Espoon ekumeeninen ristisaatto metsissä ja valtateillä

Espoon ekumeeninen ristisaatto toteutettiin lauantaina 26.8.2017 Espoon teitä, katuja, kauppakeskuksia, rantoja ja metsiä kulkien. Vaellus alkoi messulla karmeliittaluostarin kirkossa. Vaelluksen varrella toimitettiin ortodoksinen vedenpyhitys ja rukouspalvelus Jumalansynnyttäjälle. Trapesan kansainvälisessä olohuoneessa nautittiin maittava keittolounas ja tutustuttiin keskuksen toimintaan. Yli kahdenkymmenen kilometrin ristisaatto päättyi vesperiin Olarin ev.-lut. kirkossa.

Lauantaiaamun valjetessa ristisaattoväki kokoontui Bodom-järven pohjoispuolella sijaitsevaan Jumalanäidin karmeliittaluostarin kirkkoon, jossa isä Rafal Czernia SCJ toimitti messun. Kauniissa kirkossa tuntui yhteyden kokemus. Mutta ehtoollisyhteyden puute iski jälleen pistona sydänalassa. Ekumenian tiellä tehtävää riittää. Rukoustamme tarvitaan.

Risti edessä, ekumenialippu seuranaan liityimme kulkueeseen, joka pitkin Myllyjärventietä lähti etenemään kohti Oittaan uimarantaa. Perille saavuttuamme ortodoksi-isä Petri Korhonen toimitti vedenpyhityksen.

Vedenpyhitys on palvelus, jossa palautetaan mieleen veden rooli pelastushistoriassa. Siinä rukoillaan, että pyhitettävään veteen laskeutuisi Pyhän Hengen voima ja ylistetään Herraa hänen ihmeellisistä teoistaan, joiden ylistämiseen yksikään sana ole riittävä. Pyhittäminen tapahtuu upottamalla papin käsiristi veteen kolme kertaa ja samalla lauletaan troparia: Pelasta Herra sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi Anna seurakunnallesi voitto vihollisistasi ja suojele ristilläsi Sinun valtakuntaasi.

Vaeltajat vihmoittiin pyhitetyllä vedellä. Tästä oli hyvä taivallusta jatkaa.

Kaupunkivaelluksen taipaleeseen kuuluu teitä, katuja, puistoja ja Espoossa myös yllättävän paljon metsää. Ja yhtäkkiä edessämme onkin lasia ja terästä tihkuvat korkeat kauppakeskukset, rautatieasemat ja kiihkeä kaupallinen syke. Espoon keskuksen rautatieaseman asemasillalla kohtaamme kutsun yhteiseen pöytään. Tulemme Filoksenia ry:n kansainväliseen kohtaamispaikkaan, Trapesaan.

Saimme kuulla filosofian tohtori Veronica Kalhorin kertomuksen saapumisestaan perheensä kanssa Suomeen vuonna 1999. Veronica on kurdi ja syntyjään Iranista, mutta Suomeen perhe tuli Irakista. Veronica kuljetti kertomuksellaan meidät kuulijat tunnelmiin, kun hän 14-vuotiaana saapui Mustasaareen Vaasan lähelle ruotsinkieliseen yhteisöön. Ensimmäinen Suomessa opittu kieli oli ruotsi, seuraavaksi suomi ja sittemmin muita kieliä. Hän kertoi olevansa kiitollinen Suomelle siitä, että perheensä on saanut hyvän ja turvallisen elämän. Veronica esitteli myös kaunista käsin solmittua mattoa, jonka hänen vanhempansa olivat solmineet. Siinä on kuvattuna Suomen kartta ja muuta uuteen, omaan kotimaahan liittyvää.

Filoksenia tarkoittaa vieraanvaraisuutta ja kreikankielen sana trapesa tarkoittaa pöytää. Filoksenia ry:n toiminnanjohtaja Raisa Lindroos kertoi, että Espoon Trapsesa on toiminut kansainvälisenä olohuoneena ja vieraanvaraisuuden pöytänä jo 17 vuotta. Se tarjoaa maahanmuuttajille neuvontapalvelua, toiminta- ja opiskeluryhmiä. Toiminta on avointa kaikille. Keskuksessa on ortodoksinen kappeli ja siellä toimitetaan palveluksia. Isä Heikki Huttunen totesikin, että uskonto ei tässä keskuksessa ole kielletty, eikä sitä salata.

Isä Heikki Huttunen antoi kulkueen matkaan vieraanvaraisuuden ikonin. Siinä kuvataan sitä ensimmäiseen Mooseksen kirjaan taltioitua tapahtumaa, jossa Abraham ja Saara saavat kolme muukalaista vieraakseen. He osoittautuvat enkeleiksi. Tätä kertomusta on kutsuttu VT:n evankeliumiksi. Isä Heikki jatkoi, että näin edelleenkin muukalaisen hahmossa Jumala tulee vieraaksemme.

Nautittuamme maukkaan keittolounaan oli aika jälleen lähteä saatossa eteenpäin. Ristikulkue sai avukseen nykyajan kulkuvälineet, kun se . Kulkue sai kauppakeskuksen ihmisvilinässä osakseen uteliaita katseita ja rohkeimmat tulivat kysymään, mistä on kysymys.

Espoon keskuksen jäätyä taakse, toimitti isä Heikki ristisaaton kulkiessa rukouspalveluksen Jumalansynnyttäjälle. Leena Mikkilä-Huttunen toimi kanttorina ja me vaeltajat yhdyimme rukoukseen. 

Vaellus jatkui, jatkui ja jatkui. Miten paljon metsää voikaan kaupungissa olla! Kuljimme kauniita metsäteitä kilometri toisensa jälkeen. Risti johdatti tietä, vieraanvaraisuuden ikoni rinnallaan ja oikoumene-lippu siinä jäljessä. Risti vaihtoi kantajaa, samoin ikoni ja lippu. Missä rakkaus ja laupeus, siellä Jumala, Ubi caritas et amor, Deus ibi est. Maa on niin kaunis. Pyhiinvaeltajien laulut antoivat voimaa matkallemme. Välillä pidettiin evästaukoa ja jaettiin omastamme.

Vihdoin alkoi jälleen näkyä asutusta ja sieltä se pilkisti Olarin ev.-lut. kirkko. Olimme perillä!

Vaeltajat yhtyivät psalmilauluun Luojaa ylistäen. Ristisaaton päättävän vesperin toimittivat pastorit Antti Kruus ja Juha-Pekka Rissanen.

Jalkoja jo kivisti, mutta yhdessä oli iloiten koettu Espoon monimuotoista kauneutta ja vaelluskumppanuutta. Ja olimme myös mainiolla tavalla liittyneet Suomi 100 Luonnon päivän viettoon.

Kilometreiksi merkitty 19 oli alusta loppuun asti vaeltaneiden kannan mukaan merkittävästi ylittynyt, mutta joka kilometri oli tehnyt hyvää. Oli kiitoksen aika.

Sirpa-Maija Vuorinen