Kohti Kestävää Kehitystä ei päästä ilman kemianteollisuutta. Suomessa ala oli pitkään suurin vientitoimiala, mutta metsäteollisuus meni vasta hiljattain ohi.
Kaikki mikä liittyy kestävään kehitykseen on kemian kanssa tekemisissä toteaa alan Euroopan kattojärjestön, Ceficin pääjohtaja Marco Mensink. Hän on sitä mieltä, ettei kestävän kehityksen ainoatakaan tavoitetta pystytä saavuttamaan ilman kemianteollisuutta.
Kemiantuotteiden kokonaismyynti EU:n alueella oli noin 520 mrd. e vuonna 2015. Suomessa kemianteollisuuteen luetaan mm. öljytuotteet, peruskemian tuotteet, mm. lannoitteet ja kemiantuoteteollisuuden kuten lääkkeet, kosmetiikka ja muovituotteet. Kuten huomaamme tämän alan tuotteita käytämme päivittäin.
Käytännön kestävän kehityksen työssä on suoritettu monia ympäristössä näkyviä mm. vesistöjen puhdistustöitä. Esimerkiksi Littoistenjärvi Turun lähellä, joka oli hyvin rehevöitynyt on saatu kirkastumaan. Samoin kemiallinen käsittely on poistanut Paattistenjoen fosforia merkittävästi.
Paattistenjoella on tutkittu käytetyn menetelmän vaikutuksia kaloihin ja pohjaeliöihin, mikä on menetelmän jatkokäytön kannalta merkittävä. Itse menetelmän ydin on ferrosulfaatilla käsittely. Tämä menetelmä on samanlainen, jolla poistetaan liukoista fosforia jätevesistä.
Paattistenjoella on toimenpiteitä suoritettu ammattikorkeakoulun, Turun kaupungin ja muiden yhteistyökumppanien toimesta. Ferrosulfaatin käytössä on tärkeätä tasainen annostelu. Tähän on löydetty hyvä paikka jokisuun koskipaikassa.
Liukoinen fosfori pystyttiin saostamaan jopa 87 prosenttisesti. Parhaiten silloin kun vesi sisälsi runsaasti liukoista fosforia.
Kestävän kehityksen käytännön toteuttamisessa kemianteollisuuden tuotteilla on ratkaiseva asema. On huomattava että nämä kaikki tuotteet on valmistettava jossain ja kuljetettava käyttöpaikoille. Pääjohtaja Mensisk mainitsikin mm. Englannin kanaalin yli kulkevan molempiin suuntiin 20 mrd. euron arvosta kemikaalilaivoja vuosittain, eräänä käytännön esimerkkinä.
- - -
Ennennäkemätön kukkaloisto Chilen autiomaassa, 1000 eri kasvilajia. Seitsemän vuoden sateet tulivat yhdessä yössä. Onko tämä ilmastonmuutoksen positiivista vaikutusta?
Siemenet, kukkasipulit ja eräiden kasvien juuriosat voivat olla kuivassa hiekassa vuosikausia ja heräävät virkeinä eloon kun saavat riittävästi sadetta. Näin tapahtui Atacaman autiomaassa noin 1500 km Etelä-Amerikan eteläkärjestä sijaitsevalla alueella Chilessä pari vuotta sitten.
Normaalisti alueella sataa vain muutama millimetri vuosittain, mutta nyt vettä tuli arviolta 7 vuoden edestä ( HS 31.8 -17). Vertailun vuoksi todettakoon Suomen sademäärän olevan reilu 50 cm vuodessa. Kasvilajivalikoima on mittava sisältäen noin 500 sellaista kasvia, joita ei tavata missään muualla.
Atacamassa on normaalisti niin kuivaa, että USA:n avaruusvirasto NASA on pystynyt tutkimaan siellä tekniikkaa, jolla etsitään muiden planeettojen elämää. Alue koostuu mm. suola-altaista, hiekkakentistä ja laavatasangoista muistuttaen vieraiden planeettojen pintaa.
Tämä keväinen 7 vuoden sademäärä sai vielä täydennystä saman vuoden ( 2015 ) syksyllä, sekä elo- että syyskuussa tuli virkistäviä sateita. Paikallisesti voitiinkin todeta saman vuoden aikana saadun kaksi kevättä, sillä myös syksyinen sade herätti luonnon uudelleen henkiin.
Paikkakunnalla arvellaankin nyt syitä tähän luonnonilmiöön. Oliko se vain ohimenevä vai tuleeko siitä pysyvä tai useasti toistuva ja johtuuko se ilmaston muuttumisesta.
Energia-asiantuntijat ovat arvioineet Atacaman olevan maailman paras paikka aurinkoenergian tuottamiseen. Chilen valtio onkin ryhtymässä rakentamaan paikkakunnalle Etelä-Amerikan ensimmäistä aurinkovoimalaa. Voimalasta rakennetaan suuri sillä alueella on vielä tilaa ja sinne suunnitellaan myös 56 turbiinin jättikokoista tuulivoimalaa.
