luoja ja vahva vaikuttaja John  Simon on poissa. Hän oli syntynyt Yhdysvalloissa Virginiassa ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa New Yorkin Pleasantvillessä. Vuonna hän muutti perheineen 1984 Vantaan Myyrmäkeen. 

Työuransa John Simon teki Koneen tiedotusosastolla, mutta muu aika kului oman asuinalueen kehittämisessä. Erityisesti nuorten elämänolojen parantaminen täytti hänen vapaa-aikansa. Oli kyseessä sitten koripallo ja Pussihukat tai ne kolmekymmentä nuorta, jotka saapuivat Kivistön vastaanottokeskukseen syksyllä 2015. Yllättävässä tilanteessa John tarttui silloinkin heti haasteeseen ja kehitti monenlaista. Ohjasi heidät esimerkiksi Keimolan Kaiku-jalkapalloseuraan tutustumaan suomalaisiin ja oppimaan suomalaista elämäntapaa.

Verkottuminen on ollut John Simonin käsittämätön kyky, ja siinä MarjaVerkolla on ollut keskeinen sija. Hän rakensi MarjaVerkon ympärille erilaisia kohtaamisen mahdollisuuksia alueen asukkaiden, yrittäjien, yhdistysten, julkishallinnon ja seurakunnan välille. Ytimenä ovat olleet asukasillat, teematapaamiset, kyläjuhlat, joulumarkkinat, siivoustalkoot, KYTKE-festarit... Luettelo on pitkä, ja niiden toteutumisen taustalla on ollut lukemattomia tapaamisia, neuvotteluja, keskusteluja ja lausuntojen antamisia. Rinnalla tässä John Simonilla on ollut tyttärensä Elina Olki, MarjaVerkon toiminnanjohtaja.

John Simon oli myös tietokirjailija. Hän kirjoitti Koneen entisestä pääjohtajasta Pekka Herlinistä elämänkerran "Koneen ruhtinas". Toinen teos oli vuonna 2017 julkaistu "Mahdoton sota", joka kertoo suomenjuutalaisten historiasta. Viimeiseksi jäi "Pako revitystä maasta - syyrialaispojan matka kohti rauhaa". Se kuvaa Syyrian taistelujen keskeltä paenneen nuoren Bashar-pojan tarinan Kreikan pahamaineisen Morian pakolaisleirin kautta Suomeen. Lopulta Bashar sai turvapaikan Suomesta, mutta kaiken koetun jälkeen elämä rauhallisessa Suomessa on ollut yllättävän vaikeaa. Kotouttamisessa on sokeita pisteitä, joista kauaskantoisimpiin kuuluu riittämätön ymmärrys sodan keskellä elämisen psyykkisistä seurauksista.

John Simon arvosti Vantaankosken lionsklubia. Vuosien varrella klubillamme ja MarjaVerkolla on ollut monenlaista yhteistyötä siruetanoiden torjumisesta jouluvaloihin tai makkaroiden grillaamisesta järjestyksen ylläpitoon MarjaVerkon yleisötapahtumissa.

John kunnioitti klubimme kaltaisia yhteisöjä, jotka antavat aikaansa ja osaamistaan oman alueensa asukkaitten hyväksi. Ennen kaikkea hän arvosti kuitenkin ihmistä, oli tämä sitten hiihtävä natiainen, elämäänsä rakentava nuori tai jo ehtoopuolen kulkija. Hänelle tyypillistä tavatessamme olikin, että ensimmäiseksi hän laski käden olkapäälle ja kysyi isällisesti: "Miten voit?".

John Simon oli myös rauhan mies. Olimme jo sopineet tapaamisesta klubimme tuottamassa Mongolia-näyttelyssä, joka kertoo aseettoman vallankumouksen mahdollisuudesta. Nyt tuo tapaaminen siirtyi tuonilmaisiin. Lepää rauhassa, John. Loistakoon Sinulle ikuinen valo!