Suomen Lions-liitto ry

LIONS-PIIRI 107-N ry

Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa

Nelosalueen aluefoorumissa kohdattiin laumaeläimiä

Panelistit Merja Carlander, Leena Saarinen, Merja Korpimäki, Teija Loponen, Teemu Helomaa ja Antti Forssell eturivissä, takana Pirjo Kortteisto, Outi Hanslin ja Leena Lehtihalmes.Kuva Markku Vesikallio

Jarmo Laurila, Elli Yliportimo ja Juha Väänänen järjestivät nelosalueen aluefoorumin.Lohkojen puheenjohtajat Jarmo Laurila, Elli Yliportimo ja Juha Väänänen toivottivat varsin runsaslukuisen leijonalauman tervetulleiksi iltaan, jossa ideana olivat useat lyhyet tietoiskut ja niiden pohjalta kysymyksiin perustuva paneelikeskustelu.

Ravintola Kaareen kokoontui iso joukko nelosalueen leijonia.Piirikuvernööri Markku Helle kertoi alkutervehdyksessään, että verkossa oli läsnä varsin mukava määrä väkeä ja paikallakin lähes kuusikymmentä. Väki halusi selvästi tavata toisiaan.

 

Jäsenkoordinaattori Merja Carlander totesikin esityksensä aluksi, että ihanaa, kun on lauma kasassa! Sen jälkeen pohdittiin, mikä saa laumanjäsenet kukoistamaan ja kasvamaan. Yhteinen tekijä löytyy Perma-mallista, positiivisen psykologian osa-alueista. Hyvä olo tulee tekemisistä, auttamisesta, onnistumisesta ja kirsikkana kakun päällä ovat leijonatoiminnan mukanaan tuomat hyvät ihmissuhteet ja uudet tuttavuudet.

-Lukekaa Hyvän historia –kirja, samoin Frank Martelan teoksiin kannattaa tutustua, suositteli Merja.

Klubin kannattaa myös arvioida omaa ydintoimintaansa, tehdä tilannearvio ja tarvittaessa muutoksia. Meillä on myös syytä olla ylpeitä jäsenyydestä, mutta olemmeko? Tärkeää on myös saada kaikkien taidot esiin, kaikki mukaan toimimaan.

 

Vuoden verran LC Vantaa Pähkinärinteen jäsenenä ollut Teemu Helomaa kertoi aiheesta Minusta leijona. Teemu oli keskustellut Lions-toiminnassa mukana olevan enonsa kanssa siitä mitä lionsit tekevät ja etsinyt sitten googlettamalla, miten pääsee jäseneksi.

-Minullakin oli vähän vääriä käsityksiä siitä, että lionstoiminta on tarkoitettu vain tietynlaisille ihmisille, että pitää olla suosittelijoita jne. Jäsenhaastattelu oli kuin työhaastattelu, hyvin siitä selvisi. Meidän pitäisi pohtia, miten nuoret saadaan mukaan, sillä he eivät ehkä usko, että lionstoiminta on heillekin tarkoitettu. Se sopii myös perheellisille, kaikki on järjestettävissä! Tietty tausta ei ole tärkeä, ei ikäkään. Eikä suosittelijoita tarvita, hän muistutti.

 

Leena Lehtihalmes LC Vantaa Komeetat piti tietoiskun aiheesta Näkyvyyttä ja pitovoimaa ympäristöaktiviteetilla. Korona-aikana keksittiin ympäristöön liittyvää tekemistä, istutettiin punatammi ja tutkittiin vieraslajeja. Komeetat valitsivat vieraslajeista hävitettäväksi jättipalsamin ja päättivät tehdä sitä yhdessä koululaisten kanssa. Mikkolan koulu Korsosta lähti mukaan. Lisäksi klubilaiset tekivät oman hävityskierroksen kesällä ja syksyllä vielä kolmannen kierroksen samalla purolla. Hyvän päivänä istutettiin kukkasipuleita Metsolan palvelutalon pihalle. Ympäristöteoissa riittää rutkasti vaihtoehtoja.

