Arushan taivaan alta - Kirkkojen maailmanneuvoston missiologinen konferenssi

Kirkkojen maailmanneuvoston missiologinen konferenssi pidettiin Arushassa, Tansaniassa 8.-13.3. Arushan kaunis ja rehevä luonto vielä kukkivine puineen ympäröi konferenssikeskusta. Kaukana näkyi Meru-vuoren jylhät piirteet huipun jäädessä pilvien piiloon. Sirkkojen sirinä ympäröi lämpimiä päiviä ja öitä. Leiritulien tuoksu leijui ilmassa, kun kurssikeskuksen keittiön takapihalla tehtiin ruokaa 1024 hengen kokousvierasjoukolle.

 

Delegaatioita Arushassa oli kaikkialta maailmasta. Tunnelma oli väsymyksestä ja konferenssisalin kuumuudesta huolimatta äärimmäisen miellyttävä ja ystävällinen. Kokousvieraat oli jaettu kolmeen alueen suurimpaan hotelliin, joihin oli järjestetty aamulla aikaisin ja illalla myöhään bussikuljetus. Puheensorina ja ystävälliset kommentit jatkuivat iltayöhön saakka. Kokouksen suurinta antia olivatkin tapaamiset ja usein hyvin syvällinen jakaminen globaalin ja ekumeenisen kirkon elämästä ja työstä, tunne siitä, että kuulumme yhteen rakkauden sitein ja olemme vyötetyt samaan pyhiinvaellukseen Jumalan avaran taivaan alla.

 

Konferenssi oli sekä missiologinen että ekumeeninen konferenssi. Maailman lähetyksen ja evankelioimisen komission moderaattorina jo toista kauttaan toimiva intialainen metropoliitta Geevarghese Coorilos piti konferenssin avauspuheen, jossa hän nivoi ekumenian ja kirkkojen mission yhteen. Näin oli tehty jo silloin, kun Maailmanlähetys liitettiin Kirkkojen maailmanneuvostoon vuonna 1961. Liitosta suunniteltiin edellisessä Maailmanlähetyksen konferenssissa Afrikassa, Achimotassa 1958.

 

”Me vilpittömästi toivomme, että Achimotan henki, ts. yhteyden ja mission yhdistämisen henki otetaan tosissaan täällä Arushassa.” Metropoliitta Coorilos myös iloitsi siitä, että KMN:n 70 vuotisen historian juhlaa voitiin viettää myös täällä konferenssissa. Samoin hän iloitsi Faith and Orderin ja Maailman lähetyksen ja evankelioimisen komission yhteistyöstä ja sen näkyvyydestä viime vuosien aikana.

 

Kuten KMN:n kirkkodokumentti sanookin, kirkon yhteys alkaa missiosta, Jumalan missiosta, Missio Dei. ”Voimme osallistua tähän Jumalan missioon merkittävällä tavalla vain, jos osallistumme siihen yhdessä.” Tämä yhteyden ja mission liitto, kuten hän sanoi, liittyy siihen, että kirkko on kutsuttu olemaan liikkeellä, olemaan yhteisellä matkalla, oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaelluksella (Pilgrimage of Justice and Peace).

 

Metropoliitta Cooriloksen puhe oli erittäin vaikuttava ja kuvaa hyvin koko Arushan konferenssin perustavaa missiologista prinsiippiä. Kirkon missio on oikeudenmukaisuuden ja rauhan sanoman elämistä maailmassa Pyhän Hengen voimassa ja muutokseen tähtäävässä opetuslapseudessa. Konferenssin teema olikin Moving in the Spirit: Called to Transforming Discipleship, Kutsu muutoksen opetuslapseuteen Hengen kuljettamina. Konferenssi, samoin kuin Yhdessä kohti Elämää -asiakirja vuodelta 2012, ovat tietoisesti rakentaneet ekumeenista teologiaa, joka liittyy KMN:n muuhun työskentelyyn ja samalla nostaneet globaalin etelän näkökulmista kirkon profeetallisen äänen esiin.

 

Missiosta puhutaan tällä hetkellä enemmän liikkeenä, verbinä, kuin kuvataan sitä subjektein. Koko konferenssi tähtäsi tähän liikkeeseen, kääntymiseen Jumalan puoleen ja osallisuuteen hänessä rukouksessa ja samalla kääntymiseen voimaannuttavaan ja muuttavaan opetuslapseuteen. Coorilos viittasi David Boshin ajatukseen, että missio on kääntymistä Jumalan puoleen ja tämä kääntyminen on kääntymistä maailman puoleen. ”Haluan mennä hiukan pidemmälle raamatulliseen suuntaan ja sanoa, että missio on maailman kääntämistä ylösalaisin.”

