Erikoisia klubialoitteita ja aktiviteettja

Aloitetoiminta

Klubin toiminnassa on välillä pidetty ns. aivoriihitilaisuuksia, joissa on pohdittu erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Alkuaikoina pohdinta oli vilkasta, mutta tämän päivän toiminta on jo niin vakiintunutta, että samat aktiviteetit alkavat toistua vuodesta toiseen.

Ikäkin alkaa painaa suurta osaa veljesjoukosta eikä nuorta innostusta tahdo enää löytyä. Syynsä on myös tämän päivän kiireisellä elämänrytmillä ja monilla muilla harrastusmahdollisuuksil-la.

Muistiin on jäänyt muutamia erikoisia klubialoitteita ja aktiviteettiaiheita, joista osa toteutui, osa unohtui tai ei vain saanut tuulta siipiensä alle.

”Aivoriihi” olisi syytä herättää henkiin, sillä paljon siitä on ollut hyötyäkin toteutettujen aktiviteettien muodossa.

Vantaan maantietä on parannettava

Klubi ehdotti että, Vantaan maantietä on parannettava liikenteen ongelmakohdissa vanhalla Nurmijärventiellä Helsingin mlk:ssa. (1965)

Käytösopetusta Vantaan yhteiskoulussa
Klubi myönsi rahaa käytöstapojen opettajalle sekä stipendit kahdelle parhaiten käyttäytyvälle oppilaalle. (1965)

Vanhuksia linja-autolla helatorstaikirkkoon

Veljet saattelivat Seutulan vanhuksia sekä kirkon penkkiin että kahvipöytään jumalanpalveluksen päätteeksi. Kvartetti viihdytti vielä tilaisuutta keväisillä lauluillaan. (1966)

Nopeusrajoitus vanhalle Nurmijärventielle

Esitys ylikulkusillasta tasoristeyksen tilalle toteutui Kehä III:lla Vantaankoskella myötätuulessa. (1967)

Rahaa ”siltaverolla”

Vanhalla Kuninkaantien sillalla ehdotettiin kerättäväksi vero niin autoilta kuin jalkamiehiltäkin tiettynä ajankohtana. Viranomaisten mielestä Vantaan´kosken kuohujen katsojia saa veloittaa vain laillinen verokarhu. (1968)

Saatavana aitoa Sysmän sahtia

Sahtia oli saatavissa kansanmusiikkitapahtumassa 50 penniä (0,08 €) muki. Astian kokoa tai tuoppien määrää ei asiakaskohtaisesti määritelty. (1970)

Köydenvetokilpailu Vantaankosken vanhalla sillalla

Kilpailu oli oiva esimerkki aivoriihen aloiterikkaudesta. Köyden toisessa päässä kiskoivat klubiveljet, toisessa kaupunginhallitus tai sen jänistäessä traktori. Lehdistö kutsuttiin paikalle kynineen ja kameroineen kertomaan lukijoilleen vanhan viilatehtaan rappiotilasta. Hilpeä hörähtely saatteli lapsen pesuveden matkassa Vantaan vesiin. (1976)

Trial-ajot Luhtaanmäen kallioilla

Ajot järjestettiin keväällä yhteistyössä Helsingin Moottorikerhon kanssa. Taitoajajien piti istua satulassa ja jalat tapeilla jyrkkiä rinteitä ja kivikoita kolutessaan mikäli mielivät palkintosijoille. Erikoinen kisatapahtuma veti väkeä vähänlaisesti, niinpä leijonien makkaranmyynti ja virvokkeiden kaupittelu tuotti tappiota. (1979)

Kutsutaan kokoukseen maksava vieras

Vieras saa tuhannen markan hinnasta kehua itseään tai yritystään kenenkään estämättä. Ei ollut liiemmälti tungosta kuukausikokouksissa tuhannen markan turisijoista. (1990)

Mainostaulut Hämeenlinnanväylälle
Urpo lahjoitti vuokramaan Hämeenlinnan väylän varrelta. Kustu kyseli pystyttämisluvan saantia, komitea neuvotteli mainostoimiston kanssa ja Ville allekirjoitti klubin nimissä vuokrasopimuksen. Kahden mainostaulun vuokratuloina olisi saatu 2 355 € (14 000 markkaa) vuodessa puhtaana käteen.

Kaikki oli valmista, vain telineiden pystytyslupa puuttui. Alkuvaiheen myötämielisyydestä huolimatta rakennusvirasto ei antanut rakennuslupaa liikennettä vaarantaville mainoskuville. Vaikka anomusperusteissa kerrottiin vuokratulon menevän lyhentämättömänä Vantaan köyhille ja kipeille, se ei riittänyt perusteluksi poiketa lupaohjeista. (1990)

Ristiriitaiset ajatukset

Ehdotus kuukausikokouksissa pidettävistä ”ristiriitaisten ajatusten alustuksista keskusteluineen” ei sytyttänyt veljesjoukkoa. Iloista illanistujaistunnelmaa ei pilata poikkipuolisilla puheilla. (1991)

Siirtyminen Leijonaluolaan
LC Martinlaakson pyyntö tulla hyyryläiseksi Leijonaluolaan tyrmättiin. Bykullan mäeltä avautuvat huomattavasti valoisammat näkymät kuin pimeästä klubiluolasta. Bykullassa on oman talon tuntu. (2000)

Sadan prosentin osallistumisen laajentaminen

Veli Pärren ollessa presidenttinä piti taas pohtia ketä muistetaan milläkin sadan prosentinmerkillä. Pärre kävi luovasti läpi osallistumisia ja prosentteja vuosien varrelle. Tulos oli, että lähes kaikki olivat olleet ”sadan prosentin sakkia”, kuka viisi kuka kymmenen kuka enemmän vuosia.

Kirje kirjoitettiin Amerikan päämajalle ja merkit tilattiin. Liekö Amerikassa parempi kirjanpito tai laiskempaa sakkia, koska ei ole tullut lisää kysymyksiä aikaisempaa laajemmasta läsnäolosta ... ei tosin ole näkynyt merkkejäkään, mutta eipä ole tarvinnut maksaa laskuakaan.