Kohti Kestävää Kehitystä blogi 83, 19.9. 2024

Lähivuosina tullaan näkemään miten sekä sähköä että ruokaa voidaan tuottaa samalla pellolla. Aurinkopaneelien välissä tuotetaan vihanneksia ja viljaa. Siellä kulkevat myös leikkuupuimurit puimassa ja kotieläimet laiduntamassa.
 

Tällaista ” voimalaitosta”, hybridituotantoa kutsutaan agriaurinkovoimalaksi kansainvälisen terminologian mukaisesti. Suomessa on vielä ollut maapohjaa uudelle tuotantomenetelmälle niin että ei ole suuremmin tarvittu mennä pellolle. Siellä täällä on tällaistakin jo ilmennyt. Suomessa on myös paljolti sekä asuintalot ja kerrostalot että kauppa- ja teollisuuskiinteistöt alkaneet rakentaa aurinkovoimaloita kattorakenteisiin. Näissä tapahtuva sähköntuotanto on poissa näkyvistä eikä täten aiheuta käytännössä mitään häiriötä yhteiskunnan normaaliin elämänkulkuun.

Aurinkovoiman tuotantoa on alettu tutkia vasta 1980-luvulla. Alan ensimmäisiä tutkijoita ovat saksalaiset fyysikot Adolf Gotzesberger ja Armin Zastrow. Ensimmäisen prototyypin rakensi japanilainen insinööri ja biologi Akira Nagashima. Tutkimuslaitos World Resource Institute on toteuttanut monia laajoja tutkimushankkeita aurinkovoiman toteuttamisessa. Sisä-Mongoliassa suuri karjalauma on laiduntanut aurinkopaneelien välissä. Kiinan Hainanissa paneelien alla on viljelty vihanneksia. Myös Euroopassa on tällä hetkellä meneillään noin kaksi sataa hankekokeilua.

Lampaat pystyvät hyödyntämään paneelien alla ja väleissä kasvavan ruohon tehokkaasti. Tämän on todennut lampuri Katja Suominen Salosta. Hänen mukaansa lampaat ja paneelit viihtyvät hyvin yhdessä laitumella. Loimaalle taas on suunnitteilla viljellylle peltomaalle yli 170 hehtaarin aurinkovoimala. Eri puolilla maailmaa pyritään saamaan kaikki laiduntaminen ja viljely toteutettua niin että yhteiskäyttö, hybridituotanto olisi mahdollista. Helpoiten se onnistuu sellaisen tuotannon osalta, jossa ei tarvita käyttää suuria koneita

 Viljanviljelyssä on käytettävä lähes joka työvaiheessa suuria koneita, traktoreita työvälineineen ja korjuussa leikkuupuimureita. Olisiko tulevaisuudessa näitä työvaiheita mahdollista yhdistää esimerkiksi käännettävillä paneeleilla?  Täten sadonkorjuuaikana paneelit voitaisiin kääntää niin, että jopa puinti onnistuisi paneelirivien välissä.

Jotenkin tuntuisi tarpeelliselta pyrkiä yhdistelemään näitä eri toimintoja yhteen. Suurimmat ” tappiot” ilmaantuisivat silloin, jos esimerkiksi lainsäädännön menetelmin kiellettäisiin aurinkovoimaloiden rakentaminen viljellylle maalle. Tällaisia suunnitelmia on jo työn alla esimerkiksi Italiassa, jossa on suunnitteilla laki, joka kieltäisi ruoan tuotantoon sopivan maaperän käyttämisen sähkön tuotantoon. Tällöinhän tämä toisaalta hyvää tavoitteleva laki estäisi täysin aurinkovoimaloiden ja kaikenlaisen ruontuotannon yhdistämisen kehittämisen.

