Pakinkylän klubi osoitti aktiivisuutensa ja kykynsä järjestää merkittäviä tapahtumia jo heti klubin perustamisen jälkeen. Neljän kuukauden ja kymmenen päivän kuluttua klubin perustamisesta järjestettiin ensimmäisen kerran nykyistä äitienpäivätempausta edeltävä tapahtuma. Pakilan klubin ehdotuksesta päätettiin järjestää vuorovuosin talvi- ja kevätaktiviteetit.

Ensimmäinen tapahtuma oli ”Suuri ja riemukas kevättempaus”. Se järjestettiin Tuomarinkylän kartanon alueella sunnuntaina 18.5.1980. Ohjelmassa oli mm Pakilan Pelimannien kansanmusiikkia, Pakilan naisvoimistelijoiden voimisteluesitys, ratsastusta, purjelentoa, muotinäytös. Puolustuslaitos ja (ilmoituksen mukaan) Pakilan VPK esittäytyivät . Tarjolla oli myös kenttäpelejä, ongintaa ja syötävää ja juotavaa. Tähän tilaisuuteen kerättiin pääsymaksu joka oli 5 markkaa aikuisilta ja 3 markkaa lapsilta. Pääsymaksun vastineeksi saatiin ohjelman ja itse tapahtuman lisäksi osallistuminen arvontaan. Jokainen paikalla oleva pääsylippu osallistui arvontaan, jonka voittona oli voittajan paino päivittäistavaroita. Päivittäistavarat paljastuivat perunoiksi ja porkkanoiksi, jotka olivat halpoja. Lupaus pidettiin ja voittaja poistui peruna- ja porkkanasäkkiä rikkaampana tilaisuudesta.

Talvi- ja kevättempaukset

Seuraavana vuonna oli, naapuriklubin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan, Pakinkylän vuoro järjestää talvinen ulkoilu- ja liikuntapäivä. Se järjestettiinkin maaliskuun alussa täyttömäellä. Ohjelman pääosan muodostivat lasten hiihtokilpailut eri ikäisille tytöille ja pojilla sekä nuorten pujottelukilpailut. Tapahtumaesitteen mukaan mäessä oli hiihtohissi. Mukana oli myös pulkkaviesti, rekiajelua ja tietenkin ongintaa sekä syötävää ja juotavaa. 

Vuoden 1982 kevätrieha alkoi saada jo perinteisen muodon 1980 tapahtuman mukaan. Uutuutena ohjelmassa oli naulanlyöntiä ja nuolenheittoa. Pääsyliput osallistuivat jälleen arvontaan. Palkinnoksi luvattiin päivittäistavaroiden sijaan tällä kertaa elintarvikkeita voittajan painon verran. .

Talvitempaukseen haettiin uusia muotoja ja 1983 järjestettiin Pakilan klubin kanssa yhdessä. Ohjelmassa oli rusettiluistelut muine ohjelmineen. Taloudellisesti tilaisuus meni huonosti.  Samaa kokeiltiin vielä 1985. Tuloksena oli vain punaiset posket .

Vuonna 1984 muutettiin kevätriehan konseptia. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Ohjelman oli musiikin lisäksi perinteiset: onginta, kirpputori ja syömiset. Vuoden 1986 tempausjärjestelyt tehtiin perinteisesti. Matkaan tuli kuitenkin erilaisia esteitä kuten ratsastuskilpailut, rakennustyöt ja eri virastojen hallintaoikeusepäselvyydet kartanoalueeseen. Niinpä tilaisuus peruttiin eikä Tuomarinkylän kartanon alueelle palattu.

Varsinaisen kevättempauksen ohella aloitettiin jo vuonna 1981 nuorisolle suunnatut fillaritempaukset Pakilan ala-asteen pihalla. Ne toteutettiin yhdessä poliisin kanssa. Poliisit katsastivat pyörät ja jakoivat liikennevalistusta. Ohjelmassa oli myös erilaisia kilpailuja kuten taitoajoa ja maastoajoa. Pyöriin tehtiin turvamerkintöjä. Fillaritempauksia jatkettiin vuoteen 1984 saakka.

Äitienpäivätempaus syntyy uudelleen

Vuosi 1998 toi kevättempauksen uuteen kukoistukseen. Raimo Airamaa ja Kalevi Loukiainen olivat pohtineet sitä että klubin aktiviteetit : kuusi, Pakilan Pakinat ja korttimyynti keskittyvät kaikki loka-joulukuulle ja keväällä klubilla ei ole kunnon tapahtumaa. He ideoivat kevättapahtumaa, joka olisi sekä palvelu- että varainhankintatapahtuma. He perustelivat uutta mahdollista tapahtumaa mm sillä, että se olisi perinteistä leijonatyötä, sillä olisi PR-arvo ja näkyvyys omalla alueella ja että hyvin hoidettuna tapahtumaa odotettaisiin vuosittain. Ajoituksena äitienpäivä olisi hyvä koska mökkikausi ei ole vielä alkanut ja tähän aikaan vuotta on sateita yleensä vähän. Tilaisuuteen tulisi olla vapaa pääsy ja tuloja suunnitelman mukaan saataisiin arpajaisista, kahvista, makkarasta jäätelöstä ja onginnasta. Samalla tulisi hoidettua perinteinen ”Fillaritempaus”.

Kun ehdotus esitettiin klubikokouksessa, se ei saanut myönteistä vastaanottoa. Klubilaiset eivät olleet kiinnostuneita eikä innokkaita tilaisuuden järjestämiseen. Tilaisuus päätettiin kuitenkin järjestää. Uutena asiana puuhamiehet olivat esittäneet että tähän tapahtumaan tulisi saada myös ladyt joukolla mukaan. Maaliskuussa 1998 jaettiin klubilaisille tiedote jossa

” kevättempaustoimikunta pyytää ladyjä ja veljiä  keskustelemaan kotona mahdollisuuksista osallistua tempauksen järjestelyihin äitienpäivänä klo 11.00-14.00”. Tempaustoimikunnan vetäjänä oli Kalevi Loukiainen.

