Haminan piispa Sergein saarna ekumeenisessa vesperissä birgittalaissisarten kirkossa Roomassa

Haminan piispa Sergein saarna ekumeenisessa vesperissä birgittalaissisarten kirkossa Roomassa 20.1.2023. Piispa edusti Suomen ortodoksista kirkkoa delegaatiossa, joka vieraili Roomassa tammikuussa 2023 Pyhän Henrikin muistopäivä ja Kristittyjen ykseyden rukousviikon merkeissä.

Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Elämme maailmanlaajuisesti Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Ensimmäisen kerran tätä vietettiin jo yli sata vuotta sitten vuonna 1908. Tämä ekumeeninen rukousviikko on joka vuosi samaan aikaan 18.-25. tammikuuta.  Yleisteemana tänä vuonna on profeetta Jesajan kirjasta ”Tehkää hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta.” (Jes. 1:17) Tämä aihe on hyvin ajankohtainen muistutus meille kaikille, mutta erityisesti niille, jotka sotivat tällä hetkellä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.

Jokaiselle kahdeksalle päivälle on laadittu omat teemansa ja valittu Raamatun lukukappaleet.

Tälle kolmannelle rukousviikon päivälle on annettu teksti Vanhasta Testamentista profeetta Miikan kirjasta. ”Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? ...Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa:

tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.”(Miika 6: 6-8).

Hepreankielisessä Raamatussa oikeudenmukaisuus ja hyvyys eivät eroa toisistaan tai ole toisilleen vastakkaisia. Ne kuuluvat itseasiassa yhteen, mikä voidaan ilmaista yhdella ainoalla sanalla : mishpat. Jumala on näyttänyt meille mikä on hyvää ja käskenyt meitä tekemään sitä, mikä on oikein, osoittamaan rakkautta ja hyvyyttä ja vaeltamaan valvoen, Jumalaa kuunnellen. Tämä  tarkoittaa muiden rinnalla vaeltamista, ja siksi ei ole kyse vain yksittäisestä yksilöstä, minun kävelystäni tai minun rakkaudestani.

Rakkaus, johon Jumala meitä kutsuu, on aina rakkautta, joka liittää meidät yhteyteen toistemme kanssa: kyse on meistä – ei minusta. Tämän oivaltaminen mullistaa sen, kuinka ”teemme sitä, mikä on oikein”. Kristittyinä meidän pitäisi toimia oikeudenmukaisesti tuodaksemme julki jotakin Jumalan valtakunnasta maailmassa ja kutsuaksemme siten toisia Jumalan rakastavan hyvyyden pariin. Jumalan valtakunnassa meitä kaikkia rakastetaan yhtäläisesti Jumalan lapsina, ja Jumalan kirkkona meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme veljinä ja sisarina ja kutsumaan muita tähän rakkauteen.

Sen tekeminen mikä on oikein, rakkauden ja hyvyyden osoittaminen sekä valvoen ja Jumalaa kuunnellen vaeltaminen kutsuu kristittyjä toimimaan yhdessä ja todistamaan yhdessä Jumalan valtakunnasta omissa yhteisöissämme: kyse on meistä – ei minusta.

Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21).

Tämän ekumeenisen rukousviikon kolmannelle päivälle on evankeliumitekstinä valittu Markuksen evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä, joka tuli kysymään Jeesukselta ”mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” (Mark. 10: 17-31). Mies oli noudattanut kaikkia käskyjä nuoresta pitäen, mutta ”valvoen vaeltaminen” oli vaikeaa tuolle rikkaalle miehelle, koska hän oli riippuvainen omaisuudestaan eikä siksi voinut lähteä seuraamaan Jeesusta. Hän rakasti enemmän omaisuuttaan ja asemaansa kuin Kristusta, ja se sai hänet lähtemään pois murheellisena ilman etsimäänsä apua. Hän olisi kyllä saanut avun, mutta hän ei halunnut ottaa sitä vastaan.

Meidän itse kunkin on aika ajoin syytä pysähtyä tarkastelemaan itseämme ja elämäämme, ettemme tulisi tuon rikkaan miehen kaltaisiksi. Välttämättä juuri rahan himon ei tarvitse olla meidän epäjumalamme, vaan se voi olla jokin muu asia tai viattomaltakin tuntuva harrastus, mikä saa osakseen kaiken huomiomme ja aikamme niin, että Jumala ja rukous Hänen puoleensa voi vähitellen unohtua kokonaan.

Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä pelastukseen, niin rikkaita kuin köyhiä. Mahdottomasta voi tulla mahdollinen silloin, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja haluaa aidosti olla Kristuksen seuraaja ja parantaa elämänsä kokonaisvaltaisesti  katumuksen ja mielenmuutoksen kautta.

Rakkautta Jumalaa kohtaan me osoitamme pitämällä Jumalan käskyt, jotka Hän on meille antanut.

Kysymys on kuuliaisuudesta. Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on suuri. Silloinkin, kun me syntiset emme pidä Hänen käskyjään, vaan toimimme oman mielemme mukaan emmekä siten rakasta Häntä, Hän kutsuu meitä luokseen ja ottaa meidät rakkaudella vastaan kuin isä tuhlaajapojan.

Rakkaus Jumalaan liittää kristityt kiinteästi Kristukseen, kirkon päähän ja rakkaus toisiimme yhdistää meitä kristittyinä. Kirkossa Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa pyhittäen ja uudistaen kirkon jäseniä ja johdattaen meitä pelastukseen. Kirkko on meille pelastuksen paikka, jossa yhdessä Jumalan, Hänen pyhiensä ja toinen toisemme kanssa kuljemme kohti taivasten valtakuntaa.

Aamen.