---------
 
Ilmaston lämpeneminen on jo tuonut Suomeen vieraslajeja. Tulevatko ne menestymään täällä ja ovatko ne hyödyksi vai haitaksi perinteiselle flooralle ja faunalle. Tänne on rantautunut niin eläimiä kuin kasvejakin ja näiden väliin sijoittuvia olioitakin, myös monia uusia tauteja.

Euroopassa on saatu jo muutamia vuosia sitten tutustua kasvitautiin, joka tuhoaa kasvavia puita. Pahimpia tuhoja lienee aiheuttanut kääriäisten sukuun kuuluva kirjanpainajatoukka. Se tuhoaa nopeasti suurenkin kuusimetsän. Tästä on tuhoja havaittavissa monissa Euroopan maissa, kuten Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia, Ranska. Onpa tätä havaittu jo Suomessakin ja arvioidaan niiden laajenevan nopeutuvasti ilmaston lämmitessä.

Muista vieraslajeista on mainittava kauniit lupiini ja kurtturuusu, jota Suomessa on uhattu vainota oikein lakiteitse. Viime vuonna suunniteltiin määräyksiä, jotka velvoittaisivat maanomistajan tuhoamaan kauniit kurtturuusut maaltaan. Näitä kukkia on tänä kesänä havaittu myös jopa lainsäätäjän, siis yhteiskunnan, omistamilla mailla. Ne lienevät kauneimpia luonnossamme viihtyviä kasveja.

Puiden taudeista kuusella on havaittu tyvilahoa eli maannousematautia. Sen aiheuttaa juurikääpä, jota ammattipiireissä pidetään pahempana kuin kirjanpainajaa. Maannousema on helppo havaita, sillä se aiheuttaa kuuselle noin 2.5 -3 metrin korkeudelle maasta tyvessä näkyvän laajentuman. Tällaisen puun runkotukki on sisältä mätä ja pehmeä ja sopiva vain polttopuuksi.  Puu voi näyttää ulkopuolelta aivan terveeltä. Torjunnaksi suositellaan talvihakkuita ja sulan maan aikana suoritettavissa hakkuissa joko harmaaorvakkaliuoksen tai urean käyttöä.

Näitä torjuntamenetelmiä suosittelevat sekä Luonnonvarakeskus että Metsäkeskus. Ne ruiskutetaan kannon päälle, johon voi myös metsuri suorittaa oman henkilökohtaisen luonnonmukaisen nestemäisen torjuntatoimenpiteensä. Luonto sotii tässä ihmisen toimintaa vastaan. Mitä vanhemmaksi puu elää, sitä enemmän se tulee alttiiksi tuholaisille ja taudeille ja pahimmillaan puu on pakko kaataa liian nuorena.

Eläinkunnan, faunan, puolella tapahtuu vieraslajien leviämistä nisäkkäiden osalta jonkin verran, mutta enemmän lintujen ja eritoten hyönteisten kohdalla. Kaikkihan muistamme, miten meillä ennen täysin tuntematon hirvikärpänen tuli meitä ilahduttamaan. Joskus 1950-luvun alussa kerrottiin Kaakkois-Suomessa esiintyvän tällaisen uuden hyönteisen pitävän ihmistä ystävänään. Siitä se sitten levisi sekä länteen että pohjoiseen n. 20 kilometriä vuodessa täyttäen nyt lähes koko maan.

Uutena vieraslajina voidaan pitää herhiläistä.  Se on ampiainen, joka on huomattavasti tuntemiamme piha-ampiaista ja saksanampiaista suurempi. Se on tulossa Suomeen ilmeisesti kaakosta ja etelästä. Tänä vuonna se on ilmeisesti menestynyt hyvin, sillä lämpöä on riittänyt, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Sorvari. Hän kertoo myös herhiläisen olevan rauhallinen eikä se käy helposti ihmisen kimppuun.

