Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N

LC Vantaankoski-Vandaforsen

Sieltä täältä tien päältä

Halkotalkoiden huipennus: makkaroiden paistaminen. Kovin on vihannespitoista ruokaa...Paketteja Koillismaalle

Veli Kassun presidenttikaudella saimme seurakunnalta vinkin auttaa pohjoisen köyhiä. Myllymäen koulun kellaritiloihin koottiin kasoittain vaatteita ja jalkineita sekä laatikoittain kuivia elintarvikkeita. Ilta toisensa jälkeen ahkeroivat veljet pakettien teossa. Ville ja Kassu veivät pakettikuormat vesikelkalla postiin lähetettäväksi Lapin lapsiperheille.

Kiitoskirjeitä ja lisäpyyntöjä tuli niin Kittilästä kuin Kuhmostakin.

Kyläraitteja luutimaan

Keväällä 1967 suoritti klubi siivouskampanjan aloittaen Kivistöstä, sieltä Vantaankoskelle ja edelleen Laajavuorelle. Tienvarsitöryt työnnettiin säkkeihin ja useita autonromuja kuskattiin kaatopaikoille. Veli Eero ehdotti Martinlaakson jälkeen siirtymistä Myyrmäen siistimiseen. Silloin kohotti veli Heimo niskakarvansa: ”Ei kai tämän klubin velvollisuutena ole luutia kaikkia lännen raitteja.” Niin jäi Myyrmäki siivoamatta.

Kun veljet koukkivat piikkikeppeineen roskia säkkeihin Hämeenlinnan moottoritien varsilta, ihmettelivät ohiajavat autoilijat, miten äijäparkojen pitää ylitöinään tehdä noin siivotonta työtä. Marraskuussa 1975 roskatyöryh-män puheenjohtaja ilmoitti, että Martinlaakson ja Myyrmäen roskat oli peitetty lumella!

Esitelmistä veikkaukseen

Jo ensimmäisestä klubivuodesta alkaen alettiin kuukausikokouksissa pitää esitelmiä. Aihe oli vapaa, mutta moni veli kertoili omasta ammatistaan tai harrastuksistaan. Esitelmävuoron sai korvata ulkopuolisella esiintyjällä.

Kun esitelmät pitkittivät kokousiltaa eikä niiden kiinnostavuuskaan herättänyt aina veljien mielenkiintoa, lopetettiin esitelmien pito vuonna 1972. Tilalle otettiin lyhyitä keskustelualustuksia ajankohtaisista aiheista. Esitykset saivat nimekseen ”Päivän peili”.

Tapahtumien peilaaminenkin kiinnosti kehnonlaisesti ja vähitellen alkoivat veljet kertoa matkoistaan tai muista kiinnostavista asioista, kunnes veli Olavi ehdotti veikkausta kokousillan yhdeksi ohjelmanumeroksi.

Kun veljien keskuudessa oli haikailtu jo jonkin aikaa kevennystä asiapitoiseen kokoukseen, sai ehdotus yksimielisen kannatuksen. Veli Pekka laati ensimmäiset veikkauskysymykset palkiten voittajan omasta pussistaan veikkausmaksun mennessä hallinnon tilille. Ja niin suosittua on veikkaaminen ollut, että tänä päivänäkin vedellään rasteja ”yksi-risti-kaksi”.

Jaakon salkku

Veli Haltia osti vuonna 1964 ensimmäisen klubisalkun presidentin käyttöön. Kun salkku alkoi vedellä viimeisiään jatkuvassa käytössä, ilmoitti veli Jaakko 25-vuotisjuhlahumussa lahjoittavansa tilalle uuden salkun. Perustajajäsen oli havainnut, miten saumoista alkoivat asiakirjat lennellä taivaan tuuliin.

Huoli dokumenttien säilymisestä olisi syytä palkita ja kastaa salkku 40-vuotisjuhlan kunniaksi ”Jaakon salkuksi”.

Jo ensimmäisessä hallituksen kokouksessa tehtiin veljille selväksi, ettei tässä joukossa töppäilyjä sallita. Rikkeen tekijä maksaa sakon hallituksen perintäohjeen mukaisesti.

