
Markku Helle painotti, että lohkon puheenjohtajat välittävät tietoa kentällä piirihallitukselle ja heidän oletetaan osallistuvan piirin tilaisuuksiin.
Piirikuvernööri Sakari Soppi muistutti lohkon puheenjohtajien olevan tärkeitä avainhenkilöitä.
-Teidän vastuulla on toisaalta perinteiden kunnioittaminen, mutta tarvittaessa myös niiden muokkaaminen toimivimmiksi.
Antti Forsell = AFo kävi läpi mitä kaikkea lohkarin virka tarkoittaa ja että samalla se on askel laajempaan lionsmaailmaan.
Hän kuvaili, että lohkari on kuin kerrostalon talkkari, tuntee kaikki, auttaa ja tietää asioita. Klubit ovat kuin asuntoja, kaikissa erilainen sisustus eli toiminta.
Lohkarit ovat lionstoiminnan edistäjiä ja kehittäjiä, tukien ja kannustaen klubeja, seuraten kehitystä ja reagoiden tarvittaessa. Antti oli koonnut lohkon puheenjohtajien vuosikellon, jotta asioihin osaa ajoissa reagoida. Hän myös muistutti säännöllisen yhteydenpidon tärkeydestä.
Myös klubien terveysraportin sisältöä avattiin.
Antti Salminen eli Hefe toivoi, että tulevat aluefoorumit ovat kaikki oman näköisiä.
-Kehittäkää joku idea, hankkikaa ajoissa paikka, tehkää sitä mikä on kivaa, hän kannusti.
Aluefoorumeissa voi olla sama teema, tai ihan oma. Niissä on myös hyvä tilaisuus myös keskustella siitä, mitä yhteistä toimintaa lohkon ja alueen klubeilla voisi olla.
-Mennäänkö auttamaan toista klubia heidän aktiviteetissaan, ilman korvausvelvoitetta?
Sakarin aiheena oli klubien perustaminen ja yhdistäminen.
-Yhdistymisissä nousee usein esille nimiongelma, uusi nimi pitää hyväksyttää ja jos naapuriklubit vastustaa, nimi voi kaatua. Nimen ei tarvitse olla alueellinen, mutta se ei saa myöskään olla esimerkiksi ihmisen tai yrityksen nimi. Edessä kuitenkin tulee olla paikkakunnasta kertova liite.
Uuden klubin voi perustaa vanhan pohjalle, jos sen lakkauttamisesta on alle vuosi ja saadaan kasaan 10 jäsentä. Liitännäisklubissa ei tarvita kuin 5 jäsentä ja isäntäklubi, kokonaan uusi klubi vaatii 20 jäsentä.
Ryhmätöinä pohdittiin, löytyykö alueilta mahdollisuutta uuteen klubiin?
Alueellisia klubeja todettiin olevan vaikeampi perustaa, mutta teemaklubeja voisi olla vaikkapa pienyrittäjä-, kulttuuri-, lapsiperhe- tai liikuntaklubi.
Toisaalta nousi esiin, että ehkä pikemminkin on tarvetta vahvistaa nykyisiä klubeja.
Kampusklubeja on suunnitteilla, toinen opettajille, toinen opiskelijoille.
Vaan mistä löytyy aina innostaja ja perustaja?
Pohdittiin myös, onko klubien mahdollista yhdistyä? Saadaanko hiipuva klubi vahvan kainaloon? Kaksi vähäväkistä yhteen? Kuinka pitkään yritetään pitää hengissä? Klubien yhdistäminen vähentäisi hallintoa – samalla pohdittava uusi identiteetti – mitä karsitaan, mitä säilytetään?
Viestinnän keinot auttaa lohkareita ovat piirin eri viestintäkanavat, kouluttaminen niiden käyttöön ja avun antaminen tarvittaessa.
-Monikanavainen viestintä on tärkeää, koska ihmisillä on erilaisia tottumuksia seurata eri viestikanavia ja vain muutamaa kanavaa käyttämällä iso osa jäsenistä voi jäädä uutispimentoon.
Piirin viestintävastaava Teija muistutti myös, että piirin kotisivuilta löytyy valtava määrä tietoa.
Pasi Nieminen nosti esiin asioita jäsenjohtajan näkökulmasta. Niitä olivat lohkarien merkityksellisyys, sen pohtiminen teemmekö merkityksellisiä asioita, ja miten toimintamme näkyy ja vaikuttaa toimintaympäristössämme. Ne kaikki vaikuttavat jäsenhankintaan.
Esille nousivat myös erilaiset tavat päästä esiin, niitä ovat esimerkiksi huumeiden valistustyö, televisioiden hankkiminen sairaalaan potilashuoneisiin, turvallinen aikuinen –ohjelma, soppajakelut, auta lasta - auta perhettä keräykset ym. klubien aktiviteetit.
Päivän päätteeksi pohdittiin vielä, mitä koulutuksesta jäi käteen ja mitä kukakin lupaa tehdä.
Osa totesi, että ainakin jäi vatsa täyteen ja mukaan lähti eväitäkin, kellä mustikoita, rapuja, keittoja tai lettuja. Näitä herkkuja oli loihtinut Pihlajamäen klubin Jukka Holopainen paikalle.
Teija Loponen