---------

Rakentaminen ja rakennusten ylläpito vaativat paljon sekä työtä että luonnonvaroja. Lähes 40 % hiilidioksidipäästöistä tulee kiinteistöalalta ja se käyttää lähes puolet kaikista kulutetuista raaka-aineista. Alalle on perustettu ympäristötietoa ja rakennusmateriaaleista tietoa kokoava yritys, nimeltä Materialisting.

Tämän uuden yrityksen perustaja, sisustusarkkitehti Hilda Rantanen kertoo, että rakennusalan päästöt ovat mittavia, joten uusia keinoja hillitsemiseksi tarvitaan. Tavoitteena on koota tietoja alan vaikutuksesta tulevaisuuden käyttöön. Seuraavina vuosina on tapahduttava iso muutos siinä, miten rakennetaan ja mitä raaka-aineita käytetään ja miten siirrytään kiertotalouteen. On ymmärrettävää, että tämän tyyppinen yritys perustetaan Suomeen. Meidän olosuhteemmehan ovat niin poikkeavat etelästä, että alan tunnuslukumme ovat paljolti ”kuin toiselta planeetalta”.

Tässä yhteydessä on painotettava, että meidän tunnuslukumme antavat tässäkin kohdassa virheellisen signaalin talouden kehittymisen, eli bruttokansantuotteen osalta. Kaikki nekin panostukset, jotka me joudumme tekemään ” suurempana kuin muut maat” dokumentoidaan virallisissa laskelmissa positiivisina, vaikka ne ovat negatiivisia, vertailukelvottomia kustannuksia.

Eritoten rakentamisessa ja asumisessa meidän olosuhteemme poikkeavat niin paljon eteläisempien helpommista oloista, että me näytämme näiden lukujen johdosta rikkaammilta kuin mitä olemme.  Kuitenkin, jos haluamme samanlaisen elintason kuin etelämpänä, on meidän tehtävä sen saavuttamiseksi paljon enemmän töitä. Eräiden vahvistamattomien arvioiden mukaan ero lähentelee jopa 30 %.

Rantanen painottaa nykyajan ihmisen vieraantuneen rakennustoiminnasta. Ennen tehtiin paljon itse ja silloin ymmärrettiin toiminnan kokonaisuus. Rakennuksen päästökuorma koostuu kahdesta lähteestä: rakenteista eli materiaalimassasta ja sen elinkaaresta ja käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Suuri osa rakennuksen koko elinkaaren päästöistä on koostunut käytönaikaisista päästöistä, kun on käytetty energiasyöppöjä laitteita ja energia on tuotettu fossiilisilla polttoaineilla.

Uusi yritys, Materialisting, tähtää uuden rakennuslain vaatimusten soveltamiseen, jossa ympäristövaatimuksilla on merkittävä osuus.

---------
 
Suomessa jalostetaan fossiilisia raaka-aineita korvaavia muovin raaka-aineita. Talteen otetusta hiilidioksidista tehdään polypropeenia ja polyeteeniä, siis biopohjaista luomu- muovia. Aineiden alkuperänä on sekä jätteenpoltto että metsäteollisuus.

Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto LUT ovat rakentaneet Espooseen pilottilaitoksen. Tämä jalostaa talteenotetusta  hiilidioksidista yhdisteitä, joilla korvataan fossiilisia raaka-aineita. Näitä on sekä muovituotteissa että kemikaaleissa. Myös porvoolainen Borealis Polymers on mukana tässä toiminnassa kertoo professori Juha Lehtonen, Uusimaa 24.8-24. Hän myös toteaa Suomella olevan valtavan potentiaalin olla eräs maailman johtajia biopohjaisen hiilidioksidin käytössä. Nämä toimenpiteet ovat vielä pilottitoimintaa, mutta tulokset ovat lupaavia tulevaisuuden käytännön toimintaan. Polyeteeni ja polypropeeni ovat tällä hetkellä yleisimmät jokapäiväisessä elämässä käytetyt muovilaadut.  Niiden valmistukseen käytetään etupäässä fossiilisia raaka-aineita.

