21.1. NELJÄS PÄIVÄ, Vanha on kadonnut (2. Kor. 5:17) 

1. Moos. 19:15−26 Älä katso taaksesi 

Psalmi 77:5−15 Jumala on aina uskollinen

Fil. 3:7−14  Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin

Luuk. 9:57−62 Tartu auraan

Kommentaari

Elämme usein menneessä. Menneisyyteen katsominen voi toki auttaa ja on usein välttämätöntä muistojen parantumiseksi, mutta se voi myös halvaannuttaa ja estää meitä elämästä tässä ja nyt. Paavalin sanoma vapauttaa: ”vanha on kadonnut”.

Raamattu rohkaisee meitä pitämään vanhan mielessä, hakemaan voimaa muistoistamme ja muistamaan mitä hyvää Jumala on tehnyt. Samalla se kuitenkin myös kutsuu meitä hylkäämään vanhan, jopa sen mikä siinä oli hyvää, että voisimme seurata Kristusta ja elää uutta elämää hänessä.

Tänä vuonna monet kristityt muistavat Martin Lutherin ja muiden reformaattoreiden työtä. Reformaatio muutti paljon lännen kirkon elämää. Monet kristityt todistivat sankarillisesti ja monet uudistuivat kristillisessä elämässään. Samalla on tärkeää, ettemme anna menneisyyden tapahtumien vain rajoittaa meitä, vaan että Raamatun osoittamalla tavalla annamme Pyhän Hengen avata meille uuden tulevaisuuden, jossa jakolinjat on voitettu ja Jumalan kansa on tehty yhdeksi. 

Kysymykset

• Mitä voisimme oppia lukiessamme yhdessä kirkkojen jakaantumisen ja keskinäisen epäluottamuksen syntymisen historiaa?
  
• Mitä kirkossani täytyy muuttua, että erot voidaan voittaa ja että se, mikä meitä yhdistää, vahvistuu?
  

Rukous

Herra Jeesus Kristus, joka olet sama eilen, tänään ja ikuisesti. Paranna menneisyytemme haavat, siunaa tämän päivän pyhiinvaelluksemme kohti ykseyttä ja ohjaa meitä yhteiseen tulevaisuuteen, jossa sinä olet kaikki kaikessa yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. 

Kuva: Perahu-oikoumene