Leijonat meren armoilla

Merellistä matkailua on harrastettu paikallisesti Helsingissä ja kuoppaisemmalla pinnalla matkattiin Bengskärin majakalle.

Helsinki by sea

Kerran retkeilyn lumoihin päästyämme vietimme klubin kevätjuhlaakin 27.5.2000 hieman eri merkeissä kuin aikaisemmin. Oli ensin opastettu kävelykierros Helsingin keskustassa, jonka jälkeen risteilimme M/S Katariinalla kolme tuntia Helsingin lähivesillä.

Moni pääsi ensimmäistä kertaa nauttimaan Helsingin rantojen kauneudesta mereltä käsin. Pidettiin kevään viimeinen kuukausikokous ja nautittiin meriateria seisovasta pöydästä.

Kuoppaisen meren yli Bengtskärin majakalle

Vielä kesän lopulla 19.8.2000 suuntasimme retkemme Saaristomerelle Bengtskärin majakalle, joka oli hiljattain kunnostettu mukavaksi yleisökohteeksi.

Yli 30 hengen ryhmänä matkasimme ensin tilausbussilla Hankoon. Oli kesän viimeisiä lämpimiä päiviä ja matka sujui todella leppoisasti. Pienen jaloittelutauon jälkeen siirryimme M/S Marinaan. Hangon viehättävät rantamaisemat kylpivät lämpimässä auringonpaisteessa ja mieliala oli korkealla, kun laiva lähti liikkeelle.

Olosuhteet muuttuivat kuitenkin kokonaan, kun pääsimme Hankoniemen suojasta avomerelle ja kokka suunnattiin kohti lounasta ja kaukana häämöttävää kohdettamme. Merellä tuuli kohtalaisesti; ensin 5-6 m/s, mutta loppumatkalla jopa 8-10 m/s, joka oli laivallemme kyllä hieman liikaa. Lyhyt alus keikkui ja pärski keulaansa vasten valtavia aaltoja. Osa matkustajista siirtyi sisähyttiin, jossa olosuhteet muuttuivat pian hankaliksi, kun pahoinvointi valtasi alaa ja pilasi ilman. Miellyttävimmät olosuhteet olivat sentään ylhäällä kannella, jossa raitis, hieman pärskeistä kostea merituuli virkisti sopivasti ja tiukka katse taivaanrantaan ja lähestyvään kohteeseemme piti pahoinvoinnin jotenkin kurissa.

Muutaman tunnin rynkytyksen jälkeen rantauduimme saaren suojaisemmalle puolelle ja saatoimme lähteä tutustumaan itse saareen ja sen komeaan majakkaan.

Majakalla oli viime sotien aikana käyty useita kiivaita kahakoita, joista meille kerrottiin sanoin ja kuvin. Saaren silokallioilla saattoi hyvin nauttia kesän viimeisistä lämpöisistä hetkistä. Ateriointikin tapahtui ulkona kalliolla auringon porotellessa mukavasti.

Paluumatka sujuikin jo paljon miellyttävämmissä olosuhteissa. Tuuli oli hieman laantunut ja saimme lasketella myötätuuleen Hankoa kohti. Jälkeenpäin moni totesi kokeneensa elämänsä rajuimman merimatkan, joka varmaan tulee säilymään mielissä pitkään.