Kohti Kestävää Kehitystä, blogi 94, 23.3 2026

Metsäpalon sammuttamista bensiinillä haaveilevat kirjailija J.P. Laitisen mukaan päästöttömästä ja aineettomasta kasvusta haaveilevat ,sekä eräät kansalaiset ja monet poliitikot. Päästötön taloudellinen kasvu ei ole mahdollista kuin teoriassa, oikeastaan utopiassa, mutta siellä se toimiikin hyvin.

Vihreä kasvu on vaarallinen utopia, toteaa pääkirjoituksessaan HS.18.1.- 26. Hallitus haluaa lihottaa BKT-lukua ja karsia ilmastopäästöjä samanaikaisesti, mikä todella kuulostaa loistoidealta, teoriassa. On yleisessä tajunnassamme, että materiaaliseen kasvuun tarvitaan mitä erilaisimpia raaka-aineita. Näitä aivan samoja raaka-aineita, tai oikeastaan vielä useampia, tarvitaan aineettoman, myös aineettoman kasvun aikaansaamiseen.

 Näin ulkopuolisena voitaneen todeta, että todennäköisesti ainoa taloudellinen kasvu, joka aikaansaadaan ilman ihmistyötä ja fyysistä materiaalipanostusta saadaan vain hintoja nostamalla. Se nostaa BKT-lukua, jonka onttouden taloutta kuvaavana mittarina näin voimme todeta.

Nimittäin aineettoman, vihreänkin talouskasvun perustekijöinä tarvitaan digitaaliset palvelut. Tämän onnistumiseksi tarvitaan valtavia rakennelmia, datakeskuksia, voimalinjoja, tukiasemia, tietokoneita ja valokaapeleita, (maahan kaivettuja linjoja). Nämä kaikki elementit tarvitsevat metalleja jalostettuna sekä joka vaiheessa valtavia määriä fyysistä työtä.

Näillä periaatteilla katsottuna päästötön talouskasvu on J.P. Laitisen mukaan oksymoron, eli kollektiivinen itsepetos, talouspoliittinen viherpesumantra, ” jonka sulosäveliin on helppo nukahtaa.”

J.P. Pulkkisen kanssa paljolti samoilla linjoilla on valtionvarainministeri Riikka Purra. Hän epäilee, ettei Suomi saavuta hiilineutraalisuustavoitetta v. 2035.  Liian tiukalle viety ilmastopolitiikka on uudessa tilanteessa ministeri Purran mukaan entistäkin järjettömämpää. Suomi ei myöskään tule maksamaan jollekin muulle maalle, tosiasiassa huonommin metsiään hoitavalle maalle. Ja miksi parhaiten metsänsä hoitanut maa olisi velvollinen maksamaan ja mille maalle ja millä perusteella?

Kansanedustaja Sanna Antikainen puolestaan ihmettelee luonnonvarakeskus Luken toimintaa ja pitää hiilinieluasian tulkintaa entistä sekavampana. Hän toteaa humoristisesti, ettei tieto havumetsien hiilinielusta ole voinut muuttua Luken uusien laskelmien johdosta. Hän vaatii myös Luken irrottamista poliittisesta ohjauksesta ja samalla myös uusia laskelmia asiasta. Antikainen painottaa Ruotsin metsien olevan hiilinieluja sekä todellisesti että virallisesti.

Euroopan Unioni on myös lähtenyt ainakin Italian ja Tshekin vaatimana mukaan ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen onkin luvannut päästökauppaan muutoksia ensi kesänä. Suomessa teollisuus seuraa tilannetta huolestuneena, HS 9.3 -26. Yritysten ilmastoverkoston Climate Leadership Coalitionin EU vastaava Tapio Laakso pitää päästökauppaa yhtenä parhaista ilmastopolitiikan ohjauskeinoista. Tämän ansiosta verkkosähkö Pohjoismaissa on saatu lähes päästöttömäksi.

--------

Ilmakehä lämpenee ja haihduttaa vettä maaperästä kiihtyvällä vauhdilla. Myös entistä rehevämpi kasvusto imee vettä aikaisempaa enemmän. Suuri määrä on siis poissa kasvusta eli kasvien mahdollisuudesta tuottaa puhdasta happea ihmis- ja eläinkunnalle. Miten tästä selvitään?

