Ekumeniaa Vormsilla vaeltaen

Tuulee kovaa, sataa kasvoille. Myrskykö tämä on? Askeleet painavat. Yksin en niitä jaksaisi ottaa, mutta onnekseni voin seurata edellä kulkevia lätäkköihin tallaavia askelia. Hyräilevän, tuulelta suojaa etsivän ja väsyneen joukon edessä kulkee risti. Risti viitoittaa matkaamme eteenpäin.

Olemme kokoontuneet ekumeeniselle pyhiinvaellukselle Viron neljänneksi suurimmalle saarelle, Vormsiin12.-14.8.2016. Saarelle on saapunut suomalaisia ja virolaisia osallistujia luterilaisesta, ortodoksisesta, katolisesta, episkopaalisesta ja ortodoksisesta vanhauskoisesta perinteestä. Myös omaa vakaumustaan etsiviä pyhiinvaeltajia osallistujia on saapunut paikalle.

Viron kirkkojen neuvoston Nuorisojaosto kutsui nuoria ja hieman vanhempia pyhiinvaelluksesta kiinnostuneita upealle historialliselle Vormsin saarelle. Myös me suomalaiset löysimme tiemme satamaan Ekumeenisen Neuvoston kutsun nähdessämme. Viikonlopun pyhiinvaelluksemme koostui yhteisistä aterioista, toisiimme ja majapaikkaamme tutustumisesta, pitkästä 31 kilometrin pituisesta vaelluksesta ja siitä toipumisesta, hartaushetkistä ja sunnuntain jumalanpalveluksesta. Vaelluspäivämme kuljimme välillä kovinkin navakan tuulen tuiverruksessa, Taize-lauluja hyräillen. Vaelluksemme ensimmäiset askeleet otimme aamuviiden jälkeen, vietimme hartaushetkiä eri perinteiden mukaisesti ja eri kielillä kilometrien taittuessa, nautimme evästä tuulen suojissa ja katselimme kaunista Itämerta. Takaisin majapaikkaamme saavuimme yksitoista tuntia lähdön jälkeen. Sauna tuli tarpeeseen.

Kristuksen seuraaminen ja kristillinen yhteys toteutuivat Vormsissa. Ekumeenisuus eli kohtaamisessamme. Yhteisöllinen hengellisen elämän vaaliminen ja levollinen yhteisen suunnan löytäminen toteutuivat pyhiin vaeltaessamme. Matka jatkuu, rukouksen voimalla.

Krista Sutinen

Kuvat: