Kohti kestävää kehitystä, blogi 72, 16.5. 2023

Viiksitimali, uusi eksoottinen maahanmuuttaja. Lämpötilan nousu tuonut monia sekä lintu- että maaeläinlajeja vuosi vuodelta pohjoisemmaksi. Suurin muuttaja lienee saksanhirvi. Kotoisia lajeja kaikkoaa kylmempiin oloihin ja ylemmäs vuorenrinteitä.

Viiksitimali, vanhalta suomalaiselta nimeltään viiksitiainen on tullut Suomeen vasta 1980-luvun tienoilla. Se on erehdyttävästi tunnettua salapoliisi Hercules Poirotia vaikkakin vahaamattomin viiksein muistuttava kaislikossa elävä lintu. Se pesii jopa kolme poikuetta kesän aikana, joten jälkeläismäärä on taattu.

Yli sataa lintulajia ja niiden kehitystä seurannut yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo lintukannan leviävän noin kilometrin

kesässä pohjoiseen. Mainittakoon, että joskus 1950-luvulla alkoi Suomessa aikaisemmin tuntemattoman hirvikärpäsen eteneminen itärajalta noin 20 km vuodessa ollen nyt levinneenä koko maahan.

Viime vuosina on meille tullut uusia lajeja viiksitimalin lisäksi ruokosirkkalintu, sitruunavästäräkki ja esimerkiksi virtavästäräkki. Siperiasta tullut pähkinänakkeli eli pähkinähakki ei pesi vielä aivan säännöllisesti Suomessa, mutta Ahvenanmaalla se pesii jo usean sadan parin voimin.

Toisaalta sitten jo perinteiset lajit siirtyvät pohjoiseen kuten sinitiainen ja mustarastas. Kuukkeli, järripeippo, riekko ja liro ovat paljolti kadonneet Etelä-Suomesta ja siirtyneet pohjoiseen ja koilliseen.

Monet lintulajit, jotka ennen ovat muuttaneet talveksi etelämmäksi voivat ilmojen pysyessä lämpiminä ja vesien sulana viihtyä täällä koko talven. Yleensä eläimille kylmyys ei ole niin paha kuin ruuan puute. Jos talvella ei ole ruokaa on lähdettävä etelämmäs.

Suomessa on saksanhirveä eli isokaurista tavattu ensimmäisen kerran v. 2020 kertoo Suomen ympäristökeskuksesta Riku Lumiaro. Metsäkauris on levinnyt viime vuosina aivan pohjoiseen ja vuonna 2020 on havaittu myös ensimmäinen kultasakaali. Villisika on maassamme yleinen vieraslaji käsittäen n. 2500 yksilön kannan.

Ja nyt luontoa seuraamaan!!

--------

Suomalainen pieni yritys on kehittänyt ympäristöä säästävän mäntämoottorin. Se toimii millä tahansa polttoaineella ja säätää puristussuhteen kulloisenkin tarpeen mukaan. Tämä Waulis Motorsin patentoima VCR-moottori saattaa olla osaratkaisu ilmaston muutokseen.

Savonlinnalainen Aulis Pohjalainen aloitti VCR-moottorin kehittämisen vuonna

2002. Kehitystyötä hän on jatkanut kahden poikansa Timon ja Tapion kanssa ja kehitys jatkuu vielä. Nyt on siirrytty autojen ja moottoreitten valmistuksen alkulähteille Keski-Eurooppaan. Periaatteessa ratkaisu on yksinkertainen ja selkeä mutta teknillinen toteutus on vaativa.

Moottorin palotilaa säädetään, jolloin puristussuhde muuttuu. Tällä rakenteella päästään aina 1:20 puristussuhteeseen (MT 12.4-23). Säätäminen toteutetaan automaattisesti, mikä varmistaa sekä moottorin kulumisen vähenemisen, kuin polttoaineen kulutuksen pienenemisen niin että ylletään 35 % parempaan hyötysuhteeseen. Tämä oli olennainen tekijä patentin hyväksymiselle ja luonnolle.

