro Pajari, jota Kaarlo muisteli lämmöllä: "Kova se oli karjumaan, mutta kyllä me miehet siihen luotettiin. Mitään pahaa sanottavaa ei hänestä ole".

Kaarlo oli Jatkosodan aikana kurssitettavana Ruokolahdella. Tuli käsky muodostaa kunniakomppania, kun kuulemma tärkeitä vieraita oli tulossa. Kaarlo kurssikavereineen kuljetettiin Immolaan, ja pian selvisi ketä oli tulossa: Mannerheim ja Hitler. "Se oli kuin saksilla ois tökänny kumpaankin silmään. Niin pistävä oli se Hitlerin katse", hän muisteli tapaamistaan Valtakunnankanslerin kanssa.

Mieleenpainuvin sotakokemus Kaarlolla oli kuitenkin suurhyökkäyksen alku Valkeasaaressa ja vetäytyminen Tali-Ihantalaan. Täältä olivat erityisesti jääneet mieleen nuoret vapaaehtoisena rintamalle tulleet kaatuneet: "Ne oli kuin posliininukkeja, kun ne makasivat siellä kanervikossa kuolleina".

Maanviljelijä Kaarlo Hartikka asuu kotitilallaan Jyväskylän Lievestuoreella yhdessä poikansa kanssa. Seuranaan miehillä on koira ja pari hevosta. Sukulaistytöt käyvät hoitamassa hevosia, mutta juuri muita vieraita ei käy. Paljon olisi hommaa maatalon pitämisessä. Toisinaan Kaarlo on käynyt Peurungalla veteraanikuntoutuksessa, mutta pääosin päivät kuluvat kotona tuvassa istuskellessa.  Viime itsenäisyyspäivänä Kaarlo oli kuitenkin kutsuttu Presidentin Linnaan.

Tuvan ikkunalla on valokuva sota-ajalta ja seinällä sängyn yläpuolella Presidentti Niinistön myöntämä I lk. Valkoisen Ruusun mitali.

Mikko Liski

Veteraanivastaava

Tasavallan Presidentin myöntämä Suomen Valkoisen R...

Alikersantti Kaarlo Hartikka synnyinkodissaan Jyvä...