Kevään 1998 järjestelyt

Tilaisuus järjestettiin suunnitelmien mukaan äitienpäivänä, vaikka ajankohta oli herättänyt silloin ja on herättänyt myöhemminkin keskustelua. Monet katsoivat että äitienpäivää vietetään äitien kanssa eikä leijonatempauksessa. Ajankohta kuitenkin säilyi ja on alusta alkaen ollut äitienpäivänä.  Ohjelma alkoi jo silloin muotoutua sellaiseksi, jollaisena se on vuodesta toiseen ollut. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja tanssia. Oli pelastuskoirien etsintänäytös, leijona infoa ja tikanheittoa. Mukana oli myös arpajaiset sekä ongintaa. Kanttiinissa oli vitosen päivä. Viidellä markalla sai joko hernekeiton, muurinpohjaletun tai kahvin. Tapahtumassa esiintyivät Pakinkylän VPK ja partiolaiset. Erikoisuutena olivat akantyönnön Pakilan avoimet mestaruuskilpailut. Siinä piti työntää kottikärryillä toista mahdollisimman nopeasti määrätty reitti. Voittoaika mitattiin tarkasti ja se oli 37,85 s. Äitejä muistettiin tapahtumassa siten että 100 ensimmäiselle äidille annettiin ruusu. Ruusujen määrä oli 100 vuoteen 2001 asti. Tilaisuuden paisuessa ruusujen määrää lisättiin vuonna 2002 sataanviiteenkymmeneen ja seuraavana vuonna 200 , missä määrässä se on sittemmin ollut. Tämä ensimmäinen nykymuotoinen tempaus onnistui hyvin ja se onkin ollut klubin jokavuotinen aktiviteetti.

Ohjelma vakiintunut

Kuluneiden kymmenen vuoden aikana  kevättempaus on muuttunut varsin vähän. Ruokana on ollut perinteisesti hernekeitto ja muurinpohjaletut.  Ladyt ovat leiponeet ja hoitaneet kahvinkeiton. Varsinkin viime vuosina ladyt ovat ilahduttavan runsaasti olleet mukana. Näin leipominen ei ole muodostunut kenellekään kohtuuttomaksi. Ladyt ovat hoitaneet muutamana vuonna korukirppiksen. Lasikirppistäkin kokeiltiin, mutta se ei osoittautunut kovin hyväksi. Ohjelmassa on ollut varsin usein Pakilan musiikkiopiston nuorten taitajien esityksiä. Myös Paloheinän ala-asteen musiikkiluokat ovat olleet soittamassa tilaisuudessa. Useana vuonna on lapsille jaettu ilmapalloja. Onginta ja hevosajelu kärryillä on jokavuotista toimintaa samoin onnenpyörä. Vuosittain ovat mukana olleet partiolaiset toimintaansa esittelemässä samoin Pakinkylän VPK. VPK on esitellyt autoaan mutta ennen kaikkea tilaisuudessa on opetettu sammutuspeitteen ja jauhesammuttimen käyttöä kotipalojen sammuttamiseksi. Pelastuskoirat ovat myös vuosittain esittelemässä taitojaan. Joinakin vuosina on poliisi ollut esittelemässä kalustoaan. Muutamana viime vuonna on tapahtuman yhteydessä kerätty jalkineita ja vaatteita Sortavalan lapsille. Perinteeksi on muodostunut stipendikirjojen jako niille yhteisöille joilla klubi on myöntänyt avustuksia.

Tähtiesiintyjiä kokeiltiin

Vuonna 2001 oli paikalla Pelastuslaitoksen Lekaryhmän helikopteri H-501. Parina vuonna kokeiltiin tähtiesiintyjiä. 2001 oli esiintymässä Taina Kokkonen vuoden 1999 tangokuningatar ja 2003 näyttelijä Mari Rantasila sekä trubaduuri Leo Silolahti. Tilaisuuden luonne on kuitenkin sellainen liikkuvine ihmisineen, arpajaisineen ym että tähtiesiintyjät eivät oikein päässeet kunnolla esille ja sen vuoksi tähtiesiintyjistä luovuttiin

Kevättempaus on saavuttanut vakiintuneen aseman klubin aktiviteettina: se kerää vuosittain yli 1500 ihmistä mukavaan keväiseen tapahtumaan.  Klubin jäsenet ovat runsain joukoin mukana järjestelyissä ja ladyt ovat myös ilahduttavan runsaasti mukana. Vaikka useat ovat kantaneet vastuuta tempauksesta on syytä mainita Airamaan perheen vuosia kestänyt erittäin suuri panos. Brita on vuosia leiponut suuret määrät pullia kahvin kera myytäväksi. Raimosta puolestaan olisi helpompi luetella ne jutut, joita hän ei ole hoitanut. Vuosia tempauksen onnistumiseen merkittävästi vaikuttaneita ovat olleet myös Marita ja Uffe Stenbacka. Kun tällaista sitoutuneisuutta on, ei tilaisuus voi muuta kuin onnistua.

Tilaisuuden mainonta on hoidettu siten että puolen tusinaa klubilaista käy jakamassa alueen postilaatikkoihin esitteen. Tietoa on myös saatu lehtien minne mennä palstoille. Tapahtuman keräämän runsaan osanottajajoukon lisäksi myös taloudellinen tulos on ollut vuosittain varsin hyvä.