Vähän samantyyppinen säätötoimenpide oli aikoinaan mahdollista Citroen-autoissa. Tässä tapauksessa moottorin sytytysennakkoa pystyttiin säätämään ajon aikana käsivaraisesti kojelaudassa olevasta pienestä vivusta. Kierrosten noustessa

moottorin teho nousi jos ennakkoa pystyttiin aikaistamaan. Tämä lisäsi tehoa niin että sen pystyi ajon aikana selkeästi toteamaan.

Käytön kannalta on olennaista, että VCR moottori voi käyttää monenlaisia polttoaineita kuten etanolia, metanolia, synteettistä bensiiniä sekä puhtaana että keskenään sekoitettuina. Vetyä, synteettistä kaasua ja biokaasua käytettäessä tarvitaan bensiineistä erotettu tankki. VCR-moottori on tavallinen kaasutinmoottori lisättynä kampiakselin ympärille asennetulla epäkeskohammaspyörällä ja palotilan säätöyksiköllä, oma jokaista sylinteriä kohti.

Näillä lisärakenteilla varustettuna tämä moottori pystyy säätämään moottorin tuottamaa tehoa tarpeen mukaan. Tämä ominaisuus säästää moottoria niin että sen kestoikä saattaa lisääntyä merkittävästi mutta se huomataan vasta myöhemmin. Sen sijaan polttoaineen kulutuksen väheneminen havaitaan heti. Tavoitteena on saada uudella moottorilla varustettuja autoja liikenteeseen jo vuonna 2024.

----------

Suomen metsäasiat ovat nyt yllättävän kiinnostuksen kohteena niin kotimaassa kuin Euroopan Unionissakin. Sekä asiantuntijat että asiaa tuntemattomat antavat jopa täysin toisistaan poikkeavia lausuntoja. Samaan aikaan luonto tekee omat päätöksensä ja toteutukset täysin mistään lausunnoista välittämättä.

Vaikein tilanne lienee metsänomistajalla, joka ei julkisuudessa oleviin lausuntoihin voi ainakaan kovin helpolla löytää oikeita eikä aina edes toimivia ratkaisuja.  Kuitenkin päätökset vaikuttavat hänen sekä hänen metsänsä tulevaisuuteen joskus jopa merkittävästikin. Suomi on metsän suhteen todella pohjoinen valtio muihin Euroopan maihin verrattuna. Ne metsänkasvatus- ja hoitomenetelmät, jotka ovat vallitsevia etelämpänä eivät aina sovi meille.

Tämä pitäisi ymmärtää Euroopan Unionin päättävissäkin pöydissä. Julkisuudessa vitsailtiin diplomaattisen leikillisesti, miten komissaari, joka tuntee paremmin tulppaanien viljelyn, kävi antamassa meille ohjeita metsänviljelyyn. No sehän nyt ei sovi yksi yhteen, vaikka takana olisi mahtava EU kaikkine komissaareineen ja direktiiveineen. Meidän metsänhoitoomme vaikuttavat olennaisesti sekä biologia että meidän ankara luontomme.

Nämä molemmat tekijät ovat voimakkaampia kuin EU:n direktiivit, lait ja ukaasit. Ne on otettava sellaisena kuin ne tulevat, niihin on vain sopeuduttava. Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Veli Pohjonen ihmettelee metsäkeskustelun kohua esimerkiksi hiilinielujen ”romahtamisesta”. Kuitenkin metsämme ovat kasvaneet 1900-luvun alkupuolelta lähtien kaksinkertaiseksi ollen nyt yli 100 milj, kuutiometriä vuodessa.

Soistuminen oli prosessi, joka vaikutti voimakkaasti 1950-luvun tienoilla. Se pystyttiin tuolloin minimoimaan kangasmetsien mittavalla ojituksella. Ojituksellahan on tarkoitus säädellä metsän kosteutta, kuten säädellään peltojen kosteutta. Tuolloin professori Olavi Huikari huomasi tämän ja vain soistuvia metsiä alettiin ojittaa maaperän vesitalouden saattamiseksi metsän kasvulle sopivammaksi. Eräät ammattitahot ovat sitä mieltä, että voimakas metsien kasvun lisääntyminen oli paljolti ojituksen seurausta.

