Suomen Lions-liitto ry

LIONS-PIIRI 107-N ry

Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa

Kohti Kestävää Kehitystä, blogi 56a, 25.9. 2021

Meidän suomalaisten on todella vaikeaa uskoa, että me olemme maailman parhaita Kestävän Kehityksen käytännön toteuttajia maailmassa. Mutta se on YK:n tositietoa ja pakko uskoa, vaikka suomalaisittain vastahakoisesti.

 

YK ja Bertelsman-säätiö mittaavat säännöllisesti 147 eri valtion sijoittumista Kestävän Kehityksen suhteen. Tämä ei ole mitenkään helppo tehtävä sillä vertailtavat asiat ovat erilaisia, mutta vuodesta 2015 lähtien tätä vertailua on pystytty uskottavasti kehittämään ja hiomaan. Suomi on aina sijoittunut tässä kilpailussa viiden kärkeen, joten tämä vuoden 2021 paras sijoitus ei tullut yllätyksenä. Tämä YK:n alaisen SDSN-verkoston, Sustainable Development Solutions Network-yksikön tavoitteena on etsiä tieteen ja teknologian avulla käytännön ratkaisuja tavoitteiden toteuttamiseksi.

 

Vertailun tavoitteita, siis kilpailun aiheita ovat mm. kestävän kehityksen tavoitteet kuten köyhyyden vähentäminen, terveyden lisääminen, koulutuksen laajentaminen, vedensaannin edistäminen, energian saannin helpottaminen, eriarvoisuuden vähentäminen, rauhan varmistaminen ja oikeusvaltion periaatteiden toteuttaminen. Suurimpina haasteina pidetään tällä hetkellä ilmaston muuttumisen ehkäisyä, luonnon monimuotoisuuden vähentymisen pysäyttämistä ja esimerkiksi teollisuuden tuotantomenetelmien kestävyyden kehittämistä.

 

YK:n SDSN- verkosto on luonut vertailukelpoisen indeksin eri kehitysvaiheissa olevien valtioiden kehityksen vertailun pohjaksi indeksin, jolla tätä toimintaa voidaan sekä vertailla että saatujen tulosten perusteella kehittää. Tällä hetkellä tämän indeksin mukainen eri valtioiden parhaimmisto näyttää seuraavalta:

Ensimmäisenä on Suomi, indeksillä 7842, ja seuraavana Tanska indeksi 7620, Sveitsi 7572, Islanti 7554, ja seuraavina suuruusjärjestyksessä Hollanti, Norja, Ruotsi, Luxemburg, Uusi Seelanti, Itävalta, Australia, Israel, Saksa, Kanada, Irlanti, Costa Rica, Iso Britannia ja yhteensä 147 valtiota.

 

Pääministeri Suomen kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtajana pitää Suomen ykkössijaa pitkäjänteisen työn tuloksena Helsingin Sanomien lausunnossaan. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan johtava asiantuntija ja sihteeri Sami Pirkkala toteaa, ettei saavutuksen takana ole yksityinen tekijä vaan se perustuu pitkälliseen kehitykseen. Näissäkin yhteyksissä huoli ja tietoisuus maapallon rajallisesta kyvystä resurssien suhteen on tässäkin huomioitava tekijä.

 

 --------

  

Ruotsi ja Suomi ensimmäisiä fossiilittoman teräksen valmistajia maailmassa. Rautaa on tuotettu 1000 vuotta samoilla menetelmillä.  Uusi menetelmä perustuu vedyn käyttöön, vanha hiileen ja koksiin.

 

Tämä uusi menetelmä todistaa ruotsalaisen SSAB- terästehtaan toimitusjohtaja Martin Lindqvistin mukaan terästeollisuuden pystyvän toimimaan ilmastoystävällisesti. Tällä uudella menetelmällä pystytään vähentämään Ruotsin kokonaispäästöjä 10 % ja Suomen päästöjä 7 %. Terästehdas on molempien valtioiden omistama ostettuaan Suomen Rautaruukin muutama vuosi sitten. Se on myös molempien maiden suurin päästöjen tuottaja.

