Naantali ja Rauma 20.-21.8.2016

Menoreittimme kulki Nokian pysähdyksen jälkeen kohti Naantalia, mistä saimme tueksemme Naantalin Matkailun oppaan Eija Räsäsen; tuttu tyttö muutaman vuoden takaa. Luonnonmaan sillan ylitettyämme olimme jo ensimmäisessä kohteessamme, Kultarannassa, minkä 16 hehtaarin muotopuutarhaan tutustuimme. Siellä kukkii 7500 ruusua, nimeltään mm. ”Tellervo”, ”Presidentti Kekkonen” ja ”Tarja Halonen”. Puutarhasta löytyvät myös punatarha, sinitarha, pergola, huvimajat, vesialtaat ja kuusiaitojen reunustamat ”diplomaattikäytävät”. Kultarannan puutarha oli nyt kauneimmillaan. Graniittilinnan isäntä, tasavallan presidentti ei enää ollut paikalla. Sen saatoimme todeta talon lipputangon ollessa tyhjä.

Kultarannasta jatkoimme maittavalle lounaalle Kultaranta Resortiin, tyylikkääseen ravintolaan, mistä on upeat näkymät läheiselle golfkentälle. Ruokailun jälkeen tiemme vei Rymättylän kirkonseutu ohittaen Röölään ja edelleen Airismaalle ja Hämmärönsalmen lautalla Aaslaan, missä päädyimme Hangan satamaan ja Östern laivaan. Matkasimme ”Pientä rengastietä” Seilin saarelle, minkä menneisyyteen Eija meitä opasti.

Seilillä on synkkä historia. Siellä toimi aluksi leprasairaala ja viimeisen spitaalisen kuoltua 1700-luvun lopulla, saareen sijoitettiin mielisairaita. Sairaalassa oli sen loppuvaiheessa vain naispotilaita, joista viimeinen siirrettiin pois v. 1962. Tärkein hoitomuoto oli työ saaren maatilalla sekä paloviina, jota saarella valmistettiin. ”Olla Seilissä” sanonta lienee täältä peräisin. Saari on nyt Turun yliopiston saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä. Saaren v. 1733 valmistunut puukirkko on pelkistetty. Sen erikoisuus on korkealla aidalla eristetty spitaalisille tarkoitettu osa, jolla on oma sisäänkäynti.

Paluumatkamme mantereelle kulki tuttua reittiä. Airismaan Kirveenrauman sillan pielestä poikkesimme Herrankukkaroon. Paikka on perustettu v. 1984 vanhalle kalastajatorpparitilalle. Alueella on 54 rakennusta, joukossa viisi savusaunaa, suurin 124-paikkainen ja majoitus 100 hengelle mummon-, vaarin- ja kalastajanmökeissä, laivassa, huussissa tai vaikkapa linnunpöntössä. Herrankukkarolle on ominaista rento tunnelma. Rakennukset ja kulissit on rakennettu ilman vatupassia. Turvekammissa nauttimamme Koivuniemen Jannen saaristolaispöytä ei jättänyt toivomisen sijaa. Uni maistui päivän kokemusten jälkeen.

Herrankukkaron tukevan aamiaisen jälkeen suuntanamme oli Rauman Poroholman satama, missä meitä odotti Apollonia-laiva. Matkamme jatkui Kuuskajaskarille, missä toimi vuoteen 1999 saakka Turun Rannikkotykistörykmentin alainen varuskunta. 27 hehtaarin saaren omistaa nyt Rauman kaupunki ja se on täysin matkailukäytössä. Saarikierroksella tutustuimme toimintakuntoiseen 152 mm:n rannikkotykkiin ja uskaliaimmat kiipesivät saaren tähystystorniin. Kävimme v. 1965 rakennetulla kasarmilla. Lounastimme saaren vanhalla kasarmilla, minkä saaristolainen pitopöytä oli matkalaisten mielestä erityisen maittava.

Kylmäpihlajan majakkasaari on viimeinen Suomen rannikolle rakennettu miehitetty majakka, jonka yhteydessä oli myös luotsiasema. Majakka automatisoitiin ja luotsit siirtyivät mantereelle. Rakennuksessa toimii nykyisin kesähotelli. Halukkaat voivat kiivetä 104 askelman ja 31 metrin päässä olevaan majakkatorniin. Opastetulla kierroksella kuulimme mm., että Kylmäpihlaja on noussut merestä 1200- 1300 luvulla ja kohoaa edelleen 6 mm. vuodessa. Saaren korkein kohta on nyt 4,5 metriä. Merimatkamme m/s Apollonialla päättyi Poroholman satamaan, mistä jatkoimme kotiin Pirkkalaan.

Retkemme antoi meille uusia kokemuksia merellisestä Suomesta. Retkikohteemme olivat monelle meistä ennen kokemattomia. Matkasäämme on varsin hyvä ja ainoat sateet koimme linja-autossa. Kiitos 28 matkatoverille ja bussiamme luotsanneelle Helmisen Harrille. Hieno reissu. Minnekähän mennään ensi kesänä.