Uutispoimintoja 27.4.2017

Onko tiede jo löytänyt muovimadon. Hajottaako mehiläisvahalla elävä  vahakoisan toukka myös polyeteenin?

 

Hiljattain tuli tieto että vahakoisan ( Galleria mellonella) toukka on alkanut syödä muovia. Vahakoisan toukka on mehiläishoitajien eräs merkittävimpiä vihollisia. Se tuhoaa mehiläispesät syömällä vahakennot. Nämä vahakennot ovat kemialliselta rakenteeltaan niin lähellä muovia, että mehiläiskennoja nimitetäänkin luonnon muoviksi.

 

Tohtori Federica Bertocchini Cantabrian biolääketieteen laitokselta on omiin kokemuksiinsa perustuen lähtenyt tutkimaan asiaa tieteellisesti. Vahakoisa on laajalti tunnettu sillä sen toukkaa kasvatetaan terraariofarmeilla monien eläinten ruuaksi, rehuksi. Mehiläisvahan on havaittu olevan samanlaista kemialliselta rakenteeltaan kuin polyeteenin, joka on yleisempien muovien perusaine.

 

Niissä on samoja kemiallisia sidosrakenteita, minkä seikan vahakoisan toukat ovat huomanneet ja näin todistaneet. Mehiläisvaha on nimittäin myös polymeeri kuten polyeteenikin. Tutkijat ovat jo havainneet että vahakoisan toukat hajottavat muovin polyeteenin etyleeniglykoliksi. Tämähän on alkoholi, joka on miehille tuttu aine auton jäähdyttäjässä, pakkasnesteenä. Se on nautittuna erittäin myrkyllinen, toisin kuin jalo juoma etanoli, jonka kauppanimet ovat vielä pakkasnestettäkin tutumpia..

 

Tutkimuksissa havaittiin ettei toukkien muovin tuhoamisessa ole välttämättä kysymys pelkästään ravinnosta. Muovi hajosi myös silloin kun toukista tehty tahna havaittiin sellaisenaan myös muovia tuhoavaksi.  Tutkijat ovat ennakoineet että hajottamisessa on ehkä kysymys jostain entsyymistä joka suorittaa varsinaisen tuhoamisen.

Maailmassa polyeteeniä tuotetaan lähivuosina jopa 300 milj. tonnia vuodessa. Jos espanjalaiset tutkimustulokset ovat soveliaita käytäntöön alkaa hirveä vahakoisan toukkien tuotanto. Elleivät toiset tutkijat sitten löydä parempia keinoja vielä tunnistamattoman entsyymin tuottamiseksi ja muovin muuttamiseksi ekologisempaan muotoon. Yrittäkäämme kuitenkin saada muovit asiallisesti kierrätykseen eikä luontoon.

 

---

 

Pajuhiilellä maailman nälkää torjumaan. Pajubiohiiltä tuotetaan nykyisin pyrolyysimenetelmällä, se toteuttiin ennen kytöviljelynä Suomessa n. 1000 vuoden ajan.

Veden ja ravinteiden kulkeutuminen pois kasvien ulottumattomiin ja edelleen vesistöihin on eräs merkittävimpiä nälän aiheuttajia maailmassa. Biohiili on eräs parhaita menetelmiä pitää sekä vesi  että  ravinteet kasvuston saatavilla. Nykyään biohiili tuotetaan hapettomassa tilassa.  Koska prosessissa ei ole happea, ei massa syty palamaan vaan hajoaa sekä kaasumaisiksi, että kiinteiksi ja nestemäisiksi  jakeiksi.

 

Maahan sekoitettu biohiili voi pysyä paikoillaan ja tehdä tehtävänsä satoja, joskus jopa tuhansia vuosia. Tällöin sen vaikea toteutus ja kalleus saa vastiketta ja toiminnalle on vahvat perusteet. Esimerkiksi Etelä –Amerikan Inkat ovat jo 2500 vuotta sitten valmistaneet puubiohiiltä juuri tähän tarkoitukseen ja sitä on vieläkin löydetty.