Muovi on merkittävässä asemassa sidottaessa hiilidioksidi pitkäaikaisiin tuotteisiin ja näin ollen hiilidioksidin kiertoon. Tämä yritysekosysteemi kattaa ketjun tehtaanpiipusta muovituotteisiin. Eteeni ja propeeni ovat polyeteenin ja polypropeenin raaka-aineita, joita tuotetaan VTT bioruukissa savukaasun hiilidioksidista.

 Tämä Forest Cump- projekti toteutetaan yhteistyössä yrityskumppaneiden kanssa osana Business Finlandin kestävää kehitystä tukevaa Veturi-ekosysteemiä. Tähän kuuluvia yrityksiä ovat Borealis ja Neste.

Tällä koko projektilla pyritään kehittämään menetelmiä, joissa hiilidioksidipäästöt voitaisiin ottaa talteen. Näistä on tavoitteena valmistaa pitkäikäisiä tai täysin kierrätettäviä muovituotteita, joihin hiili sitoutuisi pitkäksi ajaksi, painottaa johtaja Ismo Savallampi Borealis Polymersilta.

----------
 
Kaspianmerellä pelätään ekologista ja taloudellista katastrofia. Sen vaikutuspiirissä asuu yli 100 miljoonaa ihmistä. Näistä  kukaan ei todennäköisesti hyödy vedenpinnan laskiessa arviolta 9-18 metriä lähivuosina. Tämän aiheuttaa ilmaston korkea lämpötila.

Kaspianmerta nimitetään sekä maailman suurimmaksi järveksi että sisämereksi. Sitä verrataan myös Itämereen, joka on yhteydessä maailman valtameriin, kuten fysiikassa tunnetut ”yhtyvät astiat”. Mutta Kaspianmeri on erillinen muista suurista vesistöistä ja siihen virtaa lisävettä vain Volgasta ja muutamista pienemmistä joista. Kaspianmeren pinta on laskenut 1990-luvun puolivälistä saakka ( HS 22.8-24) ja laskee vielä joidenkin arvioiden mukaan 9-18 metriä lähivuosikymmeninä.

Kaspianmeren pinnan lasku on tutkijoiden mukaan aivan selvä. Lämpötila alueella on noussut, veden pinta on haihtunut ja laskenut ja uutta vettä ei ole tullut jokien tuomana riittävästi. Veden pinta on laskenut useita senttimetrejä, jopa 7 senttimetriä vuodessa satelliittimittausten ja paikallisten mittausten mukaan. On arvioita, joiden mukaan veden pinta voi vielä laskea.

Pohjoinen Kaspianmeri on matalaa aluetta, veden syvyyden ollessa noin 5 metriä mainitsee Martti Miettinen, HS 22.8-24. Kaspianmeren keskisyvyys on noin 180 metriä, syvimmillään yli kilometrin. Tutkija, geologi,  Frank  Wesserligh on kehottanut ihmisiä pohtimaan mitä merenpinnan meren pinnan vastaava aleneminen vaikuttaisi esimerkiksi Euroopan rannikolla.

Verrattuna esimerkiksi Itämereen ja Atlantin rannikkoon täytyy huomioida Pohjoisen Jäämeren alueitten mannerjäiden sulaminen. Aiheuttaako se merenpinnan nousua ilmaston lämpenemisen vuoksi, ja millä tavoin.

Kaspianmereen ei virtaa mannerjäiden sulamisvesiä ja lämpötilat saattavat nousta arvaamattomasti. Pohjoisilla alueilla lämpötilan nousu aiheuttaa mannerjään sulamista, joka taas alentaa ilman lämpötilaa. Millainen on tulevaisuuden tasapaino näiden suurten eri luonnontapahtumien kesken, vai onko mitään tasapainoa?

Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä -koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju- Sandkulla ry

Lions 107 N-piiri