25.1. KAHDEKSAS PÄIVÄ:  Sovinto Jumalan kanssa (2. Kor. 5:20)

Miika 4:1−5 Viimeisinä päivinä oikeus hallitsee

Psalmi 87 Kunniakasta on kaikki, mitä Jumalasta kerrotaan

Ilm. 21:1−5a Jumalaa tekee uuden taivaan ja uuden maan

Joh. 20:11−18 Ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen lähettää henkilökohtaisesti

Kommentaari

Mitä jos? Mitä jos Raamatun profetiat todellakin toteutuisivat? Jos kansojen väliset sodat lakkaisivat ja jos sodankäynnin välineistä tehtäisiin elämän antavia asioita? Mitä jos Jumalan oikeus ja rauha vallitsisivat, rauha, joka olisi enemmän kuin vain sodan poissaoloa? Jos koko ihmiskunta kokoontuisi yhteen juhlaan, jossa yhtäkään ihmistä ei marginalisoitaisi? Mitä jos ei enää todellakaan olisi murhetta, kyyneleitä, eikä kuolemaa? Tämä olisi Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa tuoman sovinnon huipentuma. Tämä olisi taivas!

Psalmit, kantikkelit ja virret laulavat siitä päivästä, jolloin koko täydellistetty luomakunta viimeinkin saavuttaa tavoitteensa, päivästä, jolloin ”Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.” Ne kertovat sen kristillisen toivon täyttymisestä, jolloin Jumalan hallinto toteutuu ja kärsimys muuttuu iloksi. Sinä päivänä kirkko paljastetaan kauneudessaan ja armossaan yhdeksi Kristuksen ruumiiksi. Milloin ikinä me kokoonnumme Hengessä yhdessä laulamaan Jumalan lupausten täyttymisestä, taivaat avautuvat ja me alamme tässä ja nyt tanssia ikuisuuden sävelmää. 

Koska voimme jo nyt kokea tätä taivaan läsnäoloa, juhlikaamme yhdessä. Saatamme innostua jakamaan omien perinteidemme kuvia, runoja ja lauluja. Ne voivat tarjota meille tilaisuuksia kokea yhteistä Jumalan valtakunnan uskoa ja toivoa. 

Kysymykset

• Millaisena näet taivaan?
  
• Mitkä oman perinteesi laulut, kertomukset, runot ja kuvat antavat sinulle tunnun Jumalan ikuiseen todellisuuteen liittymisestä? 
  

Rukous

Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, me kiitämme sinua tästä rukousviikosta, siitä että olemme saaneet olla yhdessä koolla kristittyinä ja kiitämme erilaisista tavoista, joilla olemme kokeneet läsnäolosi. Anna meidän aina ylistää pyhää nimeäsi yhdessä siten, että voimme yhä edelleen kasvaa ykseydessä ja sovinnossa. Aamen. 

Soikoon kiitos ikuisesti! Niin kauan taistelumme kesti, jo rauha koitti vihdoinkin. Riemu täyttää sydämemme, kun Kristus seisoo keskellämme nyt kasvoin peittämättömin. Ei silmiin siintänyt, maan päälle yltänyt tämä riemu. Nyt ikuisen saa kiitoksen Jumala kolmiyhteinen.

Saksaksi: , Philipp Nicolai 1599. Uud. Friedrich Klopstock 1790. Ruots. Johan Olof Wallin 1816. Suom. August Ahlqvist 1866. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. VK 163:2

Kuva: Togetherness, Sylvia Rupp, freeimages.com