Sri Lanka oli sisällissodan kurimuksessa kolmekymmentä pitkää vuotta. Sotaisuudet päättyivät toukokuussa 2009. Pakolaisleirit suljettiin heinäkuuhun mennessä. Ihmiset hakeutuivat seuduille, joista olivat sotaa lähteneet pakoon. Pakolaisten (IDP - Internally Displaced People) virta aiheutti mittavat ongelmat, joita selvittämään perustettiin erillinen ministeriö.

Sinikka ja Keijo Ahorinnan ollessa yhdistetyllä loma- ja projektien tarkistusmatkalla Sri Lankassa, Keijo oli mukana Sri Lankan NGO vapaaehtoisjärjestön toiminnassa, heitä tapaamaan tulivat Trincomaleen ministeri De Silva, Banagala Gunarathana Thero-munkki ja urakoitsija Amarasiri Kuruwage. He pyysivät Ahorintaa aloittamaan uuden projektin entisellä sota-alueella Morawewan laajalla alueella, jonne oli vaeltanut 1600 koditonta perhettä.

Tilanne alueella oli juuri niin hankala, kuin sitä oli kuvattu. Risuista kyhättyjä majoja oli tiheään maan hallituksen osoittamilla lohkoilla. Mukaansa pakolaiset olivat saaneet vain lapset ja muovikassiin pakatun omaisuutensa. Miinakylttejä oli kaikkialla.

Joulukuussa 2009 paikalliseen Uusi Rauma-lehteen kirjoitettiin artikkeli kuvaamaan pakolaisten oloja, sekä Ahorinnan toive päästä rakentamaan pysyviä koteja Morawewaan.

Helmikuussa 2010 lahjoituksia oli kertynyt yhdeksän talon verran. Yritykset lahjoittivat kolmen talon, Rauman seurakunta yhden ja yksi perhe lahjoitti yhden talon hinnan. Yleisötilaisuuksien, huutokaupan, kirpputorimyynnin tuotto käytettiin talojen rakentamiseen. Kevään aikana varoja kertyi niin paljon, että kymmeneskin talo saatiin rakennetuksi.

Kevään 2011 aikana Morawewan pakolaisille rakennettiin seitsemän kaunista ja turvallista kotia. Jälleen oli pienistä puroista syntynyt suuri virta.

Morawewassa kaksi suurinta etnistä ryhmää ovat buddhalaiset sinhaleesit (enemmistönä) ja hindulaiset tamilit. Muita ovat muslimit ja pieni määrä kristittyjä. Sisällissodan kauhut ovat vielä pinnalla ihmisten mielissä. Rauma-kylässä taloja rakennetaan yhtä monta kummallekin pääryhmälle.

Nyt 22 rakennetusta talosta kymmenen kuuluu sinhaleeseille, kymmenen tamileille ja kahdessa talossa perheen isä on tamili ja vaimo sinhaleesi.

Yhdessä paikallishallinnon kanssa valitaan uusien talojen omistajat. Etusija annetaan monilapsisille perheille, joissa on vammaisuutta, sairautta tai sodassa vammautuneita ihmisiä.

Talot rakennetaan pääosin valtion maalle. Kodit luovutetaan perheille korvauksetta.

Uusien talojen omistajat kutsutaan tiedotustilaisuuteen, jossa heille selvitetään omalla kielellään kotien saannin velvollisuudet. Kaikki allekirjoittavat sopimuksen, jossa sitoutuvat osallistumaan rakentamiseen kaivamalla sokkelipohjan ja likakaivon, täyttämään ja tiivistämään perustukset sekä auttamaan rakennusmateriaalien kannossa. Lopuksi koti maalataan valkoiseksi ja pidetään kunnossa ja siistinä. Velvoitteet eivät ole arkipäivää Sri Lankassa, mutta sitouttavat perheet kodin rakentamiseen ja kunnossapitämiseen jo ennalta. Nämä ovat Pissu Suddan (Keijon, hassun valkoisen) oivalluksia kokemuksista oppineena.

Keijo Ahorinta on koko rakennusvaiheen ajan Morawewassa vastaamassa varojen käytöstä ja rakentamisen laadusta. Hän toimii alueella ainoana valkoisena.

Yksi työryhmä rakentaa kahta taloa kerrallaan. Kattotyöt ja sähköistyksen alan ammattilaiset. Sähköä alueella ei kaikille ole, mutta taloihin tulee sähköistys tulevaisuuden varalle.

Sri Lankassa on sanonta: ”Kun annat lapselle koulutuksen, annat hänelle tulevaisuuden. Kun rakennat hänelle kodin, annat hänelle koko elämän!”