Onko nyt esimerkiksi ojituksen hoidon laiminlyönnillä aiheutettu metsien kasvun lievää alentumista joillain paikoin? Olisiko muuta mahdollista toimenpidettä, jolla saataisiin hiilinielut ja metsänkasvu kohoamaan?  Ne ovat tapahtumia, jotka kulkevat käsi kädessä kuten Ruotsin ja Suomen Nato-hakemukset. Eräs tuttavani, joka ei pärjännyt golfin peluussa ehdotti tästä suuttuneena golf-kenttien ennallistamista perunapelloiksi.

Joidenkin ammattitahojen näkemyksen mukaan päätehakkuiden jälkeen mahdollisimman nopea uuden taimiston istuttaminen olisi tehtävä heti. Myös puita olisi istutettava lämpimille kasvualustoille, kuten kaupunkeihin. Esimerkiksi Potsdamin yliopiston tutkimusten mukaan puu kasvaa kaupungissa yli 20 % nopeammin kuin metsässä.

Ilmaston lämmetessä myös monet kasvituholaiset ja -taudit siirtyvät pohjoiseen. Näistä ehkä näkyvin on kaarnakuoriaisiin kuuluva kirjanpainaja. Sen ilmaantumisen voi havaita, kun kuusen kylkeen on tullut vajaa 10 mm:n reikä. Tämän jälkeen on kysymys vain muutamista päivistä, kun puu alkaa latvasta kuivua ja kuolee pystyyn. Keski- ja Etelä- Euroopassa se on riehunut jo vuosia ja tehnyt valtavaa tuhoa.

Maahan jätetty joko luonnon tai metsurin kaatama puu saa myös saman kohtalon. Sen vuoksi ns. tuulenkaadot on lain mukaan korjattava pois nopeasti. Tässä tulee eräs ristiriita ammattimaisen metsänhoidon ja monimuotoisuuden välille. Monet haluaisivat jättää kaatuneet puut metsään luonnon eläimiä varten. Vaarana on koko metsän ja sitä myötä myös tärkeän hiilinielun tuhoutuminen.

________

Leikissä ja laulussa emme pärjää, mutta Suomesta voi tulla vetytalouden ansiosta ammoniakin suurvalta. Hyvät tuulivoiman tuotantomahdollisuudet sekä aurinkovoiman, vesivoiman ja ydinvoiman ansiosta sähkö on puhdasta ja sitä on riittävästi.

Tämä kehitys tarvitsee myös toimivan, hyvän sähköverkon. Suomen sähköverkko voidaan todeta Euroopan parhaimpiin kuuluvaksi, joten vihreän vedyn tuottaminen ja siirtäminen teollisuudelle onnistuu hyvin ja mahdollistaa vihreän ammoniakin tuotannon. Suomi tarvitsee useamman investointiaallon hiilineutraaliuden saavuttamiseksi toteavat Heikki Lindfors Energiateollisuudesta ja Tuomas Tikka Kemianteollisuus ry:stä.

Ammoniakkihan on yksi tärkeä raaka-aine yllättävän laajalti kemianteollisuudessa ja olennainen esimerkiksi lannoiteteollisuudessa. Ammoniakkia valmistetaan ilmasta, typestä ja maakaasusta. Vuonna 2022 tapahtui alalla suuri kaupallinen muutos, kun alalla pitkään toiminut suuri valmistaja Venäjä ei ole enää samalla tavoin kuvioissa mukana. Suomessa ei ole enää omaa tuotantoa, joten olemme olleet ammoniakin tuonnista täysin riippuvaisia.

Ammoniakin käyttöalue teollisuudessa on laaja. Se soveltuu myös laivapolttoaineeksi, raaka-aineeksi, savukaasujen puhdistukseen, juomaveden puhdistukseen, dynamiitin valmistukseen ja entsyymien, jatkojalosteiden tuotantoon  ja bioetanolin valmistuksen prosessikemikaaliksi reagenssina.

Tämä kokonaisuutena mittava suunnitelma avaisi mahdollisuuksia monien vihreiden tuotteiden viennille ja jatkojalosteiden tuotannolle.