Pääsyynä maaperän kuivumiselle on pitkään pidetty ilmakehän kuumuutta ja voimakasta haihtumista. Oxfordin Yliopiston uusi tutkimus on löytänyt uuden ilmiön, joka on ” ilmakehän jano”. Kun ilmakehä lämpiää, sen kyky sitoa vettä lisääntyy valtavasti, jopa eksponentiaalisesti. Tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta kertoo ilmakehän janon kuvaavan sitä, miten paljon vettä ilmakehä voi imeä. Imeminen loppuu, kun kastepiste, kyllästymispiste, on saavutettu. Kaikki tämä myös osaltaan vaikuttaa siihen, että vettä on globaalissa vedenkierrossa entistä vähemmän.

Edellä kuvatun ilmiön virallisempi nimi on ” potentiaalinen haihtuminen”. Ilmakehän janosta on tullut yhä merkittävämpi tekijä kuivuuden aiheuttajana eri puolilla maapalloa, selvittää Nature-tiedelehti. Oxfordin tutkijoiden mukaan ilmakehän jano kasvaa paljolti siksi että maapallo kuumenee pysyvästi. Jokainen yhden asteen, 1 aste Celsius, lisäys ilmakehän lämpötilassa lisää ilmakehän tehoa sitoa vettä 7 %. Tämän jälkeen maaperä kuivuu ja kuivumista tehostavat myös auringon säteily, tuulen määrä ja kosteuden taso. Ruosteenoja toteaa, että tämän jälkeen ilmakehä on kuin pesusieni, joka imee vettä ja samalla maaperä kuivuu.

USA:ssa ilmakehän janoa nimitetään tieteellisellä termillä Atmospheric evaporative demand. Ilmakehän imemän veden on pakko tulla Ruosteenojan mukaan myös alas jossain aiheuttaen jopa suuria tulvia. Kaliforniassa on havaittu vaihtelua tulvimisen, kuivuuden ja maastopalojen välillä. Lisääntynyt sademäärä saa kasvuston entisestään rehevöitymään ja kuivuttuaan entistä mittavampi kasvusto on altis maastopaloille.

Maapallolla kuivien alueiden laajentuminen on vuoden 2002 jälkeen ollut paljon aikaisempaa suurempaa. Pohjoiselle pallonpuoliskolle on kehittynyt 4 megakuivuuden aluetta, joka on kaksi kertaa Kalifornian suuruinen.

Maapallon kuivuminen vaikuttaa jopa maapallon akseliin toteaa Ruosteenoja. Nimittäin miljardien vesimassojen vähentyminen pohjavesivarannoista on kallistanut maapallon akselia 80 senttiä vinoon ja veden haihtuminen maaperästä on aiheuttanut osaltaan 40 sm kallistumisen lisää.

 Tähän alati viisasteleva tuntematon tuttavani ehdotti toimenpiteitä maapallon pääakselin laakereiden tehokkaammasta rasvauksesta.

 Oxfordin tutkijat toteavat tutkimuksiinsa perustaen, että nämä sääilmiöt laajenevat edelleen ja yhä voimistuen ja alueellisesti laajentuen.

……..

 Jotain positiivista uutista kestävästä kehityksestä, nimittäin Aasian pisin joki, Jangtse on puhdistunut nopeasti ja kalakanta on kaksinkertaistunut. Myös Jangtsen lajistoon kuuluva rosopyöriäinen, jokisika ja myös kiinansampi ovat lisääntyneet.

Muistamme hyvin, kuinka Jangtse-joen todettiin parisenkymmentä vuotta sitten peruuttamattomasti saastuneen. Nyt näyttää siltä, että onneksi tutkijat olivat väärässä, toteaa lehtikirjoitus, HS 14.2 -26.  Science-tiedelehden mukaa Jangtse-joki on alkanut elpyä 10 vuotta kestävän kalastuskiellon ansiosta. Kiina määräsi tämän kalastuskiellon vuonna 2021. Samanaikaisesti oli huolehdittava uusi elinkeino 200 000:lle kalastajalle, jotka kalastuskiellon johdosta jäivät työttömiksi ja joidenka kalastusalukset ja muut kalanpyyntivälineet ja jalostuskoneet sekä laitteistot jäivät tyhjän pantiksi.

