Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N
LC Vantaa /
Helsinge
Kukin vanhenee tavallaan
Elän itse tällä hetkellä vapautumisen aikakautta, jolloin kysytään: ”Milloin sitten ellei nyt.” Omat lapset ovat jo aikuisia ja on runsaasti aikaa toteuttaa kaikkea sitä, mitä ei ehtinyt tehdä lasten asuessa kotona. Toisaalta lapsista huolehtimisen tilalle on tullut omasta ikääntyvästä äidistä huolehtiminen.
Moni ikääntyvä ihminen pelkää vanhetessaan toimintakykynsä heikkenemistä ja muistinsa rapautumista. Monet sairaudet rajoittavat elämää. Näitä pelkoja hälventää tieto siitä, että hyvinvointiinsa pystyy vaikuttamaan monin eri tavoin.
Esityksessään Tuula Saarela toi esille G. Cohenin ajatuksen kypsästä mielestä.
Valppaana pysymistä auttavat:
· liikunta, fyysinen harjoittelu
· mielen treenaus
· haastavat harrastukset
· taitojen hankkiminen
· vahva sosiaalinen tukiverkko
Kehityksellinen älykkyys, (jonka siis vanhetessamme saavutamme) pitää sisällään kyvyn ymmärtää asioiden syy-seuraus -suhteita, nähdä elämässä monia värejä mustavalkoisuuden sijaan ja kyvyn erottaa todellisuus mielikuvituksesta tai harhoista.
Pitääkö olla huolissaan? Esimerkiksi masennus on normaali reaktio, kun elämässä tapahtuu murheellisia asioita, mutta se ei ole tervettä, jos masennus ”jää päälle” pitkäksi aikaa, lamaa toimintakykyä tai siihen liittyy epärealistisia ajatuskulkuja. Samoin terve epäluuloisuus on tarpeellista kriittistä arviointia. Ongelmallista se on silloin, jos henkilö epäilee kaikkea, eikä pysty tai suostu arvioimaan oletustensa paikkaansa pitävyyttä.
Oma asenne vanhenemiseen vaikuttaa voimakkaasti myös elämän laatuun. ”Omia ovat ryppyni ja vaivalla hankitut” tai ”Kyllä ovat luokkatoverinikin muuttuneet nuoruudestamme.” Ovat meille tuttuja ajatuksia. Vaikka ulkoinen olemuksemme muuttuu, oma persoonamme on kuitenkin löydettävissä ja tunnistettavissa.
Kiitollisuus, myönteisyys ja kyky vastaanottaa ystävällisyyttä ja huolenpitoa luovat perustan hyvälle vanhuudelle.
Teksti: Pirjo Mäkilä
Kuvat:Eija-Riitta Tamminen
