Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-O

LIONS O-PIIRI

Distrikt 107-O

Unohtumaton kesävaihto Sveitsissä

 

 

Vietin kesänä 2013 kuukauden Sveitsissä Lions Clubin järjestämässä nuorisovaihdossa. Suomessa nuorisovaihtoa on järjestetty 1960-luvulta lähtien, ja se on tarkoitettu 17–21 –vuotiaille nuorille mahdollisuudeksi tutustua kesällä muutaman viikon ajan vieraaseen maahan ja sen kulttuuriin. Vaihto on kaksipuolista, eli Suomeen tulee ja Suomesta lähtee nuoria.

 

Itse sain kuulla vaihdosta, kun lukiomme rehtori kertoi edellisenä syksynä tästä mahdollisuudesta. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä asuinpaikkani Lions Clubiin saadakseni lisätietoa vaihtoon hakeutumisesta. Olin siis yhteyksissä paikallisen klubimme nuorisovaihtajan kanssa, ja hän kertoi enemmän vaihdosta ja hakuprosessista. Kun muita hakijoita ei ilmaantunut, laitoimme hakemukset vetämään ja päädyin laittamaan ensimmäiseksi hakutoiveekseni Sveitsin, koska se vaikutti kiinnostavalta maalta.

 

Helmikuussa sain kuulla, että olin päässyt haluamaani maahan, ja maaliskuussa sain ensimmäisen yhteydenoton Sveitsistä, jossa kerrottiin millaiseen perheeseen ja mille leirille olen menossa. Oli mahtavaa alkaa tutustumaan tulevaan isäntäperheeseen jo niin aikaisessa vaiheessa, sillä osa suomalaisista vaihtoon lähtijöistä sai tietää perheestään vasta kesäkuun puolella vaihdon ollessa jo muutaman viikon tai päivän päässä. Suomalaisten Lions-vaihtareiden yhteisessä Facebook-ryhmässä eri maailmankolkkiin lähtevien nuorten kanssa jaettiin ennakkotunnelmia ja myöhemmin omia kokemuksia.

 

Lähdin vaihtoon 7. heinäkuuta ja palasin Suomeen 4. elokuuta. Ennen lähtöä yksin lentäminen ja koneen vaihtaminen Riian kentällä jännitti, mutta matka meni loistavasti ja viivytyksittä. Isäntäperheeni asui Matzenried-nimisessä kylässä, joka on vain kymmenen kilometriä Sveitsin pääkaupungin Bernin ulkopuolella. Perheelläni oli maatila, jolla oli lehmiä, hevosia, vuohia ja lampaita. Samaan perheeseen tuli asumaan myös kaksi muuta vaihtaria, suomalainen ja italialainen tyttö. Perheenjäsenistä oikeastaan vain yksi puhui englantia, joten kommunikointi muun, ainoastaan saksaa puhuvan perheen kanssa tuotti välillä vaikeuksia.

 

Suurimman osan isäntäperheajan kahdesta viikosta vietimme tien päällä, sillä paikallisen Lions Clubin jäsenet kierrättivät meitä vuorotellen ympäri Sveitsiä. Miltei jokaiselle päivälle oli suunniteltu erilainen ohjelma, ja saimme nähdä uskomattoman paljon asioita niin lyhyessä ajassa. Kävimme monta kertaa Alpeilla, joilla mm. patikoimme ja laskimme potkulaudoilla rinteitä alas, vierailimme suklaamuseossa, näimme eri kaupunkeja ja niiden nähtävyyksiä, uimme, söimme perinteisiä ja ei-perinteisiä sveitsiläisiä ruokia ja pidimme hauskaa. Parhaimpia olivat illat, jotka vietimme klubilaisten kotona heidän koko perheensä kanssa grillaten ja jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli hauskaa huomata, miten kiinnostuneita sveitsiläiset olivat Suomesta ja suomalaisista ihmisistä.

 

Kahden viikon kuluttua oli aika sanoa hyvästit isäntäperheelle ja kodiksi tulleelle maatilalle ja lähteä kahden viikon kansainväliselle leirille Solothurniin, joka sijaitsee Bernin pohjoispuolella. Meno oli todellakin maailmanlaajuista, sillä meitä nuoria oli kolmekymmentä ja melkein kaikki tulivat eri maista. Majoituimme nuorisohotellissa, jossa jaoin huoneen kahden suomalaisen, brasilialaisen, virolaisen, turkkilaisen ja tanskalaisen tytön kanssa. Suurin osa nuorista oli tullut Euroopasta, mutta mukana oli myös pohjois- ja eteläamerikkalaisia sekä aasialaisia. Heti ensimmäisenä iltana kaikki alkoivat tutustua toisiinsa ja luotiin ystävyyssuhteita, jotka vahvistuivat seuraavien viikkojen aikana elinikäisiksi.

 

Myös leirillä matkasimme Sveitsiä ristiin rastiin ja nautimme jokaisesta päivästä. Kävimme mm. huvipuistossa, kiipeilemässä, kultaa huuhtomassa, laskemassa mäkeä vuorilla lumirajan yläpuolella, valmistamassa juustoa, keilaamassa, tanssimassa ja pelaamassa perinteisiä sveitsiläisiä pelejä. Tutustuimme myös keskiaikaiseen linnaan, museoihin ja kirkkoihin, ja juhlimme Sveitsin kansallispäivää (1.8.) kokon ja ilotulituksen kera. Päivät olivat pitkiä ja yöunet jäivät vähäisiksi, mutta en ole koskaan kokenut mitään niin hauskaa kuin nuo kaksi naurun täyttämää viikkoa samanhenkisten nuorten kanssa. Leiri kului nopeasti ja sen päättyessä jäähyväiset lentokentällä olivat todella haikeat. Sovimme pitävämme yhteyttä ja kenties tapaankin osan porukasta vielä joskus.   

 

Kuukausi kului loppujen lopuksi erittäin nopeasti, vaikka ensimmäisinä päivinä se tuntui hyvin pitkältä ajalta. Jälkeenpäin ajateltuna on käsittämätöntä, miten paljon ehdin kokea kesän aikana. Opin tuntemaan Sveitsin maana hyvin, tapasin hienoja ihmisiä ja rakastuin alppimaisemiin. Sveitsi muistuttaa Suomea monin tavoin, mutta oli silti ihanaa palata kotiin ja huomata, miten paljon kaipasinkaan Suomea ja suomalaisia ihmisiä.

 

 Suosittelen kaikille kansainvälistymisestä kiinnostuneille nuorille tätä vaihtoehtoa, sillä se on sopivan lyhyt jakso kesällä, jolloin se ei häiritse opiskeluja eikä välttämättä tule maksamaan paljon, sillä Lions Club tukee usein myös rahallisesti vaihtoon lähteviä nuoria. Kuukauden aikana kielitaito kehittyy varmasti ja itsenäisyyttäkin karttuu, kun täytyy opetella pärjäämään yksin vieraassa maassa. Haluan kiittää Lions Clubia tästä todella hienosta mahdollisuudesta nähdä maailmaa!

 

 

Sini Toskala, Kokkolan yhteislyseon lukio,  LC Lohtaja

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin