Torstaina 12. päivänä maaliskuuta 2015 laulettiin isänmaallisia lauluja Siltamäen seurakuntakodilla. 75 vuotta aikaisemmin oli Moskovassa allekirjoitettu rauhansopimus, joka päätti Suomen Talvisodan. Rauha ei kuitenkaan ollut kestävä, sillä kesäkuun 1941 ja syyskuun 1944 välisenä aikana käytiin Jatkosota samaa vihollista vastaan. Veteraanien kunniaksi Siltamäen Leijonat kutsuivat alueensa veteraanit yhteiseen lauluhetkeen.
Tämän päivän suomalaiset, me saamme olla paljosta kiitollisia noille nuorille miehille ja naisille, jotka silloin aikanaan antoivat parhaimman osan nuoruuttaan isänmaamme hyväksi. Osa heistä ei koskaan palannut, monet heistä saapuivat takaisin kotikuntansa kirkkomaahan ja useat heistä eivät enää pystyneet elämään normaalia elämää saamiensa vammojen takia. Nekin jotka selvisivät hengissä takaisin kotiin, joutuivat kantamaan raskaan taakan maksamalla suuren sotakorvauksen useamman vuoden aikana sodan päätyttyä.
Illan juhlapuhujana oli Eino Keränen (synt. 1924), joka nuorena krh-tulenjohtajana vietti vuodet 1943–44 Rukajärvellä. Einon alkuperäisestä kuuden miehen ryhmästä kaksi kaatui, kaksi haavoittui ja kaksi selvisi – toisena heistä Eino. Einolta saimme kuulla tarinoita rintamamieselämästä – elämästä, jota me emme ole koskaan kokeneet, emmekä toivottavasti koskaan saakaan kokea. Einosta välittyi edelleenkin kuva suoraselkäisestä suomalaisesta sotilaasta – hänen ryhtinsä oli suora, ajatus terävä kuin partaveitsi ja ääni kuuluva sekä selkeä.
Kalervo Hämäläinen sävelsi ja sanoitti 1980-luvun lopulla laulun, josta on tullut suosittu ja rakastettu veteraanilaulu. Sitä kuunnellessa on vaikea olla liikuttumatta. Laulun kertosäkeeseen voi kyynelsilmin yhtyä:
” Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa! ”
Seuraa tätä sivustoa, sillä kohta julkaisemme kertomuksen Rukajärvestä. Paikasta, jossa Eino Keränen vietti nuoruudestaan pari vuotta. Paikasta, joka rauhansopimuksessa jouduttiin luovuttamaan viholliselle. Paikasta, joka ei enää sen jälkeen ole kuulunut Suomelle.
Teksti ja kuvat: Esa Grönlund