Pääaktiviteetti Nappulakisat

Nappulakisojen historia alkaa vuodesta 1966. Myllymäen koulu eli siihen aikaan kansalaiskoulu oli syksyllä 1965 muuttanut uusiin tiloihin silloiselle Vantaalle. Klubissa syntyi ajatus hiihtokilpailujen järjestämiseksi keskelle klubin toiminta-aluetta.

Koska hyviä hiihtomaastoja Vantaalla (Vantaankoskella) oli vielä silloin runsaasti, oli selvääkin selvempi, että kisapaikkana olisi Myllymäen koulu.

Monellakaan klubin jäsenellä ei ollut kovin vahvoja kokemuksia hiihtokilpailujen järjestämisestä, ja siksi pyydettiin avuksi paikkakunnalla toimivien urheiluseurojen edustajia. Lisäksi oli ajatus, että urheiluseurat, jotka kuuluivat eri liittoihin, voisivat tehdä yhteistyötä ja kaikilla seudun lapsilla olisi mahdollisuus ottaa kilpailuihin osaa.

Mukaan tulivat Vantaan Veikot (TUL), Vantaan Viesti (SVUL), Seutulan Urheilijat (SVUL), Keimolan Kaiku (TUL), Koivupään Visa (TUL), Ylästön Ryhti (TUL) ja Atlas (SIF). Urheiluseurat ottivat vastuun latujen tekemisestä ja ajanotosta, klubi muista järjestelytehtävistä ja palkinnoista. Palkinnot olivat aluksi lähinnä klubin kauppiasveljien lahjoituksia. Koska käytössä tuolloin olivat vielä puusälesukset, klubi järjesti suksien tervausmahdollisuuden. Voitelumestarina toimi useissa kisoissa veli Osmo Rosenström, joka ison nuotion äärellä tervasi ja kunnosti lasten suksia kilpailukuntoon.

Kisat alettiin tuntea nimellä ”Nappulakisat” (”Knattetävling”). Mainokset olivat useita vuosia kaksikielisiä. Pienimmille osallistujille saatiin ladut koulun vieressä oleville pelloille ja isommille nykyiselle Sanomalan alueella olleelle metsäalueelle, jonne päästiin Hämeenlinnantien alta kulkevan silta-rummun läpi.

Aivan erityistä mainosta kilpailuille tuli siitä, että palkinnot olivat hyviä ja kaikki osanottajat palkittiin. Mitään osallistumismaksua ei myöskään ollut. Parhaat palkittiin suksilla, jotka oli lahjoittanut Järvisen suksitehdas Lahdesta.

Niinpä kilpailijoiden määrä oli lähes joka vuosi yli 200 nappulaa. Sarjoja oli seitsemän. Myöhemmin ylin sarja pudotettiin pois osanottajien vähyyden takia.

Martinkyläntien ja Sanomalan rakentaminen veivät hiihtomaastot ja kymmenen kilpailuvuoden jälkeen vuonna 1976 siirryttiin Seutulan koululle, jossa oli upeat hiihtomaastot.

Se, että kilpailut on pystytty järjestämään erinomaisella tavalla Myllymäen ja Seutulan kouluissa, on johtunut osittain myös siitä, että koulujen johtajat Viljo Holopainen ja Kalervo Ojanperä ovat olleet klubin jäseniä. Seutulassa lisääntyivät myös kilpailujen oheistoiminnat yleisölle. Ravintolatoiminnan lisäksi tulivat kirpputori, makkaran ja letunpaisto, onginta, arpajaiset, erilaiset arvauskilpailut, curling, hevosajelu, koiravaljakko, lumiveistoskilpailut, sääveikkaukset jne. Lasten erityisen mielenkiinnon kohteena on ollut paikalle saapunut Vantaan VPK:n paloauto ja palomiesten esittämät sammutusnäytökset.

Klubilla oli Myllymäessä olon aikana ollut myös muita aktiviteetteja, kuten mannekiiniesityksiä, teatteriesityksiä jne., joista saatiin varoja kilpailutoi-mintaan ja palkintoihin.

Kun oli muutettu Seutulaan, alettiin painattaa Nappulakisa-esitettä, johon myytiin ilmoituksia ja näin saaduilla varoilla kustannettiin kisat sekä saatiin varoja klubin muuhunkin lahjoitustoimintaan. Kaikki tuotto on aina lahjoitettu nuorille, veteraaneille, invalideille, puutteenalaisille sekä kulttuurin tukemiseen. Näin ”Nappulakisoista” on vähitellen muodostunut klubin pääaktiviteetti.

Kisat järjestetään nyt vuonna 2009 43. kerran. Niiden periaate on ollut, että ne eivät maksa osallistujille mitään ja jokainen palkitaan sekä jokainen saa lisäksi vielä mehua ja pullaa. Koska kaikki palkitaan ja kisoja on nyt vietetty 43 vuotta, ovat ”nappulat” saaneet vuosien saatossa kutsun palkintopallille ja ihailun kohteeksi jo lähes kymmenentuhatta kertaa. Ensimmäiset kilpailijoista ovat nykyään jo isovanhempien iässä ja nykyiset kilpailevat jo kolmannessa polvessa.

Myös Seutulassa on asutus alkanut rajoittaa kilpailupaikkoja ja niinpä nyt on siirrytty kokonaan pelloille tehdyille laduille. Lisäksi tämän päivän lapsille ovat ladut huomattavasti lyhentyneet, koska huonojen lumitalvien takia hiihdon harjoittelu on jäänyt vähäisemmäksi. Mutta lähes aina on kilpailut järjestetty. Vain kerran on kisat jouduttu peruuttamaan ja kerran ne on siirretty toukokuuhun juoksukilpailuiksi. Mutta innosta sädehtien ovat nappulat niihin osallistuneet ja äidit ja isät ovat ylpeinä voineet seurata lastensa suorituksia. Onhan se ollut suuri ilo myös klubin kymmeniä vuosia mukana olleille veljille ja ladylle.