Ylläs oli ykkönen

Keväällä 2001 tarjottiin veljesjoukolle jotain eksoottista ja haastavaa. Veljet Harry, Cande ja Nikke olivat vaivihkaa suunnitelleet ikimuistoisen lomaviikon Lapin keväthangille maaliskuussa 2002.


Harry ja Markku tarjosivat majoituksen ja täyden ylöspidon muhkeassa hirsimökissään Ylläsjärvellä Iso-Ylläksen hiihtokeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Olihan Lapinretkistä joskus hieman keskusteltu jo aikaisemminkin, mutta nyt oli tosi kysymyksessä.

Syksyn kuluessa matkaan ilmoittautui kolmetoista veljeä. Edellä jo mainitun ydinjoukon lisäksi suksensa olivat valmiit pakkaamaan vielä Urpo, Gustav, Erik, Wolli, Kari Paussu, Sulo Pirhonen, Hannu Järvi, Olli ja Pentti. Lomaviikolla veljet saapuivat hieman eri päivinä kukin omien mahdollisuuksiensa ja työkiireittensä sallimissa rajoissa. Aina oli kuitenkin isäntäväki huolehtinut jatkoyhteydet lentokentältä mökille valmiiksi. Perillä odotti iloinen tapaaminen, tutustuminen taloon ja majoittuminen.

Päivän ohjelma alkoi runsaalla aamupalalla, jonka jälkeen joukko hajaantui päiväksi keväthangille kukin mieliharrastuksensa pariin. Sulo sivakoi päivittäin kymmeniä kilometrejä, useana päivänä yli 40 kilometriä – ja vauhdilla. Muut tyytyivät 5–15 kilometrin latukierroksiin.

Ylläksen latuverkko on upea ja laaja, jossa latukahviot ja taukopaikat jaksottavat matkantekoa mukavasti. Ylläs tunnetaan erityisesti turvallisista ja pitkistä laskettelurinteistään, joita on yhteensä 46 kilometriä. Laskettelurinteillä viihtyivät erityisesti veljet Pentti ja Wolli, mutta kävivät siellä muutkin kokeilemassa kanttien kestävyyttä.

Riemastuttavin elämys oli kuitenkin kelkkasafarit, joita Markku ohjasi asiantuntevasti ympäristön kelkkareiteille. Kuuden kelkan letkassa tunturin rinnettä ylös ja alas ja pulverilumi pöllyten pitkin jänkää tai suon laitaa useita kymmeniä kilometrejä, se vasta tuntui makealta.

Päivän liikunnan jälkeen väsyneet ja mahdollisesti vielä jännityksestä vapisevat jäsenet vertyivät saunan löylyissä, ja eikä aikaakaan, kun miesjoukko kerääntyi punoittavana ja ahavoituneena tuvan lämpöön. Sinne oli keittiöhenkilökunta (lue Nikke ja Markku) loihtinut herkullisen illallisen Lapin herkkuja kaikkine lisukkeineen. Ilta jatkui iloisen seurustelun merkeissä ja lukuisat vitsit ja jutut veljespiirin aikaisemmista kohelluksista tulivat tutuiksi. Iltahämärissä patikoitiin pari kertaa hotellille monotansseihin ja ihasteltiin tunturissa välkehtiviä revontulia.

Keskiviikkoiltana kokoonnuttiin protokollan mukaisesti kello 19.00 klubin hallituksen kokoukseen ja pitopaikkana oli Ylläskankaan kota Nurmikujalla. Joukko oli täysilukuinen ja yllättäen mukaan saapuivat vielä Kaija ja Jaakko Haltia, joilla on oma mökki Levin liepeillä.

Vajaa viikko vierähti nopeasti ja oli hyvästelyjen ja kiittelyjen aika. Me kaikki mukana olleet tunsimme itsemme etuoikeutetuiksi klubin jäseniksi saatuamme nauttia nämä muistorikkaat päivät mainiossa veljesjoukossa. Tällaiset tilaisuudet, jos mitkään kasvattavat klubiveljien hyvää yhteishenkeä.