”Sakkoa peritään mm. herra-puhuttelusta, teitittelystä, tittelin käytöstä, perillisen hankkimisesta, luottamustehtävään valituksi tulemisesta jne.” Sakkorahoja varten varattiin säästöpossu.

Sakon paikka

Sittemmin ovat Tail Twisterit kisailleet siitä, ken keksi mojovimman sakotusaiheen veljien iloksi. Säästöpossu kastettiin juhlallisesti ”Omahyväporsaaksi”. Sen sisältöä on arvailtu, se on ollut karkuteillä, sitä on lihotettu seteleillä ja pidetty nälässä. Sakotusohjeita on muuteltu ja suuruutta normitettu.

Enempää perillisen alulle panosta kuin luottamustehtävän vastaanotostakaan ei ole sakotettu. Kun veli Ville sai lahjaksi klubisolmion eikä muistanut ripustaa sitä kaulaansa seuraavaan klubikokoukseen, näpäytti tarkkasilmäinen Tail Twister: ”Siinä on sakon paikka.”

Hävetkää, veljet!

Vantaan Viesti ei ilmoittautunut vuonna 1966 nappulakisoihin vaikka niin uskottiin, koska seuran puheenjohtaja ja sihteeri kuuluivat klubiin. Kaikille seudun urheiluseuroille oli näet lähetetty kutsu osallistua leijonien järjestämään hiihtokisaan. Hallitus päätti sakottaa kumpaakin veljeä viidellä markalla (0,84 €) ”jos heitä hävettää”, mutta kymmenellä markalla (1,68 €) ”jos ei hävetä”. Pöytäkirjat eivät kerro, miten paljon veljiä hävetti.

Laulava klubi

Sotainvalidi Matti Hännisen talon tupaantuliaisista 1963 nähtiin välähdys illan television uutislähetyksessä. Pääosan lähetyksestä sai Vantaan klubin laulutervehdys ahtaassa olohuoneessa sankan veljesparven keskellä.

Meitä alettiin kutsua ”laulavaksi klubiksi” eikä laulamisen intoa enempää kuin taitoakaan ole vuosikymmenien myötä pidetty piilossa. Piirikuvernöörin lähettämä kiitoskirje klubin erikoisesta tupaantuliaislahjasta röyhisti rintoja.

Suksia ja neuvoja

Aktiviteetti ”Suksia kouluille” onnistui niin hyvin, että kymmenelle koululle saatiin 35 paria suksia, jotka veli Ragnar jakeli tasapuolisesti.

Vuonna 1966 klubi sai vihjeen, että Järvisen suksitehdas voisi lahjoittaa hiihtovälineitä nappulakisoihin. Vihjeen antajan lupautuessa välittäjäksi matkattiin Lahteen palkintoja noutamaan.

Kun veli Onni Hannukaisen pakettiautoon oli lastattu kymmenkunta ilmaista suksiparia, tuumaili opastajamme: ”Etkö antaisi vähän lisää kun kakaroita on niin p...”.

Palkintoja jaettaessa ihmeteltiin, mi-ten likipitäen jokainen hiihtäjä sai palkinnoksi joko sukset tai parin sauvoja.

Pilkillä makkaraa

Klubilla on aina ollut innokkaita kalastajaveljiä ja pilkillä kävijöitä.

Päätettiin kerran lähteä isolla veljesporukalla Nurmijärven Sääksjärvelle, jossa on Ilmatieteen laitoksen sääasema. Iso linja-auto täyttyi toiveikkaista kalamiehistä. Mukaan tuli myös Nurmijärven veljiä.

Kairat ratisivat ja reikiä syntyi, mutta kalat antoivat odottaa. Kevätaurinko porotteli mukavasti. Veli Sulo Juuso lähti käymään rannalla olevaan majaan ja kaimaveli Sulo Pirhonen keksi ottaa repustaan nakin ja panna sen reikään jääneen pilkin koukkuun. Veli tuli takaisin, tarttui pilkkiin ja huudahti innokkaana ensimmäisen kalan tuloa, joka osoittautuikin kunnon eväsnakiksi. Siitäkö syntyi riemu veljille ja pitkät naurut moneksi klubi-illaksi.

