Pitkäaikaisia aktiviteetteja

Kahvikonsertit, mannekiiniesitykset, muoti-showt

1960- ja 1970-luvuilla olivat mannekiiniesitykset ja kahvikonsertit hyvin suosittuja. Niinpä klubi ryhtyi näitä järjestämään. Ensimmäinen kahvikonsertti pidettiinkin jo keväällä 1964 Vantaan kansakoululla. Siellä oli juontajana TV:stä-tuttu Börje Aura. Monipuolisen ohjelman lisäksi kannattaa mainita myös klubin oman kvartetin esiintyminen julkisesti.

Muotinäytökset kahvikonsertin muodossa olivat säännöllisiä aina 1970-luvulle ja myöhemminkin. Näytöksissä esiteltiin Kestilän, OTK:n ja Pukevan tuotteita. Juontajana ja esiintyjänä oli usein TV-toimittaja Anssi Kukkonen sekä television suosittu yhtye Trio Lehtelä. ”Oman kylän” kuuluisuudet Frihersistä olivat myös mukana: Birgitta Ulfsson ja Lasse Pöysti. Kahvimusiikista vastasi kerran Erna Tauro. Kun muoti-showt ja teatteriesitykset olivat jokavuotisia, kyllästyivät veljet lopulta ainaiseen lipunmyyntiin ja tilaisuuksien pito loppui.

Teatteria

Teatteriesitykset kulkivat rinnan mannekiiniesitysten kanssa vuorotellen joka vuosi sekä yhtä pitkään. Useimmiten Vantaan Yhteiskoulun uudessa juhlasalissa esiintyi Teatteri Jurkka. Saimme nähdä monta hauskaa komediaa itsensä Emmi Jurkan ja hänen lastensa Sakarin, Jussin ja Vapun esittäminä. Näytelmistä muistuu mieleen mm. ”Viattomuus kadulla”, ”Tyttö sopassa” ja ”Pepsie”.

Myös Intimiteatteri toi lavalle komediansa ”Kalle sedän jutut”. Teatteriesitysten ja mannekiiniesitysten tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen ja nappulakisojen palkintojen hankintaan.

Halkotalkoot

Syksyllä 1978 aloitettiin halkotalkoot Petikon maastossa. Se oli pitkään kestäneen metsäsavotan alku. Oli kuultu Vantaan kaupungin leimanneen perattavaksi tarkoitettua metsää Hämeenkylässä perkaajan saadessa pitää puutavaran työpalkakseen. Palkkiosta innostunut veljesjoukko työntyi joukolla rahantekoon. Puita kaatui ja pöllipinot kasvoivat.

Kaupungin metsävoudin katseltua työn jälkeä hän murahti: ”Nurin on pantu nekin puut, jotka oli merkitty pystyyn jätettäviksi.”

Se oli savotan nolo loppu. Tilanteen pelasti kuitenkin veli Urpon tyynnyttely: ”On sitä metsää lähempänäkin.” Näin alkoivat monivuotiset mottitalkoot Aimosen metsässä. Sieltä kaadettiin ja hakattiin usean vuoden ajan rankoja ja halkotarvikkeita.

Metsänhoidolliset ohjeet otettiin huomioon ja jälkitarkastukset lienee pidetty. Klubille ostettiin oma Partner-moottorisaha ja sen asianmukaisesta kunnosta vastasi veli Bror-Erik Sonntag. Sovittiin, että Partneria voivat veljet lainata välillä myös itselleen. Mutta kun saha katosi ja terä tylsänä lopulta löytyi, lainauksesta luovuttiin. Saha myyttiin lopulta jonkun veljen omaksi. Pölkkyjen halkomisessakin siirryttiin konevoimaan, jonka taitavasta käytöstä vastasi veli Yrjö Alakoski.

Haloista osa annettiin tarvitseville, lähinnä vanhuksille sekä loput veli Jouko Arhio kaupitteli halukkaille leivänpaistajille ja asunnonlämmittäjille. Aktiviteettirahasto kasvoi.

Halkotalkoot kestivät kahdeksan vuotta aina vuoteen 1986 saakka. Ne olivat samalla monen klubiveljen fyysisen kunnon kohennuspaikkoja ja halonhakkuu oli henkisestikin virkistävää komean metsäluonnon keskellä.

Lastenjuhlat

Isoja lastenjuhlatapahtumia klubi alkoi järjestää Kaivokselan koululle, jonka johtajana toimi veli Erkki Kankainen. Kaivoksela oli uutta asuinaluetta ja lapsia oli paljon. Niinpä koulun tilat pursuivat tapahtumahetkellä lapsia ja heidän vanhempiaan. Pukki tuli helikopterilla. Lastenjuhlien vetonaulana oli tietysti onginta, mikä tapa säilyi pitkään myös nappulakisoissa.

Kolme-neljä kertaa klubi ehti tilaisuuden järjestää, kunnes Kaivoksela-Louhelan klubi perustettiin. Oli onneton yhteensattuma, että uusi klubi otti järjestääkseen samanlaisen tilaisuuden lähes samaan aikaan. Asiasta käytiin pitkään nokkapokkaa, kenelle Kaivokselan alue kuului, mutta Vantaan klubin veljet sitten siirtyivät herrasmiesmäisesti Kehä III pohjoispuolelle keskittyen nappulakisoihin.