 

SSAB osti muutama vuosi sitten Suomen Rautaruukin, joten tämä toiminta pohjautuu kahden yrityksen taustalle. Tämä uusi teräksenvalmistustekniikka on nimeltään Hybrid ja se on saanut tunnustusta koko maailmassa. Onhan teräksen valmistus eräs suurimpia ympäristön hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Tämä uutuusmenetelmä on nimetty jopa historialliseksi teollisuudessa.

Tämä nyt valmistunut erä on pieni, 24 000 kg, mutta sen  avulla saadaan kuva tulevaisuudesta, fossiilittomasta teräksestä.

 

Tällä hetkellä SSAB tuottaa terästä pelkistämällä rautamalmipellettejä masuunissa koksihiilen avulla. Tämän jälkeen rauta jalostetaan teräkseksi , ylimääräinen hiili poltetaan pois puhaltamalla happea sulaan teräsmassaan. Tästä tulee suuret hiilen palamisen hiilidioksidipäästöt.

 

Suorapelkistysmenetelmässä rauta pelkistetään maakaasun avulla rautasieneksi eli jöötiksi, joka sitten sulatetaan valokaariuunissa. Hybridimenetelmässä maakaasu korvataan vedyllä. Koska palavana aineena on vain vety, muodostuvat päästöt ovat puhdasta vettä, vesihöyryä.

Vedyn palaminen suuressa mittakaavassa maapallolla on aikaansaanut aikoinaan valtameret sellaisiksi kuin ne ovat nyt, olleet jo miljoonia vuosia. Vety on palanut, yhtynyt happeen prosessissa, jota emme tiedä, mutta mittava se on ollut.

 

Uusi hybrid-menetelmä tulee SSAB:llä toimintavalmiuteen vuoden 2026 tienoilla. Tätä varten tehdasrakenteet ovat työn alla.

 

-------

 

Suomalaisyritys ensimmäisenä Intian saastuneita jokia puhdistamassa. Pieni yritys, River Recycle, on patentoinut saastekaapparin, jota kokeillaan Mumbaissa oikeissa olosuhteissa.

Toimintaa laajennetaan tavoitteena 500 laitetta, saasteita riittää.

 

Tästä merien muoviroskasta 90 % tulee kymmenestä suurimmasta Aasian joesta. Vain yksi joki, Niili on Afrikassa.  Suomalainen pienyritys on kehittänyt roskasiepparin, jonka puomit keräävät roskat, jotka kelluvat alle metrin syvyydessä. Ne nostetaan joen penkalle ja esimerkiksi pullot kuljetetaan pyrolyysilaitokseen ja niistä kehitetään öljyä, jolle on kaupallista käyttöä.

 

Tämän kaapparin kehittäjä Anssi Mikola näkee tässä toimivan ratkaisun merien mittavaan yhä pahenevaan saasteongelmaan. Pelkällä koneella ei selvitä vaan myös asiaan kuuluva infra työntekijöineen on ratkaistava yhdessä koneen kanssa. Mikola on suunnitellut noin 500 siepparikoneen pystyvän vähentämään merkittävästi tätä suurta ongelmaa.

Tähän toimintaan on saatu mukaan jo suuria yrityksiä, joista pakkausyritys Huhtamäki on osallistunut merkittävällä tuella pilottilaitteen rakentamiseen.  Samalla kun jokia puhdistetaan yritetään kehitellä käytäntöjä niin ettei roskaa päätyisi jokiin ja sitä kautta meriin.

Mikola on arvioinut aikaa kuluvan 15-50 vuotta jotta meriin ei enää päätyisi sinne kuulumatonta roskaa. Jos nykyinen kehitys pääsisi jatkumaan olisi arvioiden mukaan v. 2050 merissä muovia ja muuta roskaa yhtä paljon kuin kalaa. Nykyisellä määrällä kuolee paljon kalaa ja valaita muoviroskaan tukehtumalla.

 

Kauppalehden toimittaja Pia Heikkilä on tutustunut tähän ongelmaan Intian yhteiskunnalliselta kannalta. Paikallisilla kouluttamattomilla ihmisillä, alin kasti, ei ole vähäisintäkään ymmärrystä ympäristön suojelemisen tarpeesta. Esimerkkinä köyhä kolmilapsinen perhe saa kuukaudessa noin 50 euron määrän tuloja keräämällä vain kauppakelpoista pullomuovia. Muut roskat he jättävät edelleen jokiin.