 

Coorilos viittasi Apostolintekojen lukuun 17, jossa Paavalin ja Siilaksen sanottiin kääntävän maailman ylösalaisin. Hän vertasi tämän ajan imperialistista liikehdintää, talouden ylivaltaa ja ihmisyyttä polkevia syrjäyttäviä rakenteita Rooman valtakuntaan ja muistutti, että ekumeenisen liikkeen missionaalisena liikkeenä täytyy vastustaa tämän ajan vääriä voimia ja valtoja. Mikään muu kuin muutos ei tänä aikana, kuten hän sanoi, näytä todellista Kristuksen opetuslapseutta. Metropoliitta Cooriloksen työskentelee itse, paitsi maailman missiologian huipulla, myös dalittien parissa Intiassa.

 

Jooseop Keum CWME:n toiminnanjohtaja omassa raportissaan keskittyi aluksi kertaamaan, miten missiologinen ajattelu on viime vuosikymmeninä kehittynyt. Hänen laaja-alainen katsauksensa huipentui Arushan konferenssin haasteisiin, liikkeeseen ja muutokseen Pyhässä Hengessä. Ekumeenisen liikkeen tämän hetken konteksti on äärimmäisen haastava. ”Polarisoituminen, uskonnollinen fundamentalismi, väkivalta ja syrjintä ovat nousussa kaikkialla maailmassa. Sosiaalipoliittisissa kulttuureissamme ihmisluonnon pimeä puoli on häpeämättömän ylitsekäyvä. Vallanhalu, rahanahneus, väkivalta ja kateus kilpailevat etsiessään uhreja. Sekä globaalit että pienemmät ”valtakunnat” ja niiden johtajat avoimesti luovat pelon politiikkaa syrjien ja hyödyntäen erityisesti heikkoja, vähemmistöjä, muukalaisia ja köyhiä. Olemme kokoontuneet tänne Arushaan vastataksemme näihin haasteisiin ekumeenisen perheyhteyden laadulla: muuttavalla opetuslapseudella.”

 

Jooseop Keum nostaa ensimmäiseksi prinsiipiksi muutokseen marginaalien mission (mission from the margins). Tämä konsepti tuli yleiseen missologiseen keskusteluun KMN:n Busanin yleiskokouksen jälkeen Yhdessä kohti Elämää -asiakirjan lanseerauksen yhteydessä 2013. Marginaalien missio katsoo mission alkavan ristinmuotoisena hyljätyn ja väkivaltaa kohdanneen Messiaan sanomana, joka lopulta voittaa maailman. Missio lähtee sieltä, missä särkynyt löytää parantavan kosketuksen, köyhä puhuu valtakunnasta ja syrjäytynyt voimaantuu elämän sanasta. Luterilaisittain kyse on yksinkertaisesti ristinteologiasta ja sen radikaalista sanomasta. ”Opetuslapseus, joka ei elä marginaaliin joutuneiden keskellä, ei ole Kristuksen opetuslapseutta.”

 

Transformatiiviseen opetuslapseuteen liittyy myös syvä rakkauden sanoma. Rakkauden voima voittaa pelon politiikan, kuten Jooseop sanoo. Hän nostaa rauhan, vieraanvaraisuuden ja dynaamisen sanoman yhteydestä rakkauden hedelmiksi, jotka voittavat ympärillämme olevan vihan. Me uskomme, kuten hän sanoo, että Jumalan rakkauden voima on suurempi kuin kuolemaa kylvävät voimat. Muutoksen agenttina toimii toivo. Jumalan valtakunta haastaa kaikki ne voimat maailmassa, jotka synnyttävät toivottomuutta. tähän muuttavaan, transformatiiviseen opetuslapseuteen meidät on kutsuttu. ”Maailma on rikkoutunut maailma. Siksi ekumeenisen liikkeen on rohkeasti todistettava yhteydestä Kolmiyhteisessä Jumalassa ja elää sitä vahvasti ihmisyyden yhdistämiseksi. Maailma ikävöi ja kaipaa kristillistä opetuslapseutta, joka sovittaa rikkirevityn ja vaikeuksien keskellä elävän maailman. Tehdäksemme niin, kirkon ja mission yhteys ei ole vaihtoehtoinen agenda. Jotta kirkko voi olla maailman valo, kristittyjen opetuslapseus on keskeistä. Ihmiset näkevät Jumalan valtakunnan kauttamme. Siksi meidän tulee uudelleen löytää yksinkertainen, mukaansa tempaava, iloinen, itsensä antava, empatiaa tunteva ja profeetallinen opetuslapseus. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin se tie, jonka ainoa Herramme Jeesus Kristus kulki edellämme.”