Alueen maaperässä on paljon rikkauksia, mm. litiumia,natriumnitraattia,kuparia, rautaa, ja mm. hopeaa ja kultaa. Jos näitä aiotaan jatkossa hyödyntää on alueen työntekijöille lisäenergia tervetullutta kuten myöskin luonnon tarjoama ainutlaatuinen kukkaloisto.
- - -
Satu Hallinen käänsi romukauppatapoihin uuden lehden. Romua voi viedä pienissäkin erissä ”kauppa-autolle” ja maksun saa heti käteen. Myös ” kylmä” vastaanottoasema ottaa romut vastaan ja rahat kilahtavat tilille pankkiin
Nokialainen romualan kauppias, romustaja Satu Hallinen kerää kuorma-autolla romut sovituista paikoista. Hän ilmoittaa lehdessä vastaanottopaikan, monesti huoltoaseman piha tms. jonne romuntuojat tuovat omilla autoillaan ja perävaunuillaan romut. Vastaanoton yhteydessä todetaan romutavaran metallin laatu ja määrä punnitaan mukana olevalla vaa-alla.
Metallit pystytään tunnistamaan pääosin pinnan ominaisuuksista sekä magneetilla. Romun tuojan kannattaa hajottaa laitteet mahdollisimman pieniin osiin kaupankäynnin helpottamiseksi.
Metallitavaraa tulee paljon kun ihmiset tyhjentävät ja siivoavat varastojaan. Tällainen kauppa-auto on aivan uusi menetelmä alalla toteaa Suoman Romukauppiaiden liiton toiminnanjohtaja Jari Kortesoja. Tällainen kauppatapa on osoittautunut luotettavaksi. Romun tuojat näkevät eri metallien hinnat selvästi ilmoitettuina.
Tämä uusi kauppatapa mahdollistaa pienienkin erien toimittamisen. Tähän asti pienet, tarpeettomat romuerät on jouduttu varastoimaan kotona.
Satu Hallinen kiertää Pirkanmaan kuntia ja asiakaskunta on laajentunut koko ajan. Eniten on rautaa, mutta myös kupari, ruostumaton teräs, alumiini ja messinki lähtevät jatkojalostukseen. Kodinkoneet, sähkömoottorit ja sähkölaitteet sekä mm. tiskipöydät ja LVI-tuotteet ovat käyttökelpoista romutavaraa. Akut kelpaavat myös sellaisenaan , mutta kaapelitavarasta pitää poistaa muovikuoret.
Nyt kannattaa tutkia nurkat ja varastojen perät sekä remonttien jälkeen toimittaa ylimääräiset romut jalostukseen.
Uutena kauppapaikkana alkaa toimia myös itsepalvelukioski. Tänne romun tuoja voi viedä tavarat, punnita ja punnituksen perusteella maksu tulee tilille. Tällainen toimipaikka avataan syksyn aikana Lempäälään.
- - -
Mökkipalstakylä yksityisin voimin Vantaalle. Tällaista järkevää toimintaa pitäisi yhteiskunnankin edistää. On todella kestävän kehityksen mukaista elämää lähellä kaupunkia.
Perinteisesti mm. kaupungit ovat palstoittaneet pieniä alueita siirtolapuutarhoiksi, joissa kaupunkilaiset ovat voineet viljellä vihanneksia ja jonne on voinut rakentaa kevyen kesäasunnon. Alun perin nämä on jaettu sosiaalisin perustein. Tästä ilmeisesti juontuu että näille on ollut enemmän kysyntää kuin tarjontaa.
Nykyään alkuperäinen lähtökohta on muuttunut päätellen palstakylän asukkaiden väestöpohjan laajenemisesta mm. omistajien vaihduttua. Nykyään ei ehkä viljelyn merkitys ravinnonsaantimielessä ole niin olennainen. Kuvioihin on tullut järkevä vapaa-ajankäyttö lähellä luontoa ja liikenteellisesti jopa keskellä kaupunkia.
Vantaalainen Linnan kartanon omistaja Tapio Korpivaara on lähtenyt suunnittelemaan 60 mökkipalstan siirtolapuutarhaa. Tämän sijaintipaikka on Keimolan kylä Vantaanjoen ja Königstedin kartanon läheisyydessä. Paikka on rauhallista maalaismaisemaa mutta lähellä kaupunkiasutusta. Vantaan kaupungin päätöksenteossa hanke on loppusuoralla toteaa Korpivaara ( HS 30.4-17. )
Olisikin hauskaa tietää millainen on tällaisen mökkipalstalaisen hiilijalanjälki verrattuna muutaman kerran kesässä ulkomailla matkailevan kaukomatkailijan vastaavaan hiilikengänjälkeen. Tällainen siirtolapuutarhatoiminta on niin luontoa säästävää että luulisi yhteiskunnan korkeimpien päättäjienkin kiinnittävän asiaan enemmän huomiota.
