Komeetat Thaimaassa viidakkokoululla

Lions Club Vantaa / Komeettojen kaksi jäsentä sööriensä kanssa lensivät Thaimaaseen ja kävivät ilahduttamassa viidakkokoulun oppilaita.

Lion Marita ja söör Jouko ovat käyneet tällä viidakkokoululla aiemmin jo kahtena vuonna suomalaisten ystäviensä Arin ja Thaimaasta kotoisin olevan Kopin kanssa. Tällä kerralla myös lion Minnan ja söör Arin loma osui sopivaan aikaan, joten Komeettoja olikin kaksi viemässä lahjoituksia koululle.

Khlongnoyn-koulu sijaitsee 70 kilometriä Hua Hinista länteen Myanmarin rajalle päin. Tie sinne on erittäin huonokuntoinen ja Jouko-kuljettajalla olikin vaikea valita pienin kuoppa, mihin uskalsi autolla ajaa.

Maisemat ovat hyvin vuoristoisia, laakso on vihreää ja syvässä uomassa kulkee joki, josta saadaan vettä viljelyksille. Muuten täällä alueella on erittäin kuivaa, kun viime sadekautenakin tuli normaalia vähemmän vettä, kun taas pohjoisessa ja etelässä satoi liikaa.

Oppilaita tässä viidakkokoulussa on noin 90. He ovat 3-12 vuotiaita. Koulussa opetetaan myös käytännön taitoina erilaisten tuotteiden viljelyä, joita käytetään hyväksi kouluruokia valmistettaessa. Koululla on oma ankkatarha ja kalalampi, myös possuja on aika ajoin.

Alueella on isot ananaspellot, joiden hoito kuuluu yhdessä opettajille ja oppilaille. Työ ananaspellolla ei ole helppoa, kun ”lehdet” ovat erittäin teräviä ja aurinko paahtaa ja sitten riesana on vielä erinäköiset pellossa asustelevat ötökät.

Marita kertoo:

”Teimme heille päivän ruoaksi nuudelikeitton entiseen tapaan. Siinä oli possunlihaa, lihapullia, ituja ja muita kasviksia. Kanan kaikista osista (heltta,nokka ja jalat) mausteineen keitettiin lihaliemi, joka lisättiin höyryävän kuumana muiden aineiden päälle. Keitto oli erittäin maukasta ja maistui kaikille oikein hyvin.

Onneksi meillä oli paikallisia mukana tekemässä keittoa. Me vain ihmettelimme ja otimme kuvia. Ei taitaisi kokkaaminen meiltä onnistuakaan, kun keittiö ja olosuhteet eivät ole ihan sitä mihinkä olemme kotimaassa tottuneet.

Normaalisti opettajat ja oppilaat tekevät päivän ruoan ja oppilaat hoitavat ruokailun jälkeen astioiden tiskaamisen.

Kaiken kruunasi jälkiruoaksi viemämme iso pöntöllinen jäätelöä, jota lapset saivat syödä niin paljon kun jaksoivat.

Teimme heille vielä ”lahjapussukat”, jossa oli maitopurkkeja, nuudelipusseja ja muutakin pientä naposteltavaa. Lapsista oli oikein mukava saada ne kotiin vietäviksi.

Koululla yhteisesti käytettäviksi lahjoitimme leikkeihin erilaisia palloja. ´

Täällä Thaimaassa pienellä rahalla saa tehtyä paljon hyvää. Saimme hankituksi kaikille ruoan, lahjapussukat ja pallot yhteensä noin 200 eurolla.”

Minna kertoo:

”Oli hienoa päästä mukaan koululle ja käynnistä siellä jäi todella hyvä mieli. Lapset nauttivat selvästi hyvästä ruuasta ja olivat onnellisia pikku pussukoista ja palloista.

Oli hienoa huomata, että täällä lapset opetetaan pienestä lähtien olemaan erittäin kohteliaita, joten tervehtiminen ja kiittäminen tulee heiltä aivan luonnostaan.

Vieläkään emme onnistuneet löytämään koulun kaipaamille koripallotelineille tekijää, kun valmiita tehdastekosia ei kannata ostaa kalliin hinnan takia.

Toivottavasti onnistumme kuitenkin hankkimaan koripallotelineet oppilaille jollain seuraavien vuosien käyntikerroilla.”

Viidakkokouluterveisin: Marita Majander ja Minna Nevalainen 

Soppakulhot vain herkullista kanalientä vailla.

Ja mitäs me pojat muuta kuin että, kyllä on hyvää...

Oppilaan kiitospuhe.