Uskonnon- tai vakaumuksen vapauden politisoituminen – hyvässä ja pahassa 

Viime vuosina valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat antaneet enenevässä määrin huomiota uskonnon- tai vakaumuksen vapauden suojelemiselle. Tämä kehitys on toivottavaa, koska se luo uusi mahdollisuuksia uskonnonvapausrikkomuksiin tarttumiseksi. Toisaalta se myös haastaa meitä pohtimaan, miksi ja miten uskonnonvapautta tulisi edistää. 

Aika ajoin uskonnonvapaus asetetaan vastakkain muiden ihmisoikeuksien kanssa, kuten sananvapauden, sukupuolten välisen tasa-arvon tai vähemmistöjen oikeuksien kanssa. Kaikkia eri uskonto- ja vakaumustaustaisia toimijoita tulisi heidän agendoistaan riippumatta rohkaista etsimään kattavia, mukaanottavia sekä kansainvälisten standardien mukaisia keinoja uskonnonvapauden edistämiseksi.

Uskonnon- tai vakaumuksen vapaus on perustavanlaatuinen kansainvälisiin sopimuksiin kirjattu ihmisoikeus, joka suojaa jumaluskontoisia, filosofisia ei-jumaluskontoisia ja ateistista vakaumusta harjoittavia yhtälailla kuin uskonnoista kieltäytyviä yksilöitä. Kyseessä ei ole minkään ryhmän etujen ajaminen taikka perinteisen tai vallalla olevan uskonnon suojaaminen vaan yhteisen hyvän edistäminen. Suomenkielen termi uskonnonvapaus kattaa myös vakaumuksen vapauden.

26.-27. lokakuuta 2016 n. 60 uskonnonvapausasiantuntijaa kokoontui Osloon korkeantason konferenssiin Uskonnonvapauden politisoituminen – hyvässä ja pahassa. SEN:a konferenssissa edusti ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen. Konferenssin järjestivät ja . Pääpuhujana kuultiin YK:n uskonnonvapauden erityisraportoijaa, Heiner Bielefeldtiä.

Konferenssissa hyödynnettiin Oslon julistuksen (1998) jälkeen kertynyttä kahdenkymmenen vuoden osaamista. Yhdessä laadittiin seuraavat prinsiipit:

• Uskonnonvapauden toteutumiseen kohdistuvat kasvavat haasteet vaativat meiltä tiiviimpää yhteistyötä uskonnonvapausloukkauksista kärsivien suojelemiseksi, olivatpa rikkomukset valtioiden tai sosiaalisten ryhmien tekemiä.
• Valtauskontojen, valtion uskontojen tai poliittisten toimijoiden vihamielisyyden kohteeksi joutuneet tarvitsevat tehokkaampaa suojelua heidän uskonnonvapautensa turvaamiseksi.
• Kaikki ihmisoikeudet, myös uskonnonvapaus, ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, keskinäisriippuvaisia ja toisiinsa liittyviä. Uskonnon- tai vakaumuksen vapauden toimeenpanemisessa täytyy pyrkiä edistämään kaikkia ihmisoikeuksia.
• Uskonnon- tai vakaumuksen vapaus on ihmisoikeus, joka suojaa uskonnon, vakaumuksen tai uskomuksia omaavia henkilöitä ja heidän oikeuttaan harjoittaa uskoaan tai vakaumustaan yksin tai yhdessä muiden kanssa. Uskonnonvapaus ei suojaa uskontoja tai perinteitä.
• Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus tulkita omaa uskonto- tai vakaumusperinnettä eriävällä tavalla vallalla olevista tulkinnoista sekä harjoittaa uskontoa tai vakaumusta tulkitsemallaan tavalla niin, että tämä kaikki tapahtuu kyseisen uskonnon tai vakaumuksen sisällä.
• Tarvitaan monialaisia toimijoita ja lähestymistapoja uskonnonvapauden suojelemiseksi ja edistämiseksi, ml. uskonnonvapausrikkomuksien hyvittämistä, monitorointia ja raportointia, laillisia tarkistuksia, kapasiteetin rakentamista, koulutusta, dialogia ja monitieteellisen tiedon kehittämistä.
• Lisätutkimusta tarvitaan toimivista menetelmistä ja mekanismeista uskonnonvapauden edistämiseksi sekä suojelemiseksi tämän päivän maailmassa, ml. uskonnonvapautta edistävien tahojen ja toimien tehokkuuden kriittistä arviointia parhaiden menetelmien löytämiseksi.

Osallistujat esittivät kiitoksensa tilaisuudesta odottaen innolla tulevaa dialogia ja yhteistyötä asian tiimoilta.

Konferenssin päätteeksi 28.10.2016 monet osallistujat kokoontuivat Nobelin rauhankeskukseen avoimeen seminaariin, jossa konferenssin sisällöstä ammennettiin yleiseen keskusteluun.

Anna Hyvärinen