Hauskaa oli tiedossa, kun Malmittaret ja Pihlajamäen leijonat kokoontuivat puolisoineen Malmin Memoriin viettämään kolmatta yhteistä pikkujoulua. Ilta oli ratkiriemukas!
Ilta aloitettiin ruokailulla, joka Malmin Memorissa tarkoittaa pieniä
makuyllätyksiä ja kulinaristisia nautintoja. Vanhoja ja uusia reseptejä yhdistellen. Jouluinen ruokavihje oli mukana vaikkapa rosollissa,
jossa oli ripaus omenaa. Mukanaan vievä
makuelämys oli myös piparjuurituorejuustolla kietaistu
kylmäsavulohikiemura. Kaikki tarjottava
oli tarkkaan harkittu ja viimeistelty esillepanoa, makua ja koristelua myöten.
Jotkut nauttivat ruuan kera pari lasia viiniä.
Tarjolla oli myös Malmittarien Teijan valmistamaa, maistuvaa
kotikaljaa.
Henkilökunta oli hyväntuulinen ja täsmällinen.
Illan juontajana toimi Merja, Malmittarien ensi vuoden presidentti. Hän ripotteli juontoon älykkäitä ja kekseliäitä
knoppeja. Esimerkkinä vaikkapa esiripun
laskeutuminen näytelmän näytösten väleissä.
Taitava soittajatonttu Arja säesti yhteislaulua pianolla. Ullan runosuoni pulppuili illan aikana. Hän kirjoittikin illan hauskoista kommelluksista
runon, jonka lausui ohjelman päätteeksi.
Ohjelmaosuuden aloitti ex tempore viritetty näytelmä Kissa on syypää kaikkeen.
Malmittaret Eila, tämänhetkinen
presidentti ja Auli sekä puolisot Eino ja Jorma olivat harjoitelleet pitkähköä
näytelmää kerran. Näytelmän neljä
näytöstä olivät täynnä perinteisen prinsessasadun hellyttävää riutumista
rakkaudessa komeaa ja rohkeaa herttuaa kohtaan, mustasukkaisen kuningas isän
ehdottomuutta ja onnellista kissan löytymistä.
Tarina päättyi traagiseen loppukohtaukseen, jossa henkensä heittivät kaikki
muut paitsi kissa.
Näyttelijöiden puvustus oli viimeisen päälle mainio superövereine peruukkeineen, sulkahattuineen ja sapeleineen.
Pikkujouluväki ulvoi naurusta.
Mirva voitti arpajaisten päävoiton, herkkukorin. Kristiina voitti palkinnon jokaisella
neljällä arvalla ja vei voitoistaan pari Pihlajamäen leijonalle
lohdutukseksi. Herra osti neljä arpaa
eikä saanut yhtään voittoa.
Ja sitten taas laulettiin pari joululaulua.
Pihlajamäen Jukka oli hulvaton ja estoton joulupukki.
Tämä joulupukki juoksi ympäri salia
tarkistuttamassa herra optikolla linssittömät silmälasinsa. Pukki kiipesi tuolille ja kaappasi
kainaloonsa joulukuusen - eikun se olikin yukka-palmu! Pukki etsi pöytäliinan alta ja muista kolosista
Jenniä. Pukki oli kuullut, että paikalla
on kaksi presidenttiä, joten paikalla oli varmasti myös Jenni! Presidentit Eila Lohilahti Malmittarista ja
Rainer Sundell Pihlajamäesta löytyivät lopulta ja saivat ankaran rutistuksen kera pukilta lahjaksi
lounassetelin kumpainenkin.
Loputkin
juhlijat olivat olleet kilttejä ja saivat lahjansa.
Viimeisenä ohjelmanumerona valittiin molemmista klubeista neljän hengen
joukkue. Joukkueet saivat minuutin aikaa
keksiä uusi koreografia Tonttujen jouluyö-leikille. Ja sitten kisattiin, tip tap tip tap tipe
tipe tip tap. Tuomaripeli korvattiin
huutoäänestyksellä! Rehellisyyden nimessä
on sanottava, että Pihlajamäen joukkue teki parhaansa tanssiessaan pöydällä ja
kontatessaan pöydän alla. Mutta Malmittarilla
sattui olemaan äänekkäämpi huutosakki. Tulos
oli tasapeli.
Ja väki ulvoi naurusta.
Kuvat Arja Oksanen ja Raija Lehtinen, teksti Raija Lehtinen
Päätteeksi Ulla Welinin kiteytys illan kulusta runon muodossa, olkaa hyvä.
Lionsien pikkujoulut, niissä ilo ylimmillään
ruokaa juomaa yllin kyllin ja nauru ei lopu millään.
Jouluinen on valtakunta, vaikkei saatukaan nyt lunta,
loistaa liekit kynttilöissä, öisen taivaan tähtivöissä.
Arvanmyyjät kiertää pöydät, arvan ostat, mitä löydät?
Pientä jännitystä riittää.
Ja mitä pukki tuokaan, kaikki kiittää.
Mielet nostaa laulun mahti
tonttuleikin tuttu tahti.
Kun on puhuteltu kaikki tutut
vaihdettu myös tärkeet jutut,
kello näyttää puolta yötä,
kotiinlähdön aika, kullan myötä,
Ensi vuonna uudestaan
tullaan pikkujoulua juhlimaan.
ulla welin