Ensimmäinen päivä: Jumalan kutsumina

”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”

(Joh. 15:16a.)

1. Moos. 12:1-4 Abrahamin kutsu
Joh. 1:35-51 Ensimmäisten opetuslasten kutsu

Mietiskely

Matka alkaa ihmisen ja Jumalan, luodun ja Luojan, ajan ja iankaikkisuuden kohtaamisella.

Abraham kuuli kutsun: ”Lähde siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Abrahamin tavoin meitä kutsutaan jättämään tuttu taaksemme ja menemään paikkaan, jonka Jumala on valmistanut sydämemme syvyyksissä. Matkalla tulemme yhä enemmän omaksi itseksemme, sellaisiksi kuin Jumala on alusta asti halunnut meidän olevan. Ja seuraamalla meille osoitettua kutsua tulemme siunaukseksi rakkaillemme, lähimmäisillemme ja maailmalle.

Jumalan rakkaus etsii meitä. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa, jossa me kohtaamme Jumalan katseen. Meidän elämässämme samoin kuin Johanneksen evankeliumissa Jumalan kutsu kuullaan eri tavoin. Lähdemme matkalle hänen rakkautensa koskettamina. Tässä kohtaamisessa kuljemme muuttumisen tietä – rakkaussuhteen kirkasta alkua, joka alkaa uutena yhä uudestaan.

Jonakin päivänä ymmärrät itse sitä tiedostamatta, että ’kyllä’ on jo kirjoitettu sisimpäsi syvyyksiin. Niin päätät jatkaa matkaa Kristuksen jalanjäljissä…

Hiljaisuudessa, Kristuksen läsnäolossa, kuulet hänen sanovan: ”Tule, seuraa minua: annan sinulle paikan, jossa sydämesi saa levätä.”

The Sources of Taize (2000) s. 52

Rukous

Jeesus Kristus,
sinä etsit meitä, sinä haluat tarjota meille ystävyyttäsi
ja johtaa meidät yhä täydellisempään elämään.
Anna meille luottamus vastata sinun kutsuusi niin,
että voimme muuttua
ja tulla sinun hyväsydämisyytesi todistajiksi maailmaan.

***