Rooma vaihtui Vilnaan

Ja niinhän siinä kävi meillekin. Lauantai-aamuna ei yksikään kone noussut Helsinki-Vantaalta, ei edes meidän Rooman koneemme. Saimme vielä  paikat sunnuntain kello 16.00 koneeseen. Mutta sama oli tilanne, ei minkäänlaista lentotoimintaa.

Koska islantilaiset tällä tavalla onnistuivat hyökkäämään koko Euroopan kimppuun, ja vielä aseella, johon eurooppalaiset suurvallat eivät kyenneet vastaamaan, pitivät Rooman matkalaiset sunnuntaina 20.4.2010 kello 14.00 kriisikokouksen. Kokouksessa päätettiin siitä, että Rooman matka siirretään myöhäisempään ajankohtaan ja että matkatoimistoon otetaan heti yhteyttä ja  pyydetään palauttamaan matkarahat.

Tässä kohden kiitän Matkatoimisto Matka-Agentteja hienosta toiminnasta. Matkarahat palautettiin kahden viikon sisällä lyhentämättöminä. Meillä oli palautukset tilillä jo siinä vaiheessa, kun muut kärsimään joutuneet vasta pähkäilivät mahdollisuuksiaan palautuksiin.

Kriisikokouksessa päätettiin 17:n leidin ja veljen voimin myös siitä, että korvaava matka tehdään jonnekin, koska aika lomailuun oli varattu. Vaihtoehtoina olivat laivamatka Saksaan ja edelleen esim. Berliiniin tai Hampuriin, laivamatka Pietariin tai matka Vilnaan.

Saksan matkan aikataulut eivät sopineet kohdalleen ja Pietarin laiva lähti lomaviikollamme ensimmäiselle matkalleen. Emme uskaltaneet ottaa riskiä toimimattomista palveluista.

Siispä jäljelle jäi Vilna.

Ja maanantaiaamuna jo kello 10.45 Matkatoimisto  Matka-Vekka antoi tarjouksensa, joka samalta istuimelta hyväksyttiin.

Maanantai-iltana kello 21.30 laivamme Viking XPRS irtosi satamasta ja matka Tallinnaan alkoi. Ensimmäisen yön vietimme laivassa.

Aamupalan jälkeen siirryimme maihin ja bussiin, joka oli varattu meitä varten. Urpo ja Berit Aimonen kääntyivät Tallinnan satamasta takaisin kotiin, koska Urpo oli loukannut selkänsä. Urpo oli niin innoissaan matkasta, että kiipesi yläsänkyyn nauttimaan yön hiljaisista hetkistä. Selkä ei kuitenkaan näin rehvakkaasta noususta pitänyt, vaan sanoi yhteistyösopimuksen irti.

Matka läpi Viron, Latvian ja Liettuan on pituudeltaan n. 600 km. Aikaa tähän matkaan kului yhdeksän tuntia. Matka sujui rattoisasti. Olihan meillä 50 hengen bussi 15 henkeä kuljettamassa.

Vilnaan saavuimme hyvissä ajoin illan suussa, ehtiäksemme vielä ensimmäiselle tutustumiskierrokselle. Täytyy myöntää: ruoka ja juoma oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kolmen päivän ajan sitten kiersimme Vilnaa tutustuen sen historiaan, kirkkoihin, rakennuksiin ja linnoituksiin. Veli Pekka Markkulan ystävällisellä avustuksella saimme Suomea puhuvan oppaan joka erittäin selkeästi kertoi Liettuan historiasta ja nykypäivästä.

Liettuankin historiaan kuuluu sekä suurvalta-aika, valtakunta ulottui Itämereltä Mustallemerelle, ja miehitysaika, 1900-luvulla ensin Puola ja sitten Neuvostoliitto.

Tutustuimme KGB-museoon ja kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, millä ihminen voi toista ihmistä kiduttaa.  Kävimme Vilnan TV-tornissa katsastamassa kaupunkia ja ympäristöä.

Osa joukostamme tutustui paikallisiin ostoskeskuksiin, osa kävi Trakain linnassa, osa kävi kurkkaamassa itäisen Euroopan suurimpaan kirpputoriin jne.

Ja aina välissä löytyi sopivasti aikaa pienelle välipalalle sekä kahville tai mehulle. Taisi siinä kulua muitakin juomia.

Hintataso Vilnassa oli suomalaisen lompakolle kovin kohtuullinen. Ruoka ja juoma oli edullista. Myös vaatteita ja matkamuistoja tarttui ennen kaikkea leidien kasseihin.

Paluumatka Tallinnaan sujui jälleen leppoisasti. Tallinnaan jäivät Markku ja Anne Lappalainen, koska heidän tyttärensä oli siellä peliturneella. Muut astuimme laivaan, tällä kertaa m/s Star, ja  Helsingissä olimme kello 23.00 lauantai-iltana.

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia mukana olleita. Matka oli mukava ja antoisa.

Rooma siirtyi ja odottaa parin vuoden päässä. Vilnan voitimme.

Jarkko Leino