 

Alempaan keskiluokkaan kuuluva puhelinkeskuksessa työskentelevä mieshenkilö tekee kuusipäiväistä työviikkoa. Hän maksaa lasten koulumaksut ja tekee pitkää työpäivää työpaikalla hankalissa työolosuhteissa eikä näe joessa olevaa saastaa, koska ei käy joella.

 

Keskiluokkainen perhe pitää huolta vain omasta pihamaastaan eikä ole kiinnostunut joen saasteista. Heillä on autoja, ruokaa ja vettä eivätkä he tarvitse käyttää jokivettä.

Tämä on yhteiskunnallisesti niin suuri ja vaikea tehtävä, että sen ratkaiseminen ei Pia Heikkilän näkemyksen mukaan riitä vielä tämä elämä, mutta ehkä jo seuraava.

 

Joten tällä Anssi  Mikolan roskasiepparilla näyttää olevan todellista tarvetta vielä pitkään.

 

-------

 

Koeporauksilla kaukolämpöä 100 asteisena 7 km:n syvyydestä.  14 energiayhtiötä poraa yhteistä reikää Tampereelle. Tämä on aivan eri tekniikkaa kuin pihakaivojen ja kotitontin maalämpökaivot.

Tämä tekniikka on Etelä-Korealaista toteutustapaa ja nimeltään geolämpöä. Porvoon Energian toimitusjohtaja Patrick Wackström on yhtiönsä kanssa mukana kehittämässä tätä uutta menetelmää. Poraus perustuu ns. vesivasaratekniikkaan ja yhden kaivon toimintamalliin. Tämän tekniikan vahvuutena pidetään pieniä ympäristövaikutuksia. Kalliota ei rikota säröttämällä eikä porausjätevesiä muodostu suljetusta jätevesikierrosta johtuen. Näin suurta vesivasarointitekniikkaa ei ole Suomessa ennen käytetty, joten kokemuksia odotetaan jännityksellä.

 

Kun ollaan päästy noin kolmen kilometrin syvyyteen selvitetään jatkomahdollisuudet. Vielä ei tiedetä konkreettisesti tarkkoja lämpötiloja, mutta  tässä syvyydessä veden lämpötila on vain 40 asteista.

Geolämmöllä on todella merkittäviä positiivisia etuja, kuten päästöttömyys, säädettävyys, riippumattomuus vuodenaikojen vaihteluista, ja sopiminen hyvin kaukolämmön ktekniikkaan. Asiakaskunta ei huomaa milloin lämpö on geolämpöä  tai alkuperäistä kaukolämpöä. Jos tämä koe onnistuu käytännössä on se yksi osoitus EU:lle positiivisesta kehityksestä säästää muita energialähteitä tärkeämpään käyttöön.

 

Uudenmaan liitto on suhtautunut aktiivisesti alueen lämmitysenergian käyttöön ja uusien lämpölähteitten kehittämiseen. Tätä silmällä pitäen on tilattu Geologian tutkimuskeskukselta geoenergiaselvitys energian potentiaalista Uudellamaalla. Tämä selvitys koski sekä matalan geoenergian ja keskisyvän että syvän geoenergian potentiaalia alueella.

 

Tämän selvityksen mukaan  Porvoo, Sipoo, Loviisa ja Lapinjärvi kuuluvat potentiaalisimpiin keskisyvän geotermisen energian alueisiin. Tämän tehdyn tutkimuksen mukaan myös syvän geotermisen energian käyttömahdollisuus Uudellamaalla on todella hyvä.

 

Loviisa ja Lapinjärvi kuuluvat geologisesti ilmaisten Viipurin rapakivibatoliitin alueeseen. Sen ominaisuuksiin kuuluu 100  asteen lämpötilan saavuttaminen jo 4-5 km:n syvyydessä. Näistä syvyyksistä on vielä saatavissa erittäin vähän tietoa, mutta uusia tuloksia odotellaan suurella mielenkiinnolla.

 

Pertti Ratia

Kestävän Kehityksen koordinaattori

LC Hiekkaharju- Sandkulla ry

 

Viestintävastaava


Toimittaja


Sosiaalinen media


Seuraa meitä
Facebook
Instagram