Ystävänpäivänä nautimme upeasta konsertista ainutlaatuisessa ympäristössä

 

Keväisen, aurinkoisen päivän hämärtyessä iltaan kajahtivat Ystävän laulun sävelet yhteislauluna historialliselta Ritarihuoneelta LC Vantaa/Helsingen Ystävänpäivä- konsertin alkaessa 14.2.2019.

 

Konserttimme musiikista vastasi Ladies & Gents orkesteri johtajanaan Pekka Leander, joka soitti myös pasuunaa ja vastasi ohjelman juonnoista. 

 

Laulusolisteina olivat Merja Saikkonen ja Tobias Andersin, pianossa oli Veikko Hakkarainen, Simo Pinomaa soitti tenori- ja sopraanosaksofonia, trumpettia soitti Markku Renko, bassossa Jorma Katrama, rummuissa Jorma Mikkeli ja lyömäsoittimissa Jan Vaaka. 

 

Yhteislaulun jälkeen kuulimme iki-ihanan Adagio de Aranjuezin. Ilta jatkui sävelin Sinatrasta (I´m a fool to want you)  Elviksen (Hound Dog) ja gosbeliin. Ystävänpäivään sopi erinomaisesti monen toivoma Suklaa sydän Merja Saikkosen upealla äänellä esittämänä. 

 

Aivonystyröitä saimme kutitella, kun mietimme kenelle Johnny Guitar -elokuvassa päähenkilö esitti tunnuslaulun. Nopein sai palkinnoksi orkesterin viimeisimmän levytyksen. 

 

Tobias Andersin esitti kauniin Sunrise Sunsetin elokuvasta Viulunsoittaja katolla. Hetken viivyimme vielä slaavilaisissa sävelmissä: Mistä löytäisin sen laulun. 

 

Väliajan kuohuviinitarjoilun jälkeen pöllähtikin eteemme Blues Brothersit tummissa aurinkolaseissa ja mustissa filthatuissa ja lähdimme sävelmatkalle Chicagosta New Orleansiin. Sitten olikin jo aika hieman hengähtää ja hiljentyä kuuntelemaan Simo Pinomaan tenori- ja sopraanosaksofonisoolo Valse de Belleville. 

 

Monen kuuntelijan silmäkulmat taisivat kostua kuunnellessa Ella Fitzgeraldin tunnettua Mistyä ainakin yhtä hyvin Merja Saikkosen esittämänä. Taisipa muutama huokauskin kuulua. Niin ihana se oli. 

 

Sitten kannat kattoon ja naiset lattialle, kun I will Survive (Gloria Gaymorin hitti) kajahti ilmoille. Kyllä siinä vanhan kunnianarvoisen Ritarihuoneen lattiapalkit hetkuivat. Onneksi palkit kestivät. 

 

Vastaavasti herroille Tobias Andersin kajautti Tom Jonesin Sex Bomb, mutta eipä herrat rohjenneet lattialle tulla.

Rauhallisempaa menoa välillä, kun saimme kuulla  Sign Sign Sign (Beny Goodman). Vetävän lattarin jälkeen herkistyimme kuulemaan Tobias Andersinin esittämän herkän Beautiful Maria. 

 

Ei ole kunnon konserttia ilman kirjallista osuutta ja varsinkaan näin arvokkaassa ympäristössä. Sepä ei ollutkaan vähempää kuin Merja Saikkosen tunteikkaasti esittämä Eino Leinon Nocturne. 

 

Kaikki loppuu aikanaan ja niin oli viimeisen esityksen aika Sinatran My Way. 

 

Pari tuntinen vierähti hieman erilaisessa, interaktiivisessa konsertissa. Juhlaväki kiitteli kovasti esiintyjiä ja järjestäjiä onnistuneesta konsertista. Konsertin tuoton käytämme vantaalaisten lasten, nuorten ja vanhusten hyväksi. 

 

Teksti: Pirjo Luukkonen

Kuvat: Eija-Riitta Tamminen, Lea Järvikare