Järven osoittautuessa tyhjiin kalastetuksi työnnyttiin Ilmatieteen laitoksen rantasaunaan mojovia kalajuttuja kertomaan ja palkintojen jakoon. Palkintojen jaossa ihmeteltiin ensimmäistä palkintoa, jonka sai laitoksen johtaja Matti Kivinen, joka ei käynyt järvellä lainkaan. Perustelut olivat: hän oli ainoa, joka antoi pyhärauhan järven kaloille. Samalla tutustuttiin Nurmijärven kummiklubin veljen Matti Kivisen johdolla laitoksen ihmeellisiin laitteisiin.

Kadonnut kokouspöytäkirja, viirit, porsas...

Hallituksen toukokuun 1979 kokouspöytäkirja on hävinnyt saunan löylyihin veli Olavin luona. Kun kuukausikokous kuuli pöytäkirjalla sytytellyn sau-nan kiuasta, se päätti, ettei paperia enää haaskata uuteen pöytäkirjaan.

Mitä pitäisi sanoa muutamille 90-luvun sihteereille, joiden laatimat pöytäkirjat vielä ”seikkailevat” maa-ilman turuilla hienoa klubiarkistoamme löytämättä? Kun sakkoporsaan arvauskilpailun sakkorahat olivat teillä tietymättömillä, velvoitettiin veli Nyberg tuomaan yksilöity sakkolista seuraavaan klubikokoukseen. Vuosi oli 1964 ja veljien tieto sakkojen perinnästä oli vielä kytköksissä poliisilaitokseen.

Kerran katosi ”Omahyväporsas” Tail Twisterien huolimattomuuden takia. Kun se lopulta rahoineen löytyi, se sai veli Katajaisen toimesta ympärilleen vahvat nahkaremmit, jotta uutta karkumatkaa ei enää tulisi.

Liittotoimisto kyseli mihin Vantaan klubi on piilottanut ns. suuren leijonansa. Samalla liitto uteli, onko klubi kenties rikkonut leijonan kuvan niin kuin huhuillaan. Veli Asplund ilmoitti, että mikäli taulu on rikottu meidän käytössä, se paikataan ja palautetaan sitten liittoon.

Klubin lippulinna ja pöytäleijonakin ovat jo varhain hävinneet teille tietymättömille, samoin Tail Twisterin sakotuskello.

10.10.1972 pidetystä hallituksen kokouksesta olivat jäsenet häipyneet omiin hommiinsa. Paikalla olivat vain presidentti, sihteeri ja rahastonhoitaja. ”Kun hallitukselta puuttuu päätösvalta, on päätösten teko vaikeaa” totesi presidentti.

Mystisin tapaus on ollut, kun laatikollinen vastikään hankittujen viirejä katosi. Niin että silmä tarkkana, kun ullakkoa tai muita komeroita tyhjennellään.

Välillä ovat myös nappulakisojen kilpailunumerot olleet kadoksissa ja sitten viime tingassa löytyneet jonkun veljen pannuhuoneesta, jossa ne ovat olleet vuoden päivät kuivumassa.

Väärällä puolella

Veli Timon ollessa presidenttinä matka vei tavan mukaan valtakunnankokoukseen mukana sihteeri, rahastonhoitaja ja muita viskaaleja. Tällä kertaa mentiin kohti Jyväskylää.

Autolla lähdettiin tavan mukaisesti myös ”ajoissa” Jaakko ja Supe kyydissä ja Kari piti poimia mökiltä Päijänteen rannalta. Päämäärää lähestyttäessä ohjeita kysyttiin nykyaikaisesti kännykällä. No tulipa pieni mutka matkaan ... oltiin nimittäin väärällä puolella Päijännettä.

Ei muuta kuin Kari mukaan: kokoonnuttiin, äänestettiin, juhlittiin ja marssittiin ja sitten takasin mökille, isännän opastamana, nyt suoraan. Koska mökillä oltiin, tarvitsi isäntä puunkaatoapua. Muuten meni hyvin, mutta yksi pölli asettui hajareisin sähköjohdon päälle kuin mikäkin rakuuna: Sinne se sitten oli monen tunnin uurastuksen jälkeen jätettävä odottelemaan ilmeisesti VPK:n asiantuntevampaa apua.

Suomen Lions-liitto ry Suomen Lions-liitto ry N-piiri N-piiri
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin