Emilianos Timiadis ja Vitali Borovoi in memoriam

Metropoliitta Emilianos oli syntynyt vuonna 1916 Konstantinopolissa ja opiskellut Halkin maineikkaassa akatemiassa. Pappisuransa hän aloitti Belgiassa, kaivoksissa työskentelevien kreikkalaisten siirtolaisten paimenena. Vuosina 1959–1984 hän oli Ekumeenisen patriarkaatin edustaja Kirkkojen Maailmanneuvostossa. Metropoliitta Emilianos oli vanhuuteensa asti nerokas, aina uudistuva ajattelija. Hän ei varonut sanojaan eikä harrastanut diplomatiaa, vaan niukoin ilmaisuin, kuivaa huumoria suosien, haastoi keskustelukumppaninsa ajattelemaan ja vastaamaan haasteeseen. Kanssaihmisenä ja sielunhoitajana hän oli hienotunteinen ja osasi ohjata keskustelukumppania olennaiseen.

Metropoliitta Emilianos julkaisi huomattavan määrän teologisia artikkeleita ja kirjoja. Edelleen ajankohtaisia ovat hänen teoksensa Siirtolaiset – haaste kirkoille ja  Mitä ortodoksinen kirkko on velkaa Lännelle. Suomen ortodokseille metropoliitta Emilianos on läheinen siksi, että 1980–90-luvuilla hän teki vierailevana professorina merkittävän työn Joensuun teologisen laitoksen alkutaipaleella. Useita metropoliitta Emilianoksen kirjoituksia on julkaistu Joensuun yliopiston toimesta. Hengellinen ja teologinen valmennus papin ja sielunhoitajan tehtävään olivat metropoliitta Emilianoksen huolenaiheena hänen viimeisinä vuosinaan. Hän kiinnitti asiaan paljon huomiota Suomessa opettaessaan, mutta myös katolisille papeille pitämissään retriiteissä Bosen luostarissa Italiassa, kuin myös monissa esitelmissään ja julkaisuissaan Kreikassa.

Myös protopresbyteeri Vitali Borovoi oli syntynyt vuonna 1916. Hän näki Venäjän kirkon taipaleen Stalinin vallasta Putinin aikaan. Hän palveli lähes 40 vuotta teologina kirkkonsa ulkomaanosastolla, joka perustettiin patriarkaatin saatua toimintavapautta toisen maailmansodan aikana. Hän ohjasi myös monta sukupolvea Moskovan hengellisen akatemian systemaattisen teologian jatko-opiskelijoita. Isä Vitali tuli kansainvälisesti tunnetuksi terävänä ortodoksisen teologian tulkkina, jonka tieteellinen ja hengellinen sanoma ei jäänyt Neuvostoliiton ulkopolitiikan edellyttämien lausuntojen vangiksi. Isä Vitali säilytti vireytensä korkeaan ikäänsä asti. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hän ei haikaillut vanhoja aikoja, vaan osallistui aktiivisesti keskusteluun kirkon uudistumisesta. Häntä arvostettiin niin kirkon johdossa kuin teologisten toisinajattelijoiden piirissä. Kymmenisen vuotta sitten hän mietti Venäjän kirkon kansallismielisiä ja ekumenian-vastaisia tendenssejä ja totesi: Jos tämä kehitys jatkuu, kirkostamme tulee valtaisa tunnustuksellinen lahko.

Heikki Huttunen

Les migrants – un défi aux Eglises. Editions S.O.S. Paris. 1971.

What the Orthodox Church owes to the West. Holy Cross Press. Brookline, Massachusettes. 1991.

Esimerkiksi sielunhoidon perusteokset:

The Orthodox Understanding of Ministry. Publications of the Department of Orthodox Theology of the University of Jonesuu No. 1. Joensuu. 1990.

The Sacrament of Confession and the Confessor. Publications of the Department of Orthodox Theology of the University of Jonesuu No. 30. Joensuu. 2001.