 

Suomessa kytöviljelyä harjoitettiin maan kasvun kohentamiseksi. Se tapahtui niin että puumassan ja turpeen päälle kasattiin multaa ja sytytettiin palamaan. Se ei kuitenkaan palanut, vaan kyti, josta nimikin on peräisin, samoin kuin kytösavut. Se oli oikea pyrolyysi, jota esi-isämme toteuttivat vuosisatoja tietämättä tuota hienoa termiä. Kydötetty maa kynnettiin ja siihen kylvettiin ruis.

 

VTT:n, Luken ja Teknologian tutkimuskeskuksen tutkijat ovat löytäneet pajun nestemäisestä tisleestä kiinnostavia ominaisuuksia. Verrattuna männyn ja oljen tisleisiin on pajun tisle kaikkein happaminta. Se on niin hapanta, että se kelpaa lisäaineeksi lietelantaan ja vähentää sen ammoniakkipäästöjä. Ne ovat sekä kiusallisia että myrkyllisisä luonnon eläimistölle. Lietelantasäiliöstä on nostettu monta miestä ylös, mutta ei yhtään elävänä.

 

Pajun kuoresta saadaan mm. hedelmäpuiden sienitauteihin vaikuttavaa torjunta-ainetta jota kokeillaan myös pyrolyysiuutteesta saatavasta tuotteesta.

Pajuhiilen veden ja ravinteiden imukyky perustuu erityiseen huokosrakenteeseen. Pajuhiilessä on 200- 500 neliömetriä huokospinta-alaa hiiligrammassa. 40 % pajubiohiilen tilavuudesta on tyhjää. Tämä tyhjä tila pystyy pidättämään vettä ja liuenneita ravinteita tehokkaasti. Kolmessa vuorokaudessa kuutiometri pajuhiiltä pystyy imemään n. 900 litraa vettä.

 

Pajubiohiilestä rakennettu kasvualusta on paitsi pellolla, myös kaupunkioloissa hyvä sadevesien pidättämismenetelmä. Paju kasvaa nopeasti ja toimii siten hyvänä hiilinieluna ja hiilivarastona. Nämä menetelmät tulevat kaupallistettuna laajaan hyötykäyttöön. Toimitusjohtaja Markku  Suutari  Pajupojat Oy:stä kertoo pajubiohiilen valmistuksen alkavan lähiaikoina. Pajun kasvatukselle löytyy joutomaita ja erityisesti turpeen nostosta vapautunutta maata voidaan käyttää tähän tarkoitukseen.

 

---

 

Joensuusta johdetaan Euroopan metsäasioita. Efi perustaa näkemyksensä luonnontieteellisiin faktoihin.

Euroopan pinta-alasta metsät kattavat 40 % ja ne ovat tehokkaita hiilinieluja toteaa  Euroopan metsäinstituutin, Efi:n johtaja Mark  Palahi. Hänen mukaansa puu on olennainen fossiilitaloudesta erkanemiseen.  Puulla on suuri merkitys erityisesti monissa uusissa biopohjaisissa ratkaisuissa. Tällaisia ovat mm. puusta jalostetut tekstiilit ja talonrakentamisen laajeneminen myös kerrostaloihin.

 

 Puuta on Suomessakin pidetty paljolti maaseudun tärkeänä elinkeinorakenteen perustana, mutta yhä useammin puupohjaisia ammatteja on myös kaupungeissa. Tällaisia on paljon energiankäytön lisäksi mm. matkailussa, kemianteollisuudessa  ja monessa muussa. Tärkeätä olisi lisätä alan tutkimusta käytännön perustaksi.

 

Efin pääkonttori on Joensuussa. Sillä on toimistoja myös Barcelonassa, Bonnissa, Bordeauxissa, Uumajassa ja Wienissä. Rahoituksensa Efi saa pääosin tutkimusprojekteista sekä EU:n komissiolta että jäsenmailta suoraan. Suurimpia rahoittajia ovat Suomi, Saksa, Ranska, Norja ja Espanja. Suomen rahoitus on nyt noin 10 %, jolla seikalla varmistetaan toiminnan säilyminen Suomessa. Juuri nyt ovat meneillään EU:n komissiolle puupohjaisen energiankäytön selvitykset.

