Ajattelimme tanssijakadon syyksi ensin
aikaista aloitusaikaa. Jossain vaiheessa selvisi, että läheisellä
kesätanssilavalla soittaa suursuosikki Pekka Niskan Pojat ja sinne
suunnistivat tanssijat.
Saimme mekin muutaman kymmentä paria vieraaksemme.
Tilaa oli siis reilusti kaikkien tanssia ja toisinaan sekin on nautinto.
Malmittaret aveceineen olivat paikalla heti kuudelta tai ennen, joten narikka, kahvilatoiminta
ja makkaranpaisto toimivat täydellisesti alusta lähtien. Osa ryhmästä
viihtyikin hyvin grillin tai kahvikupposen äärellä. Malmittaret olivat
leiponeet sekä suolaista että makeaa tarjottavaa. Joku oli tehnyt kotikaljaa
janojuomaksi.
Soittajat soittivat ja tanssijat tanssivat. Tanssittiin valssia, tangoa,
humppaa, jenkkaa, rockia ja polkkaa.
Arpamyyjät möivät arvat melkein loppuun ja kun kello löi yhdeksän, arvottiin
palkinnot osallistujien kesken. Pääpalkinto oli hulvaton herkkukori. Parhaita
olivat myös peruutustutka, autokatsastus ja ämpärillinen perunoita, porkkanoita
ja muita maan antimia.
Samantien alensimme kahvilatuotteiden hinnat puoleen ja kuulutimme, että loput
jättimäiset makkarapaketit myydään halukkaille kympillä. Makkarapaketit myytiin
kolmessa minuutissa, lanttupiirakat, korvapuustit, kuivakakut ja pusut puolessa
tunnissa.
Siten olimme saaneet kaikki myytävät tuotteet kaupaksi ja kasöörit saattoivat
laskea kassan. Pääsimme illan tuotossa muutaman satasen plussan puolelle. Vähän
jännitti, saammeko kasaan mitään hyväntekeväisyyteen ja olimme hyvin iloisia,
että lopputulos näytti plussaa. Kartutimme Punainen Sulka-rahastoa ihan vähän.
Ilta päättyi boleron rytmeihin, kun paikalla olivat enää järjestävän klubin
edustajat. Kaikki keinuivat omaan bolerotahtiin ja lähtivät sitten tyytyväisinä
ajelemaan kotiin.
Teksti Raija Lehtinen
Kuvat Arja Oksanen