Niityllä
Kun olin pieni tyttö,
menin ulos portaille,
niin kuin olisin astumassa veteen.
Heilutin jalkaani
ja ruoho viisi varpaitani.
Apila ja ruoho kutittivat kun kävelin nurmella,
kaste sai maan tuntumaan kylmältä.
Pyörähdys vain pihalla ja takaisin sisälle.
Kun vartuin, oli jo heinä kasvanut niityllä,
astuin ja unelmoin.
Laskin terälehtiä päivänkakkarasta
ja olin näkevinäni prinssin.
Kun löysin sen prinssin
ja minulla oli sinut,
aurinko paistoi,
oli heinä ruskeaa.
Kun prinssi oli poissa,
ja minulla oli vain sinut,
heinä oli jo niitetty.
Minun piti laittaa kengät jalkaan,
niin kova se karhes oli.
Aurinko paahtoi
ja minun oli mentävä varjon alle suojaan.
Nyt kun olen astunut viimeiselle niitylle,
jalkani eivät kastu eikä karhes pistä.
Niityllä on valkeita kukkia
ja maata peittää huntu.
Veli Bruuno