Luonnon kestävyyden kannalta siirtolapuutarhatoimintaa pitäisi yhteiskunnan vauhdittaa taloudellisesti esimerkiksi verohelpotuksin tai jotenkin muutoin.
Tälle uudelle puutarkakylälle ei suunnitella pitkää rakentamisaikaa vaan valettujen perustusten päälle pystytetään valmiit kevyt mökkirakenteet.
Siirtolapuutarhakylään rakennetaan paljon kestävän rakentamisen laitteistoa, mm. vedettömiä ekokäymälöitä ja aurinkopaneeleja. Viettäväthän siellä monet koko kesän, joten monet perheen kotitalouskoneet ovat tarpeellisia.
Tällainen kesäasumisjärjestely on myös omiaan lisäämään asukkaiden yhteistoimintaa mikä vielä lisää viihtyisyyttä. Myös monia yhteisiä toimintoja pystytään suorittamaan yhteisvoimin toisin kuin normaalissa asumisyhteisössä on tapana. Tällainen vapaa-ajanviettomuoto antaa mahdollisuuden elämäntapaan, jossa yhteiskunnan resursseja säästetään ja käytetään järkevästi, esimerkillisesti.
- - -
Lennokkimarkkinat hurjassa kasvussa ympäri maailmaa. Suomessa käyttö muuttunut huvikäytöstä pääosin ammattimaiseen hyötykäyttöön. Kehityksen nopeus on yllättänyt alan ja asiakkaat.
Lennokkien käyttö on eräs harvoja alueita, joissa ihmisen ja luonnon tavoitteita voidaan viedä eteenpäin yhdensuuntaisesti. Ihmiselle suoranainen hyöty on toiminnan helppous ja tietysti turvallisuus. Monissa laitteissa, jotka tekevät saman työn kuin lennokki, mutta jos ihminen on fyysisesti ohjaamassa, laitteiston on oltava aivan toista tasoa, painoa ja kokoa on lisättävä jopa monikymmenkertaisesti.
Lennokin käyttöalue on laajentunut eri alueille koko ajan. Tähän asti on sanottu että vain mielikuvitus on rajana, mutta nyt näyttää että sekin on jo ylitetty. Käyttöalueita löytyy monissa viranomaistehtävissä, turvallisuustehtävissä ja raja- ja merivalvonnassa ja etsinnöissä.
Jo ihmisen paino tekee laitteesta aivan toisenlaisen ja tarvittavat turvallisuusvaatimukset myös osaltaan lisäävät painoa ja erilaisia laitteiden ja rakenteiden vaatimustasoa. Myös energiaa, polttoainetta kuluu mittavasti enemmän ihmisen ja turvallisuuslaitteiden kuljettamiseen kuin muutaman kilon painoisen lennokin, droonen käytössä.
Kuitenkin lennokki pystyy monesti tekemään saman työn jopa paremmin kuin ihminen.
Mitättömän kokoisen lennokin luonnolle aiheuttama rasitus on vain murto-osa vastaavasta ihmisen ohjaamasta laitteesta.
Lennokkimarkkinoiden arvioidaan olevan tämän vuoden lopussa yli 5 mrd. euroa koko maailmassa ja ne ovat kohoamassa kaksinumeroisella prosenttiluvulla vuosittain.
Suomessakin näiden droonien käyttöolosuhteet ovat ehkäpä vaikeista olosuhteistakin johtuen laajat. Niitä voidaan käyttää tehokkaasti kaikenlaiseen tarkastus-ja tutkimustyöhön. Näissä tehtävissä maastossa taapertava nopeakin jalkamies on etanan luokkaa.
Esimerkkinä laajasta käyttöaluekirjosta mainittakoon mm. konneveteläinen Hytölä Engineering, joka suorittaa täsmäilmakuvausta ja erilaisia kartoituksia. Koneet on varustettu kameroilla ja monenlaisilla mittauslaitteilla.
Työtä tehdään kaivosyrityksille, metsäyhtiöille,rakennustyömaille kaavoituskohteillemyrskytuhoalueille ja monille muille vaikeasti päästäville kohteille. Eräät yritykset ovat tutkineet myös laivojen päästöjä ja mm. leväkasvustojen levinneisyyttä vesistöissä.
Ylihärmäläinen Raimo Lilja on käyttänyt jo useita vuosia droonea peltokuvioiden analysointiin. Kuvista on helposti nähtävissä kasvuston eri vaiheet ja esimerkiksi lannoituksen ja muiden hoitotoimien, esimerkiksi perunan multauksen tarpeet eri lohkoilla.
Myös salaojaputkien kunto , sijainti ja uusimisen tarve on yllättäen nähtävissä ilmakuvista keittiön pöydällä paremmin kuin pellon pientareelta.