Kohti Kestävää Kehitystä, blogi 68, 23.1. 2023

Ympäristöön, luontoon ja maankäyttöön liittyviä kokouksia on käyty eri puolilla maapalloa. Toistaiseksi viimeisin oli Kanadassa YK:n Kumning-Montreal-sopimukseen päättynyt kokous. Sen julkilauselman hyväksyi yli 190 YK:n maata.

Tämä oli jatkumoa Kiinassa aloitetulle sopimussarjalle, joka pandemian vuoksi jouduttiin siirtämään Kanadaan. Sopimuksen tulos oli yksimielinen, jota paikallaolleet kovasti ihmettelivätkin. EU:n ympäristökomissaari Virginius Sincevicius totesi, ” tänä yönä teimme historiaa.” Tämä YK:n johtama luontokokous pidettiin joulukuussa v. 2022.

Luontokato on tapahtuma, johon on paneuduttava eri puolilla maapalloa eri tavoin. Luontokatoon sisältyy 23 eri kohtaa, joihin kaikkiin on tarkoitus puuttua. Toteutettavista menetelmistä ja jopa luontokadon perusteista ovat kehitysmaat ja kehittyneet maat monessa kohdin täysin eri mieltä.

Kehittyvät maat haluaisivat, että kehittyneet maat suorittaisivat tarvittavaan rahastoon kaikki maksut. Tämä tietysti perustuu siihen, että kehittyneet maat ovat hyödyntäneet kaikki luonnon antimet ja aiheuttaneet myös luontokadon. Tähän ovat kehittyneet maat vaikuttaneet merkittävästi oman modernin infransa rakentamisella, joista osa jopa kehittyviin maihin.

Kokouksen sopimussisältöön kuului monia eräänlaisia puitesopimuksia. Näiden juridinen status legalisoituu täsmällisiksi ja kansalaisia sitoviksi vasta kun niiden sisältö yhdistetään konkreettisesti kunkin valtion omaan lainsäädäntöön.

Luontokadon pysähdyttämisessä nähtiin monin tavoin myös elinkeinoelämän merkitys. Jopa rahoituksella nähtiin pystyttävän viemään kehitystä tavoitteiden suuntaan.

Jokaisessa valtiossa operatiivisina toimijoina ovat luontoon, viljelymaihin, metsiin ja vesistöihin vaikuttavat ammatilliset toimijat. Näiden toimintakirjo kattaa kaivoksista laskettelurinteisiin.

On todella ymmärrettävää, että samojen sääntöjen, jopa samojen ilmaisujen merkitys nähdään eri puolilla maapalloa jopa täysin erilaisina. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että ne saadaan soveltaa joka maailman kolkkaan paikallisen asiantuntemuksen voimin. Siinä ei kiireessä saada muuta kuin sekaannusta aikaan.

Pienenä esimerkkinä ennallistamisesta, mikä nyt on Suomessa tapetilla, Jussi Knuutilan artikkeli Ilkka-Pohjalainen lehdessä.

EU on ehdottanut Suomelle mm. metsän ennallistamista vuoden 1952 tasolle. Tuolloin Suomen metsien puuston määrä oli vain 1,5 miljardia kuutiometriä (mottia) kun se on nyt jotain 2,5 mrd. kuutiometriä. Suomessa kyllä osataan laskea, että tarvitaan hirvittävä lisäys nykyiseen vajaaseen 100 miljoonan kuution vuotuiseen hakkuumäärään. Jos esimerkkinä tämä kirjoitettu ”ukaasi” vaikka otettaisiin kuinka todesta, ei tavoitetta saavuteta. Vaikka ”kirves on paras metsän kasvattaja”, tähän ei sentään ole operatiivista valmiutta. 

---------

Tuulivoimalan lapoja aletaan valmistaa puusta. Puurakenteinen siipi on lasikuituista kevyempi ja todella helpompi, luontoystävällisempi sekä rakentaa että käytön jälkeen tuhota. Lasikuidulle on vaikea löytää jatkojalostusta.

Sinänsä puinen tuulimyllyn siipi ei ole uusi keksintö. Nehän on aina rakennettu puusta. Nykyiset tuulivoimaloiden siivet ovat pituudeltaan noin 80 metriä kun taas tavallisimmat tuulimyllyn siivet olivat lapapituudeltaan jotain 5-10 metriä. Siipirakenne oli 4-lapainen, 2 palkkia ristikkäin, kun taas nyt siivet ovat 3-lapaisia.

