Viime keväänä havahduimme tietoon, että Suomen suurin köyhien ryhmä on yli 75 vuotiaat yksinelävät naiset. Mietimme miten me klubina voisimme auttaa. Lokakuun klubitapaamiseen kutsuimme Vantaankosken seurakunnasta johtavan diakonin Tiina Lászlón sekä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin Natasa Stambejn kertomaan Länsi-Vantaan tilanteesta.
”Köyhyydellä
on usein vanhan naisen kasvot.” Aihetta ovat tutkineet köyhyystutkija Maria
Ohisalo ja professori Heikki Hiilamo. Kotiäitivuodet ovat verottaneet eläkettä
ja naisten palkat ovat olleet pienet. Täten he tinkivät ravinnosta sekä
lääkkeistä. Taloutta kuormittavat mm. taloyhtiön remontit sekä isot lääkekulut.
Köyhyys on taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen ongelma, joista
seuraava masennus johtaa siis myös yksinäisyyteen.
Vantaankosken seurakunnan diakoniatyö auttaa keskustellen, kuunnellen, paneutuen autettavan ongelmiin mm. selvittämällä asioita eri viranomaisten kanssa. Tarkoitus on ohjata autettava myös yhteisöön, ei jätetä yksin. Pyritään löytämään ongelmaan ratkaisu. Ihmistä auttaa paljon, kun joku kulkee vierellä jonkin aikaa. Jaettavat elintarvikelahjakortit ovat helpottava lisä arjen ahdingossa.
Saimme myös
oivan tietoiskun tukihenkilötoiminnasta. Tarvitaan lisää uusia tukihenkilöitä.
Tärkeintä auttamistyössä on halu auttaa. Tukihenkilöiden toiminta voi olla
monipuolista, yhdessä tuettavan kanssa sovitaan mitä tehdään. Mukavaa ja
turvallista yhdessäoloa, jossa diakonin ohjaus ja tuki on käytettävissä.
Laajensimme
maailmankuvaamme, saimme tietoa todellisesta tilanteesta alueellamme. Tarvitaan
lisää taloudellista tukea sekä vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Mekin voimme
auttaa. Monta tapaa tehdä hyvää!
Teksti: Leena Pohjanloimu
Kuvat: Raija Sarantila