 

Jooseop Keumin kausi päättyi konferenssiin. Hänen aikanaan ekumeeninen missiologinen ajattelu on muuttunut vahvasti. Tähän ovat vaikuttaneet myös ajassa olevat muutokset, globaalin etelän profeetallinen sanoma ja kristinuskon keskiön vaihtuminen Afrikkaan ja Aasiaan. Jooseop Keum itse on eteläkorealainen missiologi.

 

Arushan konferenssi ei ollut vain missiologinen ja ekumeeninen konferenssi, vaan myös afrikkalainen konferenssi. Afrikkalaisuus tuli vahvasti läpi varsinkin musiikissa, tanssissa, draamassa ja ekumeenisissa hartaushetkissä, joita oli kussakin päivässä neljä.

 

 

Koko juhlaväki oli jaettu sunnuntain jumalanpalveluksiin Arushassa ja sen ympäristössä. Anglikaanisen kirkon jumalanpalvelus täyttyi kahden kuoron huumaavasta ja osaavasta laulusta ja tanssista. Elämän rytmit ja juureva laulanta täytti koko kirkon. Messua vietettiin ekumeenisessa hengessä ja sen jälkeen seurasivat juhlapuheet ja -lounas sekä matkamuistojen jakaminen. Siunattu pyhä, kristittyjen yhteinen juhla.

 

Arushan konferenssia edelsivät myös prekonferenssit, joita oli kaksi: Naisten prekonferenssi sekä Geti, joka oli suunnattu nuorille opiskelijoille. Konferenssin yksi tavoite oli kouluttaa ja ottaa mukaan ekumeeniseen ja missiologiseen liikkeeseen uusia nuoria johtajia, joiden varaan on hyvä jättää ekumeenisen ja missiologisen kirkon tulevaisuus.

 

On kuitenkin selvää, että konferenssilla oli viideskin lähtökohta: Naisten äänen kuuluminen. Rasismin ja ääriliikkeiden myötä myös naisten asema on edelleen hyvin vaikea tai vaikeutunut ympäri maailmaa. Kokouksen avausplenarin pääpuhujaksi olikin kutsuttu afrikkalainen pastori, TT Mutale Mulenga Kaunda. Hän otti vahvasti kantaa kansainvälisenä naistenpäivänä (8.3.) naisten asemaan afrikkalaisissa kirkoissa ja yhteiskunnissa. ”Missionaalinen kirkko on kirkko, joka on kutsuttu radikaaliin toimintaan sosiaalisen ja taloudellisen naisten aseman voimaannuttamiseen, joka on se praxis, jota muutoksen opetuslapseus välttämättä kantaa.” Ilman naisten aseman huomioon ottamista ja naisten osallisuutta transformatiivinen opetuslapseus jää täyttymättä. Konferenssissa kuultiin myös afrikkalaisen naisteologian äidin ja kätilön Mercy Amba Oduyoyen puhe. Hän sanoi, että nainen on kutsuttu täyteen ja tunnustettuun ihmisyyteen. Ja edelleen, kun emme vielä ole saavuttaneet tunnustettua asemaa täytyy todeta: ”We are troubled, but not destroyed, not destroyed.”

 

Kaiken kaikkiaan Arushan konferenssi oli kuin pyhiinvaellus: Yhteinen, syvä ja hengellinen, muutokseen ja liikkeeseen kutsuva, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan liittävä. Kirkkojen maailmanneuvoston sanoin ”God of Life, lead us to justice and peace.”

 

 

Suomalaisia Arushassa oli yhteensä 23. Oli upeaa, että juuri Suomesta oli vastattu kutsuun ja lähetetty delegaatteja.

 

on luettavissa Kirkkojen maailmanneuvoston verkkosivustolla.

 

Mari-Anna Auvinen