18.1. ENSIMMÄINEN PÄIVÄ, Yksi on kuollut kaikkien puolesta (2. Kor. 5:14)

Jesaja 53:4−12 Hän antoi itsensä sovitusuhriksi

Psalmi 118:1,14−29 Jumala ei antanut minua kuoleman valtaan

1. Joh. 2:1−2 Kristus kuoli kaikkien puolesta

Joh. 15:13−17 Antaen henkensä ystäviensä puolesta

Kommentaari

Paavali tuli radikaaliin uuteen ymmärrykseen käännyttyään Kristuksen omaksi: yksi on kuollut kaikkien puolesta. Jeesus ei kuollut vain oman kansansa puolesta eikä vain niiden puolesta, jotka pitivät hänen opetuksistaan. Hän kuoli kaikkien ihmisten puolesta: menneiden, nykyisten ja tulevien sukupolvien puolesta. Halki vuosisatojen monet kristityt ovat evankeliumille uskollisina antaneet henkensä ystäviensä vuoksi. Yksi heistä oli fransiskaani Maximilian Kolbe, joka vangittuna Auschwitzin keskitysleirillä vuonna 1941 antoi vapaaehtoisesti henkensä, että hänen vankitoverinsa saisi elää.

Kun Jeesus on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet (2. Kor. 5:14). Kuollessaan Kristuksen kanssa vanha elämäntapamme jää menneeseen ja astumme uuteen olemisen muotoon: yltäkylläiseen elämään − elämään, jossa voimme kokea lohdutusta, luottamusta ja anteeksiantoa jo nyt − elämään, jolla on merkitys vielä kuolemankin jälkeen. Tämä uusi elämä on elämää Jumalassa.

Ymmärrettyään tämän Paavali koki Kristuksen rakkauden pakottavan häntä saarnaamaan hyvää sanomaa sovinnosta Jumalan kanssa. Kristilliset kirkot jakavat tämän saman valtuutuksen julistaa evankeliumin sanomaa. Meidän on kysyttävä itseltämme, kuinka voimme keskenämme jakaantuneina julistaa sovinnon evankeliumia.

Kysymykset

• Mitä merkitsee, kun sanotaan, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta?
  
• Saksalainen pastori Dietrich Bonhoeffer kirjoitti: ”Olen veli toiselle sen kautta, mitä Jeesus Kristus teki minun vuokseni ja minulle, ja toisesta on tullut minulle veli sen kautta, mitä Jeesus Kristus teki hänen vuokseen.” Kuinka tämä vaikuttaa siihen, miten suhtaudun toisiin?
  
• Mitä tästä seuraa ekumeeniselle ja uskontojen väliselle vuoropuhelulle?