 

Pirjo Kortteisto selvensi rinnakkaisklubiasiaa. LC Vantaa Rubiini/Rubinen, aloitti rinnakkais-, eli virallisesti liitännäisklubina. Englanniksi sana on oksanhaaraklubi, joka kuvaakin tilannetta mainiosti. Kun oksa kasvaa, sen voi irrottaa ja istuttaa maahan. Rinnakkaisklubi toimii vanhan lionsklubin kyljessä itsenäisesti. Minimi on 5 jäsentä ja pääklubi hoitaa kaiken hallinnon.

 

Leena Saarinen ja Merja Korpimäki LC Hki Kulttuurileijonista kertoivat teemaklubistaan. Kulttuurileijonat haluavat tarjota yksinäisille ikäihmisille kulttuuriseuraa. Teemaklubien jäsenet voivat harrastaa omia mielenkiinnon kohteitaan klubissa, aikaa vapautetaan byrokratiasta palveluun. Ja jos uusi klubi perustetaan vanhan klubin perinteitä jatkamaan, riittää 10 jäsentä. Illat teemaklubissa ovat vapaamuotoisia, kokoukset voidaan pitää vaikka kulttuurikohteissa, virallisia kokouksia on vain kaksi.

 

Antti Forssell kertoi varsin nuorekkaasta klubistaan LC Hki/Finlandiasta, jolla ikää on jo 30 vuotta, mutta silti klubin keski-ikä on yhä kolmenkympin tienoilla. Vanhin aktiviteettikin on noin 30-vuotias, se on Eeva-lehden ääneenluku nauhalle Iiris-keskuksessa. Klubi-illat ovat keveitä ja hallitus valmistelee asiat

-Tehdään mitä tykätään ja kutsutaan kavereita mukaan, siten me rekrytoimme, kertoi 15 vuotta leoissa, ja 13 vuotta leijonissa toiminut Forssell.

 

Outi Hanslinilta LC Hki Viaporista oli pyydetty tietoiskua heidän jäsenhankintatavastaan järjestää Ystävänilta. Iltaan saadaan väkeä, kun mukana on tunnetut luennoitsijat, hyvää syötävää, hyvää musiikkia ja pääsylipun hinta on kohtuullinen. Rahan kerääminen ei ole pääasia, vaan näkyväksi tuleminen. Se luo kiinnostusta ja tuo myös jäseniä.

 

Illan viimeinen tietoisku oli viestinnästä pitovoiman ja vetovoiman tukena. Mielekäs tekeminen ja auttaminen pitää mukana ja myös vetää mukaan.  Lionstoiminnasta kannattaa kertoa matalalla kynnyksellä ystävilleen, työkavereilleen ja sukulaisilleen, sillä koskaan ei voi tietää, kuka innostuu mukaan. Näin oli käynyt eräälle äidille, jonka aikuinen poika oli kuullut useita äitinsä puheluita auttamisaktiviteeteista ja todennut, että tuollaiseen järjestöön hänkin haluaa mukaan. Auttamista arvostetaan, sitä halutaan itsekin tehdä ja siinä toteutuu myös halu olla osa yhteisöä. 

Kannattaa olla valmis ottamaan mukaan myös ”satunnaisia” auttavia käsiä, sillä ennen pitkää hekin saattavat liittyä mukaan. Yhteistyö eri tahojen kanssa on kannatettavaa, sillä sitä kautta sekä näkyvyys, että tekevät kädet lisääntyvät. Ja lionstunnuksen näkyminen vaatteissa saattaa sekin herättää mielenkiintoa.

 

Lopuksi esityksiä pitäneet istahtivat Merja Carlanderin vetämään paneeliin, jossa nousi esiin muun muassa valtakunnallisen yhteisen näkyvyyden haasteet, leijonatoiminnan kansainvälisyys, jota kannattaa nostattaa uusille jäsenille esiin ja teemaklubien monet mahdollisuudet.

Ennen kotiin lähtöä ehdittiin vielä kuulla nuorisovaihdosta Leena Kuismasen kertomana ja LCIF-sanomaa Timo Heinoselta.

 

Teija Loponen

Viestintävastaava


Toimittaja


Sosiaalinen media


Seuraa meitä
Facebook
Instagram