Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N

LIONS N-PIIRI

Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa

Piirin viestintätyöryhmän puheenjohtaja Teija Loponen

Miten ja milloin sinusta tuli leijona?

Kummini Tuula Kaipainen LC Hki Viaporista houkutteli minua useamman vuoden mukaan, samoin leijonaksi kannusti LC Hki Pohjoisen Kauko Salmi. Hänen kanssaan perustimme myöhemmin nykyisen klubini LC Hki Malmittaret, jonka opasleijonina toimimme yhdessä. Mutta liityin siis vuonna 1996 Viaporiin, jonka jäsenenä ehdin olla kymmenen vuotta. Kiitos Tuulalle mukaan pyytämisestä!

 

 

Mikä saa sinut edelleen olemaan mukana?

On upeaa saada ja voida auttaa. Lisäksi on mukava toimia yhdessä samanhenkisten kanssa, oppia uutta ja samalla myös kehittyä ihmisenä. Klubissamme on iloinen ja mutkaton ilmapiiri, olemme ystäviä ja tuemme toinen toisiamme. On kiva, että piirinkin tilaisuuksissa on nykyään rennompi meininki.

 

 

Miten haluaisit kehittää lionstoimintaa/lionsklubien toimintaa?

Olin kuusi vuotta mukana viestinnässä liittotasolla, viimeiset kolme vuotta liiton viestintäjohtajana. Siinä tehtävässä sain varsin laajan kuvan kaikesta lionstoiminnasta ja myös huomasin, miten tärkeää viestintä todella on.  Siinä näen paljon kehittämisen varaa, liittotasolta piireille ja klubeille, piirin sisällä sekä myös klubien välillä. Kaiken toiminnan ja päätöstenteon pitäisi olla avointa. Samaten myös meidän leijonien pitäisi olla valmiita vastaanottamaan viestintää ja oppia piipahtamaan säännöllisesti piirin ja liiton sivulla ja somekanavilla nähdäksemme mitä kaikkea tapahtuu.

 

 

Onko sinulla muita harrastuksia?

Partiossa olen ollut 8-vuotiaasta ja olen yhä edelleen toisinaan mukana partioleireillä, kisoissa tai muissa tapahtumissa auttamassa. Meillä on myös ”vanhojen” partiolaisten kilta, jolla on omaa toimintaa, muun muassa matkoja ja retkiä. Lisäksi olen ollut kuusi vuotta yrittäjien paikallisyhdistyksen hallituksessa, sekin vie välillä yllättävän paljon aikaa, samoin muutama muu luottamustoimi, jotka voisi harrastuksiksikin laskea. 

 

 

Oliko sinulla kouluaikana jokin lempinimi? Jos oli niin kerro miten sen sait.

Ei ollut, oma etunimeni oli sen verran harvinainen, ettei lempinimelle kait ollut tarvetta.

 

 

Mikä/mitkä olivat toiveammattejasi?

Nuorena toiveammattini oli satukirjojen kuvittaja, sellainen, joka myös itse kirjoittaa kirjat.  Myös askartelunohjaaja oli teininä mielessä, lukioaikana alkoi kiinnostaa psykologia. Satukirjat osuivat ehkä lopulta lähimmäksi todellisuutta, tosin toimittajan ammatissa ja päätoimittajana tarvitaan myös psykologiaa. 

 

 

Minkä uuden taidon haluaisit oppia?

Olen aina halunnut oppia soittamaan kitaraa, mutta en ole koskaan yrittänytkään opetella. Nyt haluaisin oppia enemmän tietotekniikasta, ihan käytännön tarpeista. Muutama vuosi sitten opettelin kutomaan mattoja kangaspuilla. Siinäkin riittää vielä monenlaista oppimista.

 

 

Kerro jotain sellaista itsestäsi, jota muut tuskin tietävät sinusta?

No harvempi tietää, että käyn joka kesä ystävieni kanssa erämaavaelluksilla. Vaikka olen muuten varsin mukavuudenhaluinen, niin viikko tuntureilla irti kaikesta mahdollisesta on todellista luksusta elämään. Ankeat olosuhteet opettavat myös aina uudestaan arvostamaan mukavuuksia.

 

 

Minkä elokuvan haluaisit nähdä uudelleen ja miksi?

Eipä tule nyt mieleen mitään erityistä. Ylipäänsä pidän leffoista, joissa on onnellinen loppu. Paljastettakoon, että Pretty Womanin olen nähnyt ainakin 30 kertaa ja se saa yhä hyvälle tuulelle. Oopperan kummitus on kait taltioitu myös leffaksi, sen voisin elokuvanakin katsoa.

 

 

Mikä saa sinut onnelliseksi?

Perhe ja hyvät ystävät sekä terveys. Lomat auringossa. Erityisonnellistaja on lapsenlapsemme Sara, 6 v. 





Viestintävastaava


Toimittaja


Sosiaalinen media


Seuraa meitä
Facebook