Euroopan metsäinstituuttiin Efiin kuuluu kaikkiaan 26 jäsenmaata. Tarkoituksena on tuoda neutraalia metsäalan tutkimustietoa eri maista ja koota ne yhteen. Tätä koottua tietoa jaetaan poliitikoille ja eri alojen asiantuntijoille käytettäväksi päätöksenteon pohjana.

 

Myös Suomen metsät ovat Europarlamentin arvioissa mukana Luluct asetusehdotuksessa. Se käsittää maankäytön muutoksia ja metsätaloutta koskevaa EU-lainsäädäntöä vuosille 2021 -2030.  Europarlamentaarikko Nils Torvalds näkee tämän lakiesityksen olevan kaikkein tärkeimmän sekä Ruotsille että Suomelle. Torvalds on EU-parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen.

 

Luluct- säännöstö liittää maankäytön ja metsät EU:n ilmastopolitiikkaan. Komissiolla on näkemys ettei metsien kasvun lisäyksestä ole riittävän luotettavaa tietoa Euroopassa. Torvalds edustaa taas näkemystä, että hyvin hoidetut metsät toimivat parhaina hiilinieluina. Suomessa, jossa metsien niin kuin monen muunkin asian tutkiminen on suoritettu huolellisesti todetaan metsien kasvun nyt olevan lähes kaksinkertainen 50-luvun vastaavaan.

 

Tässä yhteydessä on huomioitava YK:n kestävän kehityksen ohjelmaan sisältyvän myös metsien hoidon. Siinä painotetaan metsien kestävää käyttöä. Metsien hoitamatta jättäminen ei täytä tätä vaatimusta.

 

Näistä asioista tullaan keskustelemaan ehkä suurillakin kirjaimilla  Helsingissä 14.joulukuuta 2017 Efin järjestämässä  kansainvälisessä biotalousseminaarissa. Aiheina ovat Euroopan biotalouden strateginen kehitys ja kestävyys.  Kaikki nämä ovat meille tuttuja ja tärkeitä aiheita. Tätä Efin sijoittumista Suomeen voidaan myös pitää suomalaisen metsäosaamisen arvostuksena EU:ssa.

 

---

 

Kestävän  kehityksen toteuttaminen vaatii monen uuden kaivoksen avaamisen. Suureen akkutuotantoon tarvittavat litium ja koboltti ovat  loppumassa. Suomen litium on vakaa metalli ja siten käyttökelpoista.

Tiedemies Nikolai Teslan mukaan nimetty, v. 2003 Kaliforniaan perustettu autotehdas keskittyy sähköautoihin. Perusteet autokannan sähköistämiselle ovat sekä taloudelliset, teknilliset että kestävä  kehitys.  Siirryttäessä polttomoottoriautosta sähköautoon on muutos monessa tapauksessa ennakoimattoman suuri ja se vaikuttaa lähes kaikkiin ympäröiviin sidosryhmiin auton käytön lisäksi.

 

Ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu on auton rakenne ja tekniikka muutettava, mikä koskee eniten autotehtaan toimintaan.  Tähänastinen polttoaineen jakeluverkosto ei hyödytä polttoaineen osalta  mutta sähköauton kuskille kahvi ja muut jakeluasematilpehöörit ovat tarpeellisia. Sensijaan sähköauto vaatii latausverkoston, joita pisteitä tultaneen sijoittamaan nykyisille huoltoasemille, kerrostalojen ja pientalojen pihoille, sekä aivan uutena, työpaikkojen pihoille.

 

Sähköauton huolto on paljon vaatimattomampi kuin moottorikäyttöisen auton, jolla on oma merkityksensä huoltoalalle. Sähkömoottori on vähän huoltoa vaativaa. Siinä ei ole juurikaan liikkuvia, rasvattavia osia ja öljyä vaativia laitteita on todella vähän. Sähköautojen pääasiallinen lataus pyritään suorittamaan yöllä, jolloin muu kulutus ja verkoston rasitus on pienintä. Tämä on kestävän kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeätä.

