Anu Ylianttila

Numero kirkollis- kokoukseen

Numero hiippakunta- valtuustoon

Ikä

Ammatti

Teologian opiskelija

Seurakunta

Paavalin seurakunta

Harrastukset

Lenkkeily ja hiihto

Vaalilista

Sosialidemokraatinen kirkkoväki

Olen ehdokkaana

Kirkolliskokoukseen

Kenen asioita ajan?

Toivon ajavani muidenkin kuin nuorten aikuisten asioita. Mielestäni moni kirkon asia ylittää sukupolvi- ja sukupuolirajat ja näin ollen myös yhdistää. Kirkon haluan nähdä kaikille avoimena: Jokaisen ihmisen ääni on tärkeä. Yhteisymmärryksessä sekä rikkaalla vuoropuhelulla voidaan päästä eteenpäin suvaitsevaisuuden tiellä.

Miksi haluan vaikuttaa kirkossa?

Vaikuttamalla voin olla mukana kehittämässä kirkkoa tässä ajassa. Vaikuttamalla koen kantavani myös vastuuta siitä, mikä on suunta, missä kirkko kuuluu ja näkyy - mikä on kirkko. Mielestäni on tärkeää olla keskustelussa mukana; asioiden ei voi antaa vain olla. On uskottava siihen, että jokainen meistä voi kantaa vastuuta ja vaikuttaa. Jokainen seurakuntalainen voi vaikuttaa omassa elämässään ja lähipiirissään. Kuva kirkosta kulkee mukanamme.

Miten ristiriidat naispappeuskysymyksissä tulisi ratkaista?

Jos tähän kysymykseen olisi olemassa yksiselitteinen ja kaikkia osapuolia tyydyttävä vastaus niin ongelmia tuskin olisi. Mielestäni aika olisi jo kypsä tasa-arvoisille työolosuhteille ja papin sukupuolisuudesta irrottautumiseen. Tätä tulee kaikin puolin edesauttaa. Kirkollikokouksen päätöksellä papin tehtävää voi hoitaa nainen siinä missä mieskin - ja tähän säännökseen tulee nojautua myös kiistakysymyksissä.

Miksi nuoret aikuiset ovat suurin kirkosta eroajien ryhmä? Mitä pitäisi tehdä? Vai pitäisikö mitään?

Kirkko etääntyy nuorista aikuisista. Osittain kysymys on mielikuvaongelmasta. Kuva kirkosta on valitettavan harmaa ja jäykkä. Asialle on ehdottomasti pyrittävä tekemään jotakin - se on kirkon velvollisuus. Sanomaa on levitettävä sinne, minne se tänään ei helposti ulotu. Ei voida olettaa, että kirkolliset toimitukset tuovat nuoret aikuiset takaisin. Heistä on välittevä ja heille on pyrittävä tarjoamaan kirkkoa luontevaksi osaksi elämää. Toimintatavoissa on petraamista. Kyseessä oleva ryhmä ei löydä itseään kirkosta sunnuntaisin klo 10.

Millainen on Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuus?

Toivon mukaan valoisa. Siihen on uskottava. Kirkolla on paljon annettavaa. Muuttuvassa yhteiskunnassa ihminen kaipaa jotain pysyvää. Paikkaa jossa voi hiljentyä. Paikkaa jossa on tilaa hengittää, olla oma itsensä. Kirkko voi näkyä monelle myös yhteisönä. Ihminen tarvii toisia ihmisiä, ihminen tarvitsee rinnallakulkijoita.

Onko kirkko tuore?

JAA

Tuoreempi kuin moni kuvittelee tai osaa aavistaa! Tästä esimerkkinä äänestysikärajan laskeminen 16-ikävuoteen. Tuoreus tulee kirkkoon seurakunnan, toisin sanoen ihmisten kautta. Yleinen kuva kirkosta on osittain vääristynyt - kuva on mielestäni harmaantunut liikaa. Tätä kuvaa voimme muuttaa omalla toiminnalla, esimerkillä ja osallistumisella.

Pitääkö kirkon aktivoitua uskontojen välisessä keskustelussa?