Vanhan ajan laparakenne poikkesi nykyisestä myös siinä, että lapa leveni ulospäin, siis keskiakselista katsoen. Näin vääntövoimasta saatiin mahdollisimman tehokas lyhyellä rakenteella. Suuri ero vanhaan myllyrakenteeseen oli myös siinä, että nykyisessä rakenteessa siipien pyöritysvoima muutetaan sähköksi ylhäällä siipiakselin päässä olevassa aggregaatissa.

Vanhassa myllyrakenteessa akselivoiman suunnanvaihto toteutettiin kulmavaihtohammaspyörällä. Voima otettiin käyttöön vasta alhaalla, jossa myllynkivet suorittivat viljan jauhamisen (tai veden nostamisen kuten Hollannissa). Olisi ollut aika urakka viedä vanhan tuulimyllyn kivet ylös samoin kuin jauhettavan viljankin kantaminen jauhamisen aikana.

-Stora Enso alkaa valmistaa tuulivoimaloihin lapoja viilupuusta, totesi yhtiön markkinointijohtaja Catherine Wallenius. Tällainen rakenne on moniin muihin materiaaleihin verrattuna kevyempää ja kestävämpää. Nyt alussa on rakenteilla noin 20 metrisiä lapoja mutta työpöydällä on jo 80 metristen suunnitelmat.

-Suomessa on käytössä yli 1100 tuulivoimalaa ja EU:ssa noin 4500 merellä toimivaa voimalaa ja maalla vielä enemmän kertoo Tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen.

Tuulivoimaloiden siipirakenteen muuttaminen puuksi on eräs parhaita tapoja saada hiiltä pois luonnon kierrosta pitkäsikaiseen hiilivarastoon.

---------

Ratapölkkyjen jauhamisesta tuli tärkeä ongelmajätteen tuhoamisbisnes. Energiahake Huurinainen Kajaanissa hakettaa ja murskaa jätepuuta, muovia ja betonia. Ne kaikki materiaalit menevät omiin käyttötarkoituksiinsa niitä käyttäville tahoille.

Suomessa puu on ratapölkkyjen aivan luonnollinen rakennusmateriaali. Vasta reilun 150 vuoden käytön jälkeen alettiin ratapölkkyjä valmistaa muista materiaaleista kuten esimerkiksi raudoitetusta betonista. Aluksi pölkyt käytettiin sellaisenaan, mutta pian huomattiin, että niiden rakenne heikkenee nopeasti.  Lahoaminen maassa on nopeaa ja samaan aikaan junien nopeudet ja paino lisääntyivät. Ne asettivat radoille uusia vaatimuksia sekä kestävyyden että tasaisuuden suhteessa.

Ratapölkkyjen pintakäsittelyyn lahoamista vastaan alettiin käyttää kreosiittia. Valtioneuvoston asetuksella tätä nimitystä käytetään noin kymmenestä eri kemikaaliyhdisteestä. Näiden käytölle on tiukat määräykset ja niitä käytetään vain ammattikäytössä vaatimukset täyttävien ammattimiesten toimesta.

Näistä polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä, niin sanotuista kyllästysaineista,  käytetään monia eri nimiä, Tunnetuimpia ovat kreosiitti, karbooliterva, kivihiiliterva, koliterva, jotka ovat tunnettuja vesieristeitä. 

-Huurinainen oy on nykyään yksi harvoista kreosiitilla pinnoitetuista ratapölkyistä haketta valmistavista yrityksistä toteaa Heikki Huurinainen.

Ratapölkyt ovat olleet vaikeasti jatkojalostettavia. Huurinaisen yhtiö suunnitteli aikoinaan Ratahallintokeskuksen ja Kainuun Voiman kanssa menetelmän, jossa koko maasta kuljetettiin käytöstä poistetut ratapölkyt Kajaaniin käsiteltäväksi. Pölkkyjä on tullut useina vuosina jopa miljoonan pölkyn vauhdilla. Yhtiön haketustoiminta työllistää 10-15 henkilöä ja kymmenkunta haketusyksikköä.

--------

Litium on harvinainen metalli, jota pian aletaan kaivaa ja jalostaa
Suomessa sähköautojen akkuja varten. Kaustisilla litiumin louhinta
on saanut jo rahoituksen, mutta lupia vielä odotetaan. Kyseessä on Euroopan puitteissa merkittävästä tuotannosta.

Kaivoksen ja siihen liittyvän rikastuslaitoksen tuotantokoneiston rahoitukseen tarvitaan n. 400 milj. euroa. Uuden tuotantolaitoksen Keliber Oy:n toimitusjohtaja Hannu Hautala kertoo, että rahoitusta on ollut hankala saada. Etelä-Afrikkalainen Sibanye-Stillwater rahoittaa n. 250 milj. e. Yhtiöllä on 80 000 työntekijää kulta- ja platinakaivoksillaan Etelä-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa. Ilmeisesti Suomen valtiolla on Finnveran kautta parempia rahoituskohteita.