Samanaikaisesti kalastuskiellon kanssa on pyritty palauttamaan tuhoutuneita elinympäristöjä. Äärimmäisen uhanalaista kiinansampea on istutettu, kertoo Science-tiedelehti. Alueella oli tapana tehostaa kalastusta rakentamalla patoja ja monilla keinoin ryöstökalastamalla. Sebastian Brosse Toulousen Yliopistosta Ranskasta toteaa tämän Jangtsen tilan paranemisen saattavan olla jopa positiivisin makean veden suojelutarina 20 vuoteen koko maailmassa.

Nyt joen kalabiomassa on kaksinkertaistunut vuosien 2021- 2023 tasosta verrattuna vuosien 2019-2021 tasoon. Monet uhanalaiset lajit ovat alkaneet elpyä. Tällaisia on esimerkiksi nisäkäs, Jangtsen rosopyöriäinen, jota Kiinassa nimitetään jokisiaksi. Se on kabyvaraa muistuttava, jota ei tavata missään muualla maailmassa. Jokisian määrä on kasvanut 400 eläimestä 600:een tutkimuksen aikana. Mutta sen sijaan jokidelfiinin epäillään kuolleen sukupuuttoon, minkä asian tutkijat julistivat virallisesti v. 2007.

Jangtse, Yangtse, on Aasian pisin, noin 6300 km, ja maailman kolmanneksi pisin joki. Valtamerilaivat voivat kulkea noin 1000 km ja vähän pienemmät alukset noin 1600 km ylävirtaan. Tämä, Suomessa Sinisenä Jokena tunnettu joki on myös samalla Pohjois-Kiinan ja Etelä-Kiinan raja. Sen alkupää on Tiibetin vuoristossa ja se laskee Shanghain pohjoispuolella Etelä-Kiinan mereen. Se on myös melkoinen makean veden lähde ja sen vaikutuspiirissä asuu noin 400 miljoonaa ihmistä.

-------

Voitaisiinko järvisimpukan kasvatuksesta Suomeen saada kehitettyä gourmee-herkku ja samalla tulonlähde ammattikalastajille? Järvisimpukka on elänyt ja kasvanut meillä ”tuntemattomana” nilviäisenä monissa järvissä ja joissa. Niitä ei ole nostettu vedestä eikä hyödynnetty millään tavalla. Nyt on Pyhäjärvi-instituutti käynnistänyt käytännön toimet asian tutkimiseksi.

Suomessa on kyllä paikallisesti tiedetty tällaisten elävien olemassaolo, mutta ei ole tiedetty, että ne ovat samanlaista herkkua kuin sukulaisensa Etelä-Euroopassa, eritoten Ranskassa ja lähialueilla. Siellä simpukan saalistaminen on helpompaa, sillä laskuvesi paljastaa merenpohjan antimet helposti kerättäviksi. Simpukka kuuluu nilviäisiin, mikä nimi ei oikein houkuttele, totesi tuntematon tuttavani. Hän on todennut tämän termin olevan jopa jossain muussa yhteydessä käytettynä lähellä vihapuhetermistöä.

Jotta toiminnasta on mahdollista kehittää ammatti, täytyy simpukkafarmin olla riittävän kokoinen. Tätä asiaa nyt tutkii Pyhäjärvi Instituutti Euroopan meri-, kalatalous-ja vesiviljelyrahaston Lännen kalaleader- toimintaryhmän kautta. SK 19.11 -25 artikkelissaan ” sopisiko Satakuntaan simpukkafarmi?” Ensimmäiseksi on tietysti varmistettava, että tämä Suomessa kasvatettu simpukka on syötävä ja hyvänmakuinen. Maku on kyllä kohdillaan ja liemi tai keitto syntyy helposti ja simpukka taipuu moneen muuhunkin, toteaa Pyhäjärvi-Instituutin asiantuntija Ville Kangasniemi.

Nilviäisten kerääminen ruuaksi on siis mahdollista, koska se ei ole kielletty, joten kansainväliseen tietouteen voimme tukeutua soveltuvin osin. On tietysti huomioitava eräät rauhoitetut lajit, joita ei saa ”kalastaa”. SK antaa ohjeita simpukoiden harrastekeräilyyn. Kerätyt simpukat kannattaa laittaa sumppuun ja jättää avoveteen pariksi viikoksi. Tämän jälkeen simpukat kannattaa siirtää saaviin tai kaivoveteen mahdollisimman väljään tilaan. Veden täytyy olla viileää ja se on vaihdettava usein. Hapen pitoisuutta kannattaa parantaa esimerkiksi ilmapumpulla. Tässä vedessä simpukat on pidettävä noin kuukauden ajan.