Sähköauton tärkein, kallein ja painavin osa on akku, johon energia ladataan, varastoidaan. Akkuteollisuuden painopiste on Aasiassa.  Suurimpia valmistusmaita ovat Kiina ja Etelä-Korea. Akkuun tarvitaan monia harvinaisia maametalleja. Näistä tärkeimpiä ovat litium, nikkeli ja koboltti. Akkuteollisuuden lähdettyä sähköautoistumisen myötä kasvuun on näiden metallien sekä kysyntä että hinta noussut voimakkaasti ja joistakin on ilmennyt jopa puutetta, kuten koboltista ja myös litiumin riittävyydestä ollaan huolissaan.

 

Suomelle onneksi näitä kaikkia metalleja pystytään sekä kaivamaan että rikastamaan kotimaassa. Sähköauton valmistaja Tesla suunnittelee akkutehtaan käynnistämistä jossain Pohjoismaassa. Tarvittavien metallien saatavuudella on suuri merkitys tehtaan sijoituspaikalle. Suomessa tehdään paljon valmisteluja, jotta uuden laitoksen sijoituspaikka olisi täällä.

 

Kaustisille ollaan suunnittelemassa litiumkarbonaatin tuotantoa, mikä olisi suoraan akkutehtaalle käyttökelpoisessa muodossa. Terrafame tuottaa akkuteollisuuden tarvitsemia nikkeliä ja sivutuotteena saatavaa kobolttia, jonka hinnan nousua kuvataan tällä hetkellä rajuksi. Kokkolan Freebolt Kobalt tuo rikastamoonsa koboltin Kongosta Tenke Fungurame –kaivoksesta, jonka  China Molybdenum Company on hiljan ostanut.

 

Asiantuntijoiden toivomuksena on alan tasainen kehitys sillä vaikutukset ovat laajat. On hyvin ymmärrettävää että tasaisesti toimivaan kokonaisuuteen tarvitaan mahdollisimman selkeitä ja ennustettavia suunnitelmia, joita pyritään toteuttamaan. Liian nopeat käänteet myös yhteiskunnan kannalta aiheuttavat käytännössä vaikeuksia, joista yleensä syyttömät joutuvat sekä kärsimään että maksamaan.

 

---

 

Kauhavalla kudotaan läpi Euroopan kierrätetystä Eko-ontelokuteesta mattoja ja kudetta myydään virkkaajille myös ulkomaille.

 

Mattojen, tyynyjen, korien, torkkupeittojen ja monien muiden tuotteiden kutomiseen sopii kauhavalaisen Trading Antila Oy:n kehittämä ontelokude.  Ennenkuin valmis kudelanka on Kauhavalla on se kulkenut pitkän matkan.  Lumput on koottu Italiaan vaateneulomoiden puuvillatilkuista. Italiasta kude kuljetetaan Viroon, jossa paikallinen teollisuuslaitos neuloo kuteen ontelolangaksi, ontelokuteeksi eli putkineulokseksi. Virosta matka jatkuu Kauhavalle ja kudotaan edellä mainituiksi tuotteiksi. Ontelokudetta tuotetaan n. 160 000 kg vuodessa.

 

Ontelokude sisältää n. 80 % puuvillaa ja 20 % tekokuitua , polyesteriä. Kuteen leveys on normaalisti 8 mm. Yleinen valmistustapa on koneellinen. Ontelokoneessa on 12 – 16 kpl pieniä neuloja. Valmistus voi tapahtua myös käsityönä.

 

Ontelokude on helpommin käsiteltävää kuin trikoo, se on tasaisempaa ja siinä on vähemmän solmuja. Valmis tuote kutistuu ensimmäisessä pesussa 15 – 20 % mikä kannattaa huomioida.

 

Kauhavalaisen Trading Antilan liiketoimintaa jatkaa Lankava Oy, jonka toimitusjohtaja Jyri Karppinen näkee kierrätyspuuvillan olevan ajan henkeen sopivan. Alan eräs suurtapahtuma on Kölnin käsityömessut, jossa Lankava  on esitellyt toimintaansa. Syntyihän koko Eko-ontelotuoteideakin messumatkalla v. 1998.