JAA

Paikallistasolla ekumeenisuutta tulisi edistää. Kirkkojen välinen vuoropuhelu olisi ensi arvoisen tärkeää ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden nimissä. Ymmärtäminen ei tarkoita omaksumista. Ensin on tunnettava itsensä, jotta voi tuntea toista. Uskontojen välisessä keskustelussa on aina pohdittava omaa oppia, asemaa, tilannetta ja perinnettä. Yhteisiä toimintamuotoja, perinteitä tai tapahtumia voitaisiin kehittää. Kirkolla on paljon keskusteltavaa ja kehitettävää nimen omaan paikallistasolla ja mielestäni siihen tulisi panostaa. Kansainvälinen keskustelu ja kanssakäyminen on osa modernia maailmaa. Tässä tehtävässä toivon näkeväni ennen kaikkea asiantuntijoita.

Pitääkö kirkon lisätä voimavaroja moderniin viestintään (esim. nettipapit)?

JAA

Tulevaisuuteen katsomalla on selvää, että viestintävälineet on ajanmukaistettava myös kirkossa. Tämä voidaan tehdä perinteisten toimintatapojen rinnalla sekä uutta ja vanhaa yhdistellen. Voi ehkä olla hyvä visioida esim. nettijumalanpalvelusta. Omaan kotikirkkoon olisi tulevaisuudessa hyvä olla ikkuna myös internetissä. Kirkon pitää pyrkiä lähemmäksi ihmistä. Kulkea siellä missä ihminenkin kulkee - kirkko on ihmisiä varten.

Tuleeko samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhde siunata kirkollisesti?

JAA

Me ihmiset emme ole tuomareita. Me emme voi astua vaatimuksinemme Jumalan edelle. Meidän on yritettävä rakastaa lähimmäistä. Me voimme ymmärtää ja rakastaa, vaikka emme hyväksyisikään. Mielestäni yhteiskunta kulkee siihen suuntaan, että kirkolla ei ole vaihtoehtoja siunauskysymyksen kanssa.

Voiko kirkko myöntää turvapaikan henkilölle, jolla ei ole oleskelulupaa?

Kirkon tulee olla linjassa yhteiskunnan normien ja lakien kanssa. Mielestäni kysymys ei ole yksioikoinen, mutta on selvää että kirkon ja valtion määräykset ja käytännöt tulisivat olla ainakin jossain määrin linjassa keskenään. Muutoin syntyy ongelmia. Toisaalta kirkko toteuttaa tehtäväänsä auttaessaan hädässä olevia ja tukemalla vähäosaisia.

Tulisiko syrjintäkielto hyväksyä myös kirkossa? Liitteenä esitys syrjintäkieltoa esittävästä laista.

JAA

Kuten laissa sanotaan "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Samoin Ihmiset ovat yhdenvertasia myös Jumalan edessä. Kirkon pitäisi edesauttaa yhdenvertaisuuden ajatusta ja tavoitetta. Vain konkreettisilla teoilla kirkko voi todistaa epäilijöille avoimuuttaan ja lähimmäisen rakkauttaan.

Täytyykö kirkon uudistua?

JAA

Kyllä ja ei. Vastaan ensiksi kyllä: Kirkon toimintatapoja tulisi uudistaa ja ajanmukaistaa. Keinoja on monia. Myös asenne kaipaisi jossain määrin uudistusta. Mutta sitten se toinen vastaus, ei: Se mitä kirkko julistaa totta tänään, huomennna ja ylihuomenna. Opin ei tule kulkea ajan hengen mukaan. Traditio on osa uskonnollisuutta - on olemassa jotain pysyvää. Meidän on tunnistettava omat luovuttamattomat perinteet ja vahvistettava niitä.

Kannattaako nuori valita edustajaksi kirkon korkeisiin hallintoelimiin?

JAA

Valinnan ei tulisi olla ikäkysymys. Nuori - toiselta nimeltään tavallinen aikuinen voi olla kokemattomampi kuin moni vuosikymmenet hallintoelimissä istunut vaikuttaja, mutta tämä ei tarkoita edesvastuuttomuutta, uhkaa tai radikaalisuutta. Nuori voi nähdä ajan ilmiöitä eri näkökulmasta kuin varttuneempi. Antamalla nuorille, asiasta kiinnostuneille ja innostuneille tilaa kirkko voi kulkea eteenpäin. On katsottava tulevaisuuteen - on uskottava siihen, että kirkko voi olla edelleen tärkeä osa ihmisen elämää. On vain löydettävä oikeita väyliä ja tapoja tavoittaa ihmisiä. Muun muassa tähän tarvitsemme monen ikäisiä aikuisia!