Ecumenical Attack against Racism – Antti Laineen väitös 10.1.2015 

TM Antti Laine väittelee 10.1.2015 klo 10 aiheesta "Ecumenical Attack against Racism - The Anti-Racist Programme of the World Council of Churches, 1968-1974". Väitöstilaisuus järjestetään Yliopiston päärakennuksessa, Auditorium XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on Privatdozentin Katharina Kunter, Ruhr-Universität Bochum, ja kustoksena on professori Aila Lauha.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Schriften der Luther-Agricola-Gesellschaft. Väitöskirjaa myy , Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinki. Tiivistelmä on luettavissa .

Tutkimus käsittelee merkittävimmän kansainvälisen kirkkojen yhteistyöjärjestön, Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN), rasisminvastaista ohjelmaa ja siihen kohdistuneita reaktioita. Tutkimus keskittyy ohjelman ensimmäiseen viisivuotiskauteen. Laajan KMN:a koskevan arkistoaineiston ja painetun materiaalin lisäksi tutkimus perustuu sekä painettuihin että painamattomiin lähteisiin Suomessa ja Britanniassa.

Vaikka KMN oli ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin perustamisestaan lähtien, 1960-luvulla ne nousivat järjestössä uudella tavalla esiin. KMN vastasi ajan vaatimukseen radikaalista yhteiskunnallisesta muutoksesta perustamalla rasisminvastaisen ohjelman. Tutkimus osoittaa, että KMN:n aktivoituminen rasisminvastaisessa toiminnassa oli pitkälti järjestön pääsihteerinä tuolloin toimineen yhdysvaltalaisen pastorin ja kansalaisoikeusaktivistin Eugene Carson Blaken ansiota.

Rasisminvastainen ohjelma keskittyi varsinkin valkoihoisten harjoittamaan rasismiin ja kiinnitti huomiota vuosisatoja jatkuneen rotusorron ja siirtomaavallan seurauksiin: poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymiseen valkoihoisille. Tästä johtuen ohjelma pyrki vallan uudelleenjakamiseen erityisesti eteläisessä Afrikassa, jossa monien maiden kansalliset vapautusliikkeet taistelivat valkoisia vähemmistöhallituksia vastaan.

Rasisminvastaisella ohjelmalla oli kaksi keskeistä toimintamuotoa, jotka herättivät laajaa julkista keskustelua: taloudelliset avustukset eteläisen Afrikan kansallisille vapautusliikkeille sekä eteläisessä Afrikassa toimivien yritysten boikotointi. KMN näytti omalla toiminnallaan esimerkkiä sekä tukemalla rasisminvastaista ohjelmaa taloudellisesti että vetämällä pois sijoituksensa eteläisessä Afrikassa toimivista yrityksistä. KMN:sta tuli näin yksi ensimmäisistä eettisesti vastuullista sijoittamista harjoittaneista kansainvälisistä järjestöistä.

Boikottikampanjaa suurempi julkinen huomio kohdistui kuitenkin taloudellisiin avustuksiin aseellista toimintaa harjoittaneille vapautusliikkeille. Avustusten vuoksi KMN sai osakseen ankaraa arvostelua. Kylmän sodan aikana arvostelua länsimaissa lisäsi se, että monet kommunistiset maat tukivat samoja vapautusliikkeitä kuin KMN. Kylmän sodan jännitteet olivat muutenkin voimakkaasti esillä rasisminvastaisesta ohjelmasta käydyssä keskustelussa.

Ohjelmasta tuettujen vapautusliikkeiden aseellisesta toiminnasta ja kommunistiyhteyksistä johtuen KMN:a syytettiin väkivallan hyväksymisestä ja kommunismin tukemisesta. Lisäksi KMN:a syytettiin eteläisen Afrikan ongelmiin keskittymisestä ja itäisen Euroopan ihmisoikeusloukkauksista vaikenemisesta.

Tutkimus osoittaa, että rasisminvastainen ohjelma oli selkeä käännekohta KMN:n toiminnassa. Ohjelman myötä järjestö siirtyi sanoista tekoihin: se ei enää vain tuominnut rasismia, vaan toimi aktiivisesti sen lopettamiseksi. Vaikka onkin kyseenalaista, oliko KMN edelläkävijä rasisminvastaisessa toiminnassa yleisesti, kansainvälisten uskonnollisten järjestöjen joukossa se oli uranuurtaja. Rasisminvastaisen ohjelman myötä KMN:sta tuli aiempaa selvemmin myös yhteiskunnallinen vaikuttaja.