Nilviäisten kasvatus on sikäli helppoa, että niitä ei tarvitse ruokkia. Ne myös puhdistavat itse veden, jossa ne kasvavat, joten niiden kasvatus ei aiheuta ympäristöongelmia. Kasvatukseen, viljelyyn riittää joki tai järvi, jossa on kohtuullisesti ravinteita, siis pelkkä luonnon vesi. Simpukkafarmi itse asiassa puhdistaa veden, jossa simpukat kasvavat.

---------

Suomalaiset ovat kärkijoukkoa vanhojen tavaroiden ja vaatteiden kierrättämisessä ja kaupallistamisessa. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen liikevaihto oli viime vuonna yli 20 milj. ja se työllisti 14:ssa toimipisteessään yli 1400 henkilöä. Uudelleenkäyttö säästi noin 77 milj. kiloa luonnonvaroja.

Kaupan Liiton mukaan Suomi on maailman johtavia maita käytetyn tavaran ostamisessa. Katumuoti ja vintage menevät nopeasti kaupaksi Suomen suurimmassa kierrätyskeskuksessa Espoon Nihtisillassa, toteaa Heli Saavalainen artikkelissaan, HS, 19.3-26. Kiertokaupan kuluttajamarkkina on kasvanut 56 % kahdessa vuodessa nousten arvoltaan 1,4 miljardiin euroon. Tämä toiminta ei kokonaisuutena ole enää aivan vaatimatonta minkä lisäksi tulevaisuuden näkymät lienevät mittavia.

On todettu käytännössä, että Kierrätyskeskus toimii paitsi kierrätyksen käytännön toteuttajana se myös samalla edistää ympäristötietoutta alan kasvattajana ja valmentavana työllistäjänä. Tämä on merkittävä toiminto, sillä koko kierrätysalahan on varsin uusi. Myös erilaiset materiaalit ja niiden ominaisuudet tuovat mielenkiintoisen lisänsä tähän kehitykseen.

Nihtisillan Kierrätyskeskus työllistää noin 250 henkilöä. Joka viikko tulee 4 rekallista, noin 80 tonnia tavaraa. Tavara kunnostetaan käyttökelpoiseksi ja kuljetetaan myyntipaikkoihin. Tavoitteena on saada mahdollisimman suuri määrä pelastettua ”polttoroviolta”. Tässä onnistutaankin tällä hetkellä niin hyvin, että poltettavaksi päätyy tällä hetkellä vain noin 10 %, toteaa tuotehallintapäällikkö Miia Podwosky.

Mikä yllättävintä alalla niin nuoriso on lähtenyt tähän järkevään toimintaan tehokkaasti mukaan. Viime vuonna yli 80 % alle 30 vuotiaista osti kierrätettyjä tuotteita, erityisesti vaatteita. Tilastosivusto Statistan tutkimuksen perusteella käytettyjä vaatteita ostettiin eniten Puolassa ja Suomessa. Tässä tutkimuksessa verrataan toisiinsa käytettyjä tuotteita ostaneista verkon käyttäjistä prosenttilukuna, nähdään Suomen olevan suurin luvulla 66 %. Seuraavana on Ruotsi luvulla 63, Britannia 62, Puola 61, Yhdysvallat 61,,Meksiko 59, viimeisenä noin 20 maata käsittävässä sarjassa on Japani luvulla 32.

Eri maiden asukkaat ovat ottaneet kestävän kehityksen käytännön toteutuksen vahvasti haltuun. Kehitykseen on varmaan eri syitä eri kansalaisilla. Tätä kehitystä voidaan kuitenkin pitää erittäin hyvänä. Sillä on myös tulevaisuutta, sillä nuoriso on ottanut tavaroiden, eritoten vaatteiden kierrätyksen omakseen.

Pertti Ratia

Kohti Kestävää Kehitystä-koordinaattori

Lions Club Hiekkaharju – Sandkulla ry.

Lions N-piiri