Lindfors ja Tikka painottavat, että vedyn valmistuksen hukkalämpö sopii kaukolämmön tuotantoon ja päästöttömän teräksen tuotantoon. Heidän näkemyksensä mukaan vetytaloudesta on mahdollista kehittää menetelmä, jossa kaikki voittavat.

_______

Luontojalanjälki on tulossa kansainväliseksi markkinointi- ja kilpailumenetelmäksi. Montrealin luontokatosopimus antaa yrityksille moraaliset aseet terveeseen, luonnonystävälliseen kilpailuun. Tämä yhdistettynä edulliseen rahoitukseen on tehokas yhteiskunnallinen kehittämismenetelmä.

Tähän asti eri tahojen toimenpiteitä luonnon ja ympäristön suhteen on ollut vaikea ja osittain jopa mahdotonta verrata millään tavoilla. Käytettyjä menetelmiä on jokainen toimija saanut käyttää, argumentoida, painottaa ja nimetä oman näkemyksensä mukaan. Tilanne on ollut vähintään yhtä sekava kuin taloudellisen toiminnan puolella BKT:n käyttäminen eri kehitysvaiheissa ja eri olosuhteissa toimivilla talouksilla. Oikeudenmukainen vertailu oli mahdotonta, jopa epäoikeudenmukaista.

Nyt on valmistumassa ensimmäinen menetelmä vertailukelpoisen luontojalanjäljen laskemiseksi ja käyttämiseksi eri toimijoiden keskinäisen kilpailun arviontiin. Tätä ovat kehittäneet Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Sami El Geneidy, tohtori Maiju Peura ja professori Janne Kotiaro. Heidän tutkimustuloksistaan on kirjoittanut laajan asiantuntija-artikkelin Piia Elonen, HS 10.5. Uudesta menetelmästä on tehty väliraportti ja sen eräänä tutkimuskohteena on S-ryhmän monipuolisen toiminnan synnyttämät luontohaitat.

Luontokatoa on lähdetty analysoimaan viidellä eri tekijällä:

1.     Maan ottaminen ihmisen käyttöön vie luonnolta tilaa ja eri lajeilta elinympäristöjä.

2.     Myös ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja ajaa lajeja sukupuuttoon.

3.     Ihminen käyttää joitakin luonnonvaraisia lajeja liikaa ajaen niitä sukupuuttoon, esimerkkinä vaikka ylikalastus.

4.     Saastuminen pilaa joiltakin lajeilta niiden elinympäristöt.

5.     Ihminen kuljettelee myös lajeja vieraisiin ja vääriin paikkoihin, joissa ne muuttuvat haitallisiksi vieraslajeiksi ja tuhoavat alkuperäistä lajistoa.

Luontojalanjäljen mittarina käytetään osuutta maailman eliölajeista, joiden on arvioitu olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kysymys on siis S-ryhmän siivusta ihmiskunnan aiheuttamista sukupuutoista. Tehty laskelma osoittaa, että lähes 80 % yhtiön aiheuttamista luontohaitoista tulee ruokakaupan kautta ja 15 % ABC-ketjun myymistä polttoaineista. Yhtiön hiilijalanjäljen eli ilmastovaikutuksen taso on samanlainen eri tuoteryhmien osalta.

Tämä tutkimus on ensimmäisiä omassa tärkeässä lajissaan. Menemällä yhä pienempiin yksityiskohtiin huomataan eri tuotteiden suuret eroavuudet. Niiden avulla voidaan kehittää sekä elintarvike-, energia- että muiden tuotteiden valmistusta. Tavoitteena on mahdollisimman pieni haitta luonnolle ja ympäristölle. Ennen kuin kehitystä voidaan ohjata oikeaan suuntaan, on nämä tuotteiden tuotekohtaiset tuotanto-, kuljetus- ja markkinointivaikutukset pystyttävä toteamaan kaikilla kriteereillä vertailukelpoisesti.

Pertti Ratia, lion.

Kohti Kestävää Kehitystä koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju- Sandkulla ry.