Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N
LC Helsinki /
Kruunuhaka
Veikko ja Tuula klubin kummilapsen Udaran luona helmikuussa 2011
YLEISTÄ
5.2.2011 klo 8.00 alkoi retkemme kummilapsemme Udaran luokse Ambalantotan kaupunkiin. Nykyisellä rantatiellä ajettaessa ei matkoja lasketa kilometreissä vaan tunneissa ja minuuteissa. Hotellimme sijaitsi Hikkaduwassa josta matkaa Ambalantotaan on noin 3-3,5 tuntia, kilometreissä noin 120 km. Lähdimme ajoissa jotta ehtisimme vähän katsella myös maisemia ja erilaisia paikkoja. Ensimmäinen pysähdyksemme oli noin 1/2 tunnin ajon jälkeen Gallen kaupungissa, jossa pysähdyimme ostamaan kummipojalle kelloa ja pikee-paitaa sekä siskollensa sateenvarjoa, jota paikalliset naiset käyttävät aurinkovarjoina. Gallessa kävimme myös vanhassa 1800-luvulla rakennetussa linnan raunioissa, jonka olivat aikoinaan rakentaneet englantilaiset siirtomaaherrat kaupunkia puolustaakseen. Pysähdyimme myös seuraamaan paikallisia kalastajia heidän tullessaan mereltä, saaliina tällä kertaa pientä muikun tapaista kalaa. Erikoista oli nähdä myös paikallisia keppinokassa kalastamassa. Kun pysähdyimme huoltoasemalle oli taas uusi oudon kokemuksen vuoro. Ainakin tämän maan tienvarrella nähtiin paljon hautoja ja hautausmaita tienvieressä. Niin tämänkin huoltoaseman aidan takana oli hautausmaa jota joku käytti samalla tunkiona. Hautoja oli todella vanhoja mutta myös viimeiset vuodelta 2010. Erikoista.
KUMMILASTEN JUHLA
Sitten kummilasten ja kummivanhempien juhlatilaisuuteen, paikalliseen kouluun. Sri Lankassa on tapana tanssia ja meidät ottikin vastaan neljän lapsen tervetuliaistanssi, joka johdatti meidät koulun juhlasaliin kummilasten ja heidän vanhempiensa kunniakäytävän läpi jossa Suomen ja Sri Lankan lippuja heilutettiin. Juhlasalin eteen oli varattu paikat kummilapsitoiminnan organisaattoreille Ossi Vuoriselle ja Eero Arvolle. Juhlasali oli aivan täysi kummilapsia ja -vanhempia. Itse ohjelma koostui lasten tanssiesityksistä ja vanhempien kummilasten kiitospuheista jotka hienosti englanninkielellä tulkattiin. Lopuksi Ossi Vuorinen piti vielä kiitospuheen juhlasta.
Juhlan päätyttyä suomalaisten toimesta jaettiin kummilapsille koulutarvikepaketti; vihkoja kyniä, värikyniä, kumeja jne. 25-vuotisen kummilapsitoiminnan kunniaksi oli Ossi Vuorinen päättänyt, että kummilapsille saavat jokainen uudet koulukengät, ja lapset saivat lahjakortin jolla voivat kaupasta käydä hakemassa kengät.
TAPAAMME UDARAN
Juhlan päätyttyä etsimme käsiin Udaran ja hänen äitinsä. Tulkkina toimi paikallinen leijona kummilapsi- koordinaattori Mohan Alagiyawadu, LC Ambalantota Metrosta. Hänen välityksellään, Udaran ja äidin läsnäollessa, ojensimme klubin lahjan. Lahja oli 100 euroa eli 15000 rupeeta. Äiti sai heti 5000 rupeeta (reilu 30 euroa) perheen välttämättömiin hankintoihin ja jatkossa Mohan toimittaa heille 2000 rupeeta extrarahaa seuraavien viiden kuukauden aikana. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Udaran äiti on töissä rautakaupassa ja tienaa kuukaudessa 20 euroa eli 3000 rupeeta. Äidin ilmeestä päättelin lahjamme arvoa, sillä äidillä kyyneleet valuivat ja leuka "väpätti" hänen kuullessaan lahjastamme. Uskon, että perheen elintasoon tällä on positiivinen vaikutus.
UDARAN KOTI
Udaran koti sijaitsi noin 10 minuutin ajomatkan päässä juhlapaikalta. Tie perille oli kovin mutkainen ja tuntui siltä, että joka mutkan jälkeen tie vain kapeni kunnes päättyi Udaran kodin pihaan.Yllätyin positiivisesti, että koti oli pieni omakotitalo, jossa oli ovet ja ikkunatkin, ilmeisesti tiili/savirakennus. Kahden perheen talo jossa oli yksi olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Sisällä oli siistiä mutta köyhää. Kunniapaikalla olivat kaksi valokuvaa, toinen vanhempien hääkuva ja toinen muistokuva isästä joka oli viisi-kuusi vuotta aikaisemmin kuollut sodassa. Olohuone oli siis tarkoitettu Udaran perheelle, äiti ja kaksi lasta ja äidin siskolle ja hänen tyttärelleen. Yksi makuuhuone molemmille perhekunnille. Makuuhuoneessa ei ollut muuta kuin lattia täynnä patjoja. Tyypillistä on, että keittiö on erillinen rakennus. Saimme kuulla, että joku paikallinen yhteisö oli lahjoittanut heille uuden tiilestä rakennetun keittiörakennuksen sillä vanha kun oli jo lähes käyttökelvoton savimaja. Vesi tuli tontille muovista letkua pitkin jostain ja letkun päässä oli hana.
TULIAISTEN VUORO
ERON HETKI
Vierailun lopuksi oli tietenkin yhteispotrettien vuoro, kuvia Udaran perheelle ja klubillemme tuomisina.
Vierailumme kesti kaikenkaikkiaan noin 20 minuuttia, jonka aikana tutustuimme kotiin, vaihdoimme kuulumisia ja toivotimme Udaralle koulumenestystä jatkossa.
Udara ja perhe kiittivät meitä vierailusta ja toivottivat klubimme jäsenille lämpimät terveiset ja toivomuksen, että saa heillä käydä jatkossakin. Sovimme myös, että kirjeenvaihtoa voisi tiivistää jatkossa.
