Eri uskontojen rituaaleja kirkossa? - ekumeeninen konferenssi uskontojenvälisten rituaalien kysymyksistä Skotlannissa

Helsingin ev.-lut. seurakuntien pappi Henri Järvinen osallistui 3.-5.3.2020 Skotlannin Glasgowssa järjestettyyn Ison-Britannian ja Irlannin kirkkojen ekumeenisen neuvoston (CTBI) konferenssiin, joka käsitteli uskontojen välisiä rituaalisia kysymyksiä. Juuri rituaaleja käsittelevä uskontojen välinen konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa ja se kokosi osallistujia pääasiassa Isosta-Britanniasta ja Irlannista, mutta mukana oli asiantuntijoita myös Hollannista ja Yhdysvalloista. Mukana on eri kristillisten kirkkojen edustajia sekä edustajia myös muista uskontokunnista.

Konferenssin lähtölaukaus kajahti jo kolme vuotta sitten Glasgowssa kun Skotlannin episkopaalisen kirkon katedraalissa pidettyyn jumalanpalvelukseen oli pyydetty muslimi lausumaan koraaniresitaatio ja aiheutti valtavan polemiikin ja vihapuheen aallon. Muutenkin kysymys on ajankohtainen koska uskonnollisuuden muutos Euroopassa luo monia kontaktipintoja joissa eri uskontojen rituaalit kohtaavat; yhä useampi perhe on moniuskontoinen ja viettää usean uskonnon rukouselämää, pyhiinvaellukset ja vierailut eri uskontojen pyhillä paikoilla on yhä yleisempää ja toisten uskontojen perinteisiin tutustumien kuuluu keskeisesti osaksi uskontokasvatusta.

Seminaarissa oli puhumassa uskontodialogin huippuasiantuntijoita mm. professori Marianne Moyaert, tutkija Rose Drew, KMN:n entinen uskontodialogiatyön johtaja Clare Amos ja piispa Michael Ipgrave. Lisäksi kuultiin lukuisia eri uskontojen edustajien ja tutkijoiden näkökulmia ja käytännön kokemuksia rituaalisesta yhteistyöstä ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Henri Järvinen oli kutsuttu puhumaan työstään Helsingissä, jossa hän kuvasi uushenkisyyden aiheuttamaa haastetta kirkkojen toiminnalle ja esiteli täällä tehtyjä kokeiluja ja avauksia.

Seminaarissa nousi vahvasti esiin, kuinka uskontojen rituaalinen ulottuvuus on usein unohdettu ekumeenisessa ja uskontodialogisissa työskentelyissä. Kirkon määritelmän keskiössä on ollut kysymys opista, jolloin varsinkin protestanttisissa kirkoissa suhde rituaaliseen ja esineelliseen uskonnonharjoitukseen on kaventunut ja yhteys rituaalisiin uskonnon ulottuvuuksiin on ohutta. Esitelmät käsittelivät sitä kuka uskonnolliset rituaalit ”omistaa” ja miten muodostuu lojaalisuus uskontoa kohtaan ja uskonnollinen identiteetti. Onko meditaation harjoittaminen buddhalaisten yksityisomaisuutta kuten ehtoollisenvietto on kristillistä perinnettä? Voiko ihminen olla samanaikaisesti kahden uskonnollisen identiteetin kantaja? Kiinnostavaa oli, että monessa uskontoperinteessä on myös sisäisesti moniuskontoista ainesta: esimerkiksi kristinusko on sisältää runsaasti juutalaisuuden rituaalisia elementtejä, mutta on muodostanut myös paljon omia. Paikalla olleet messiaanisen juutalaisuuden edustajat ovat kiinnostavasti samaan aikaan sekä juutalaisia että tavallaan kristittyjä.

Vaikka aihe synnyttääkin paljon kysymyksiä, yhteistyö eri uskontojen rituaalien kautta on suuri mahdollisuus.  Vuosikymmenten ajan yhteiset rituaalit ovat yhdistäneet ihmisiä ja kansoja ja ollut keskeinen osa uskontojen toteuttamaa rauhantyötä. Mutta aina kun toisen uskonnon edustajat osallistuvat toisen uskonnon rituaaliin siinä syntyy monta sisäistä ja ulkoista rajaa jotka tulee ottaa tarkasti huomioon. Kristillisessä perinteessä mehän lähtökohtaisesti itsekin olemme ”vieraita” kirkoissamme. Tärkeää on myös miettiä millaisiin rooleihin voimme eri ihmiset asettaa ja millä ehdoilla. Yhteisissä rituaaleissa on usein isäntäyhteisö, jolla on paljon velvollisuuksia omaa perinnettään mutta myös vieraita kohtaan, samoin tulee pitää huolta siitä, että vieraiksi kutsuttujen oikeuksia oman uskontoperinteensä rajoihin ei loukata.

Teksti ja kuvat: Henri Järvinen