Kajaanin elämässä äsken kuolonuneen nukkuneella Emeritus Arkkipiispalla Johanneksella oli 1970-ja 1980-luvuilla erityisen merkittävä asema ja merkitys. 1970-luvun alkupuolella Kainuussa herännyt ekumeeninen toiminta, joka paljossa keskittyi Kristilliseen Kansanopistoon, sai silloisesta Helsingin metropoliitasta pätevän ja sivistyneen teologisen luennoitsijan ja arvostetun ortodoksisen kirkon asiantuntijan. Hänen puheenvuorojaan ja luentojaan kuunneltiin suurella mielenkiinnolla ja hänen antamansa lehtihaastattelut olivat aina harkittuja ja sisältörikkaita ja ennen muuta perustuivat tosiasioitten hyvälle tuntemukselle.
Ekumeenisten tilaisuuksien ohella hän vieraili varsin usein Kainuussa, milloin Kuivajärven Proasnikassa, milloin tärkeitten kunta- ja yritysvierailujen merkeissä. Erityisen suuresti hänen käyntejään arvostettiin Kainuun Prikaatin ja Kainuun Rajavartiostossa. Komentajien ja johtavien upseerien kanssa käydyt keskustelut olivat nimenomaan kainuulaiselle osapuolelle tärkeitä, koska piispavieraan erinomainen yleismaailmallinen asiantuntijuus ja aivan erityisesti kirkollisten tilanteitten, painotteiden ja virtausten tuntemus rakentui sille tärkeälle yhteydelle, jota hän toteutti Ekumeenisen Patriarkaatin arvostettuna ortodoksiteologina kansainvälisissä Kirkkojen Maailmanneuvoston kokouksissa ja niiden valmisteluissa.
Näistä teemoista hän luennoi mm. Kainuun Opiston tiloissa (Nairobin kokous). Kainuuseen suuntautuneiden matkojen ohjelmistossa oli usein myös osallistumisia hienoihin kulttuuritilaisuuksiin, kuten mm. Suomen Kansallisoopperan ikimuistoiseen Aarre Merikannon Juha-oopperaan esitykseen Suomussalmella. Lukuisat kesäiset vierailut kainuulaisittain keskeisten vaikuttajien kodeissa ja kesäpaikoissa lujittivat ortodoksisen kansankirkkomme arvostusta. Eräs merkittävimmistä tällaisista matkoista tapahtui 1980-luvun alkupuolella silloisen Kajaani Oy:n tehtaalle ja sieltä yhtiön hienolle kesäpaikalle savusaunaan henkilöstöpäällikön Pertti Luodon ja hänen puolisonsa johdolla.
Eläkkeelle jäätyään hänelle suotiin hyvin arvostettu Nikean Metropoliitan titteli. Arkkipiispa Johanneksen kansainvälistä ja valtakunnallista kirkollista merkitystä ekumeenikkona, yhteiskuntasuhteiden taitavana luojana ja ennen muuta poikkeuksellisen sivistyneenä humanistina, pedagogina ja Bysantin hienostunutta teologista perinnettä tunteneena ja sisäistäneenä miehenä ei varmaankaan vielä kyetä kirkkokuntamme nykytilanteessa edes rehellisesti ja avoimesti arvioimaan. Kun hänelle läheinen, nykyinen Helsingin metropoliitta Ambrosius johdatteli Oulun hiippakunnan kaudellaan kirkkoherroja Unkariin, Syyriaan, Englantiin, niin kaikissa näissä kohteissa tunnettiin suomalaisista teologeista ja ekumeenikoista useimmiten vain metropoliitta Johannes. Arkkipiispa Johanneksen teologinen tie kulki merkittävän englantilaisen teologin Newtonin kautta ortodoksiseen kirkkoon. Siirtyminen tapahtui sivistyneen hienostuneesti. Yhteydet luterilaiseen enemmistökirkkoon pysyivät veljellisinä ja hyvinä, vaikka hän saattoi viileän analyyttiseen tyyliin eritellä reformaation ja bysanttilaisen teologisen ajattelun eroavuuksia.
Suomen ortodoksinen kirkko menetti Emeritus Arkkipiispa Johanneksessa poikkeuksellisen sivistyneen, henkevän ja lahjakkaan ihmisen. Hänen henkinen ja älyllinen vaikutuksensa tulee kuitenkin näkymään vielä pitkään paikalliskirkossamme, jossa slaavilaisen sentimentalismin ja etnisen hengellisyyden juuristo on imeytynyt hyvin syvälle.
Anna, Herra, ikuinen rauha autuaalliseen kuolonuneen nukkuneelle Esipaimenelle Johannekselle!
Isä Pentti Hakkarainen