Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaoston järjestämä tilaisuus Helsingin ortodoksisen seurakunnan
seurakuntasalissa 16.2.2012 kokosi yhteen joukon nuoria aikuisia keskustelemaan nuorten mahdollisuuksista vaikuttaa maailmaan. Keskustelutilaisuuden puhujiksi oli pyydetty Allianssi ry:n Kirsi Uusitalo sekä pappi Steven Taukobong ja
nuorisotyön koordinaattori Lawrence Dibe Botswanasta, molemmat luterilaisen
kirkon työntekijöitä.
Tilaisuus aloitettiin leikkimällä uutta versiota vanhasta tutusta Hedelmäsalaatti-leikistä. Hedelmien sijasta paikkaa vaihdettiin sen mukaan, mitä kukin oli tehnyt muuttaakseen maailmaa. Leikki osoittautui hyvin mukaansa tempaavaksi ja hauskaksi, samalla kun se herätti oikeasti miettimään omia valintoja.
Leikin jälkeen siirryttiin aiheen pariin kuunnellen Kirsi Uusitalon alustus nuorten vaikuttamismahdollisuuksista Suomessa. Botswanalaisia vieraita ehkä eniten hämmästytti tavoitteemme alentaa äänestysikä 16 vuoteen. Heidän kulttuurissaan 16-vuotias on vielä lapsi, ei aikuisten tavoin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuva.
Botswanalaiset vieraamme kertoivat omasta yhteiskunnastaan, erityisesti nuorten haasteista kulttuurissa, jossa vanhempien sukupolvella on hyvin vahva määräämisvalta heidän asioihinsa. Sukupolvien välillä on kuilu, mutta siitä huolimatta isovanhemmat ja vanhemmat päättävät useista nuorten maailmaan liittyvistä asioista. Myös koulutuksen mahdollisuudet puhuttivat; Botswanassa on kasvava määrä nuoria äitejä, jotka peruskoulusta päästyään saavat lapsen, sitten toisen ja ehkä vielä kolmannenkin, ja näin menettävät omat mahdollisuudet opiskella ammattiin.
Keskustelutilaisuuden päätteeksi osallistuimme ortodoksisen seurakunnan Kotikirkossa toimitettuun ehtoopalvelukseen, jossa isä Teemu Toivonen käytti osin englanninkielisiä tekstejä. Ehtoopalveluksen jälkeen osa jäi vielä jatkamaan iltaa yhdessä botswanalaisten vieraidemme kanssa.
Tilaisuus ei tavoittanut suurta joukkoa ja ajallisesti olisi ehkä pitänyt varata enemmän aikaa keskinäiselle jakamiselle, mutta kaikesta huolimatta tunnelma oli hyvin lämmin ja avoin kaikkien osallistujien kesken. Monet vaihtoivat sähköpostiosoitteita tilaisuuden jälkeen ja näin ollen yhteydenpito jatkuu.
Ehkä tilaisuuden tarkoitus ei ollutkaan niinkään asiapitoisuus, vaan keskinäisten suhteiden rakentuminen ja kasvokkain kohtaaminen. Juuri sen takia voimme sanoa onnistuneemme tavoitteessamme; saimme otteen tulevaisuudesta, ja voimme yhdessä tekemällä muuttaa maailmaa.
Virpi Paulanto