Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N
LC Helsinki /
Pasila
Vienan Karjalan taistelupaikoilla
Monelle floorankenttäläiselle tutuksi tullut sotahistorian harrastajaryhmä suuntasi allekirjoittaneen johdolla Vienan Karjalaan talvi- ja jatkosodan taistelupaikolle elokuun lopussa. Matkalle lähdettiin 23.8.2018.
Lentokoneen laskeuduttua Kuusamoon suuntasimme kulkumme Suomussalmelle ja Kuhmoon. Täällä neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan 30.11.1939 ja Talvisota alkoi. Hyökkäysoperaatiolla neuvostojoukot saivat vallattua Suomussalmen kirkonkylän. Tunnetuissa Kuhmon, Suomussalmen ja Raatteentien taisteluissa vihollinen lyötiin kuitenkin takaisin Talvisodan loppuun mennessä.
Retken toinen päivä keskittyi Jatkosodan hyökkäysvaiheeseen. Seurailimme kenrm. Erkki Raappanan 14.D:n sotatietä Rukajärvelle, jossa vierailimme Pallo-tukikohdassa. Pallossa käytiin kesäkuussa 1943 siihen asti sodan suurin tykistötaistelu, ja matala kukkula vaihtoi omistajaa useita kertoja. Lopulta Pallo jäi suomalaisten haltuun, kunnes se vetäytymisvaiheessa 1944 luovutettiin viholliselle. Pallo-tukikohdassa on edelleen nähtävissä taisteluhautoja ja korsujen jäännöksiä.
Pallosta matkamme jatkui Vuonisen ja Vuokkiniemen kautta Uhtualle, jossa suunnassa saksalaiselle AO Norwegenille alistettu suomalaisen Osasto F:n (Fagernäs) hyökkäys pysähtyi KisKis kukkuloille noin 10 km ennen Uhtuaa.
Kolmantena päivänä seurailimme niin ikään saksalaiselle AO Norwegenille alistetun Ryhmä J:n (Turtola) hyökkäysreittiä Sohjananjoen yli Kiestinkiin, jonne Mannerheim pysäytti hyökkäyksen suomalaisten osalta Yhdysvaltojen poliittisen painostuksen alla 1942. Suomalaiset jäivät Kiestingissä mottiin. Näissä taisteluissa kaatui Ryhmä J:n komentaja ev. Jussi Turtola ja kirjailijana tunnetuksi tullut alik. Kalle Päätalo haavoittui vakavasti.
Yövyttyämme Vienanmeren rannalla Kantalahdessa suuntasimme kulkumme takaisin kohti Suomea. Jatkosodan alussa 1941 saksalaisten 169. D ja SS-Vuoristodivisioona Nord hyökkäsi suomalaisten 6.D tukemana Kuolajärven, Alakurtin, Kairalan ja Tuntsajoen kautta vanhalle rajalle ja edelleen kohti Kantalahtea. Sieltä tarkoitus oli kääntää hyökkäys pohjoiseen Murmanskiin. Hyökkäys kuitenkin tyrehtyi Vermanjoelle, jossa asemat sijaitsivat jatkosodan loppuun asti. Vierailimme myös Alakurtin kaupungissa, jonne venäläiset ovat rakentamassa uudelleen jo kertaalleen lopetettua varuskuntaa.
Retkemme päätteeksi perehdyimme vielä Talvisodan aikaisiin taisteluihin Sallassa, yrittihän Neuvostoarmeija tätäkin kautta tunkeutua Suomeen joulukuussa 1939. Hyökkäys saatiin pysäytettyä vasta Kemijärven itäpuolella, ja vihollisen 122. D vetäytyi Märkäjärvelle ja Sallaan, jossa taistelut muuttuivat asemasodaksi tammikuussa 1940.
Vierailu Mannerheim-ristin ritarin kotitalossa
Eräänä retken kohokohtana oli käynti sallalaisen taksiautoilija Martti Remeksen luona. Martin isä oli kapt. Olli Remes, Mannerheim-ristin ritari nro 10. Hän kaatui tarkk'ampujan luotiin Krivin taisteluissa 31.12.1942 luovuttaessaan komppanianpäällikön tehtäviä etulinjassa seuraajalleen.
Olli Remes oli myös maajoukkuetason hiihtäjä, joka edusti Suomea useissa MM-kisoissa ja Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa 1936.
Martin hallussa on Mannerheim-ristin ritari nro 72 Olavi Alakulpilta saatu nahkatakki. Alakulppi oli niin ikään maajoukkuehiihtäjä edustaen sekä Suomea että USA:ta, mutta kunnostautui sodan aikana Erillinen Osasto Sau:n ehkä maineikkaimpana partionjohtajana erityisesti partisaanijahdeissa. Aikanaan Alakulppi sai syytteen asekätkennästä. Tutun miehen ollessa vanginvartijana hän karkasi hammaslääkärireissulla ValPo:n kynsistä piileskellen Remesten kotitalossa. Myöhemmin Alakulppi pakeni Ruotsin ja Venezuelan kautta USA:han, jossa hän loi merkittävän sotilasuran. Nyt hän on haudattuna Arlingtonin sotilashautausmaalle Virginiaan.
Palvellessaan komppanianpäällikkönä Länsi-Saksassa oli Alakulpilla varusmiesautonkuljettajanaan muuan kersantti Elvis Presley, joka lahjoitti nahkatakkinsa silloiselle esimiehelleen.
Alakulppi toimi myös USA:n hiihtomaajoukkueen johtajana neljissä olympialaisissa, ja kyseinen nahkatakki oli joukkueenjohtajan virallinen kisa-asu. Alakulppi lahjoitti Suomessa käydessään maineikkaan takkinsa Martti Remekselle.
Floorankenttäläisistä tälle matkalle osallistuivat Pertti Huovinen, Arto Mattila ja Mikko Liski. Saman verran oli mukana muita sotahistorian harrastajia.
Teksti: Mikko Liski
Teksti ja kuvat: Mikko Liski ja Sakari Saikka