Tällä hankkeella on joitakin poikkeuksellisia toimintakuvioita. Tällaisena mainittakoon muun muassa tiivis oma-aloitteinen yhteistyö lupaviranomaisten kanssa

jo ennen lupien anomista. Näin varmistetaan molemminpuolinen ymmärtämys ja mahdollisimman saumaton yhteistyö. Akkubisnes on tällä hetkellä paljolti kiinalaisten hallinnassa, sillä he ovat lähteneet ajoissa liikkeelle.

Tämä suuri muutos autoteollisuudessa perustuu polttomoottorin vaihtumisesta sähkömoottoriin. Teknillisestihän muutos ei ole suuri vaan muistammehan kaikki kuinka Mummo Ankka jo lähes 100 vuotta sitten ajeli vaivattomalla sähköautolla.

Sähköauton vaatima infra on vaan sen verran vaativa kokonaisuus, että monimutkaisemmat polttomoottoriautot ovat tähän asti vieneet voiton.

Ja kyllä tulevat polttomoottoriautot monissa tapauksissa vielä toimimaan pitkään. Mutta tällä hetkellä yksinkertainen, helppohoitoinen ja helppokäyttöinen sähköauto tulee valtaamaan nopeasti alaa.

On huomattava, että uuden laitteen, ajoon käytettävän akun ja latauslaitteiston rakentaminen tulee vaatimaan onnistuakseen uusia ammatteja, kaivoksia ja tehtaita.

Keliber on yksi parhaimpia esimerkkejä tällaisesta kehityksestä.  Euroopassa on vastaavanlaisia hankkeita meneillään Portugalissa ja Serbiassa, mutta Suomi on nyt  Hautalan mukaan pisimmällä.

-------

Vihreää vetyä aletaan valmistaa Suomessa sähköllä, elektrolyysillä vedestä.  Tämä tapahtuu hajottamalla veden molekyyli vedyksi ja hapeksi. Siis päinvastoin kuin valtameret ovat syntyneet. Nehän ovat syntyneet vedyn yhtyessä happeen, siis vedyn palaessa.

Tähän prosessiin materiaalia on saatavana aivan riittävästi. Vettä on rajattomasti ja operaation vihreys tulee vihreästä sähköstä, joka on tuotettu joko auringon paahteella tai tuulen voimalla ja vanha vesivoimakin kuuluu tähän vihreään linjaan. Vesi siis on vedyn (hydrogenium, molekyylinä H 2) ja hapen (oxygenium, O) yhtymis- eli palamistuote.

Vety on jaksollisen alkuainejärjestelmän ensimmäinen alkuaine, no. 1. Se on epämetalli, sijoittuen alkalimetallien joukkoon. Vedyn atomiydintä kiertää yksi elektroni. Vety on normaalioloissa väritön, hajuton, mauton, erittäin tulenarka ja ilmaa kevyempi kaasu.

Maailmankaikkeudessa vety on yleisin alkuaine, toimien tähtien polttoaineena, niiden fuusioreaktioissa. Maailmankaikkeudessa esiintyvän aineen massasta vetyä on

74 %. Maailmankaikkeuden atomeista lukumääräisesti 90 % on vetyä, 9 % heliumia ja, 1 % koostuu kaikkien muiden alkuaineiden atomeista.

Maapallolla vety on kymmeneksi yleisin aine. Vaikka sitä on paljon ei sitä voi kukaan sanoa nähneensä. Luonnossa esiintyy epäorgaanisia vety-yhdisteitä mm. ammoniumsuoloina.

Vedyllä on suuri merkitys hiilineutraalin teollisuuden ja talouden toteuttamisessa. Terästeollisuus tuottaa noin 7-8 % kaikesta hiilidioksidista, mikä voidaan jättää pois uudella vedyn hybrit-rikastuksella. Myös moottoreiden kehittäminen vihreän vedyn käyttöön on saatu hyvään alkuun esimerkiksi Agco-Powerilla Tampereella.

Tämä kehittely on tärkeää, sillä raskaita moottoreita autoissa, traktoreissa, laivoissa, lentokoneissa ja vastaavissa ei voida sähköistää järkevästi. Niissä mennään vielä kauan polttomoottoreilla.

Lion Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä koordinaattori

LC Hiekkaharju-Sandkulla ry